The end.

Ei jösses mikä paluumatka! Ei olis asiat paljon paremmin voinut mennä.. tai sitten todellakin OLISI VOINUT! Mutta palataan vielä Saksanmaalle hetkeksi ja valaisen hieman viimeisiä päiviäni Saksassa...

Keskiviikkona tarjoilimme siis muffinsit töissä. Päivä oli aikas normaalia, mutta näemmä koko viimeisen viikon oli pieni hepuli päällä ja läppää tuli heitettyä joka välissä. Keskiviikkona kävin myös normaalista poiketen muiden sales-leidien kanssa lounaalla.
Töiden jälkeen pääsin vihdoista viimein sinne C&A:lle shoppailemaan niitä suoria housuja, mistä olin haaveillut jo puoli vuotta. Mukaan tarttui myös pari muuta ylimääräistä vaatekappaletta, mutta nekin ovat kyllä täysin hyödyllisiä. Tosin kuin ne kaikki muut vaatteet, mitä ostin viikon aikana. Päätin myös hieman kierrellä vielä kaupungilla, josko löytyisi jotain fiksua. Lopulta mukana oli 4 kassia uutta tavaraa ja pakkaaminenkin olisi pitänyt aloittaa. Kyllä sain noin puolet tavaroista pakattua jo keskiviikkona, mutta silti kämppä näytti kaaokselta.

Torstaina oli viimeinen työpäivä. Muuten tosi normaali, ensin istuskelin front deskillä, sitten oli töiden perään kyselemistä ja arkistointia yms. Yllätyksenä muut työntekijät olivat ostaneet mulle läksiäis/joululahjaks ihania joulukoristeita, mitä olin jo viikkoja aiemmin kuolannut Kaisan kanssa kaupungilla! Kävin myös vähän keskustelemassa frau Otte-Witten kanssa ajastani Buckeyellä. Loppupäivä meni jotenkin ihan muissa merkeissä kuin töitä tehtäessä. Kävimme mm. Kaisan ja Bethin kanssa hakemassa yhden geokätkön.
Ja koko torstai-illan pakkasin paniikissa ja sähläsin kaikkea.

Perjantaina heräsin tunnin liian myöhään. Sen takia viime hetken pakkaamisiin ei jäänyt niin paljoa aikaa kuin olin suunnitellut. En myöskään ehtinyt syömään aamupalaa ja kaikki pakastimessa/jääkaapissa olleet ruuat piti heittää rankalla kädellä roskiin. Ja vähän kaikkea muutakin, esim hygieni tuotteita lensi pois myös. Puoli kymmenen maissa yritin mennä maksamaan Ingelle vuokraa, jota hän ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan. Soitimme minulle taksin, jotta ehtisin asemalle ajoissa, sillä junani Dusseldorfiin lähti 10.10. Hirveän huono omatunto kyllä jäi, kun kämppä jäi jälkeeni siltikin ihan kaaoksena... Matka asemalle kesti noin puolitoista tuntia. Kentällä vielä yritin pakkailla laukkujani paremmin, mutta kaikesta sumplimisesta huolimatta ylipainoa näytti silti olevan. Sain kuitenkin ujutettua 23,5 kg ruumaan, käsimatkatavaroihin 10,5 kiloa JA vielä täpötäyden käsilaukun. Ja siis sallitut rajathan ovat 20kg, 8kg ja vain YKSI käsimatkatavara. Kukaan ei kuitenkaan huomauttanut asiasta missään vaiheessa. :)
Dusiksen lentokenttä on kyl yks labyrintti. Tai sitten meitä turistiluokassa matkaavia halppislentoyhtiöiden asiakkaita vain rangaistaan. Ensin piti kiivetä rappuja 2:een kerrokseen turvatarkastukseen, jonka jälkeen piti laskeutua kerrokseen -1, jossa oli AirBalticin lähtöportit. Turvatarkastus oli myöskin perusteellinen, sillä laukkuni joutui tarkempaan tarkasteluun: meinaan huumetestiin! ja ikävä kyllä pettää teidät, mutta mitään ei löytynyt.

Kuten ehkä jo muutamille henkilöille raportoin, paluumatkani oli mitä jännittävin.
Ensiksi meidän lento oli myöhässä Dusseldorfista. Juuri sen ajan kun meitä lastattiin koneeseen ja olisi pitänyt lähteä, tuli lunta siihen malliin että hyvä ettei meidän lentoa peruttu. Sitten piti aurailla kiitorataa ja jonotella de-icingiin. Lopulta lähdimme puolitoista tuntia myöhässä, ja saavuille Riikaan vasta niihin aikoihin kun jatkolennon olisi pitänyt alkamaan laskeutua jo Tampereelle. Eli näin ollen, en tietenkään päässyt Tampereen lennolle (vaikka se oli kuulemma jopa odottanut meitä hieman). Onneksi en ollut ainoa tässä tilanteessa. Samalla lennolla kanssani oli myös Tampereelle suuntavia ihmisiä, kuten myös Rovaniemelle menijöitä (lento siis Riika-Tampere-Rovaniemi). Myöskin Turku-Oulu lento oli lähtenyt omalla ajallaan, jättäen muitakin suomalaisia Riikaan. Meidät ohjattiin Ticket Officeen, jossa olikin jo noin kymmenen hengen jono. Yllättäen, Suomalaisia. He olivat tulleet Roomasta, eivätkä olleet päässeet lennolleen Kuopioon, tai menossa Vaasaan. Noin tunnin verran jonotettuamme (ja AirBalticin organisointikykyä arvosteltuamme) pääsimme (siis minä ja 2 muuta tyttöä, jotka olivat matkalla Tampereelle) neuvottelemaan. Vaihtoehtona oli: 23:55 lento Helsinkiin, mutta AirBaltic EI korvaa enää jatkoyhteyttä Tampereelle, tai jäädä yöksi Riikaan ja ottaa aamulla lento 6:30 Tampereelle. Yksi meistä suostui Helsingin lennolle ja minä ja toinen tyttö suostuimme aamulentoon. Hetken kuluttua meille kuitenkin ilmoitettiin, että se on täys, joten vaihtoehdoksi jäi puolelta öin lähtevä Helsingin lento, tai odottaa huomista iltalentoa Tampereelle. Päädyimme lopulta kaikki Helsingin lennolle.
Lento Helsinkiin jopa sujui hyvin ja kone oli puolityhjä. Naureskelimme että kuinkakohan monen oli ihan oikeasti tarkoitus tulla tälle lennolle ja kuinka monelle tämä oli se ainoa vaihtoehto. Onneksi aikataulukin meni aika nappiin, sillä kone laskeutui Helsinkiin 01:05 ja bussi Tampereelle huristeli Terminaali 1:n kautta 1:30. Luulimme jo, että kaikki suijuisi tästä eteenpäin hyvin (bussissa olevasta oksennuksesta huolimatta), mutta mutta! Bussikuski ilmiotti Riihimäen kohdalla bussin kärsivän nestevajauksesta, jolloin koukkasimme Riihimäen ABC:n pihaan. Matkan oli tarkoitus jatkua hetken kuluttua. Kuski kuitenkin ilmoitti että, vesiletku oli jäähdyttimestä mennyt rikki, joten matka tyssäsi siihen. Joten hetken odottelimme takseja, joilla pääsimme onneksi Paunun piikkiin, jopa Tampereelle asti. Olettekos koskaan olleet taksikyydissä joka maksaa 184,10 euroa?? Minäpä olen nyt. Onneksi aikataulutus ei tuosta kuitenkaan häiriintynyt, sillä taksi oli linja-autoasemalla 3:45, niin kuin bussinkin oli tarkoitus olla.

ETTÄ NÄIN! Paluumatka kesti tosiaan noin 8h alkuperäistä suunnitelmaa pidempään, mutta pääsinpähän kuitenkin vielä kotiin asti :)

Nyt sitten pitää taas kärsiä kulttuurishokkia ja totuttautua Suomeen ja tähän kylmyyteen.
En kuitenkaan voi päättää tätä blogia sanomalla "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", sillä kuitenkin koen, että olen oppinut hirveän paljon tällä reissulla. Niin työnteosta kuin ehkä jopa omasta itsestänikin. :)

Seuraavia tarinoita odotellessa,

Anna

Alaska, Reykjavik oder Finnland?

Maanantaina oli tosiaan vähän levoton päivä, ainakin aamupäivästä, eikä tiistai nyt sen parempi ollut. Tosin tänään se oli iltapäivästä :D

Eilen muuten pyrytti aikalailla ja normaalin puolen tunnin kotimatkaan menikin tällä kertaa puoliTOISTA tuntia. Piti shoppailemassakin käydä, mutta päätin suosiolla jättää väliin.
Ja tänäänkin meni puoli tuntia normaalia enemmän, tosin se vain johtui ruuhkasta, joka johtui lumesta. Että näin!

Tänään tuli pari isoa kihoa Memphiksestä käymään. Ne onkin sitten loppuviikon Staikkarissa, joten pitää leikkiä ahkeraa. Tänäänkin oli iltapäivästä hirveä hepuli (ja kerrankin heitettiin läppää Norbertin (mun pomo) kanssa!) ja piti mennä muiden työhuoneisiin heittään läppää ja nauraa kun en kehdannu omassa huoneessa datailla feisbuukissa kun ne oli läsnä. Huomenna niille raivataan joku kolo, niin saa taas olla rauhassa stalkkailemassa muita ihmisiä.
Ah, olis niin paljon läppiä kerrottavana tästä päivästä mut ette te tajuais :D Sanotaan vaan että Alaskassa on jo kolme Palinia, ja se on aika paska juttu se. :D

Eilen tosiaan paljastin Nobsulle, hieman vihjaillen, että en tule enään perjantaina töihin. Asia piti tietysti esittää niin, että Nobsu itse hoksaa asian, enkä töräytä asiaa itse ääneen. No hyvinhän se meni, ja tänään kirjoitettiin toinen Buckeye urani Urlaub-lappu, jonka kiikutin täti-violetille, eli frau Otte-Wittelle, joka oli ihan wtf ja oli huolissaan kuinka nyt saan joululahjani. Kaisa paljasti että se on yleensä jotain isoa (kylmälaukku tms. BKI:n logolla varustettuna), jota en kyl oo raahaamassa ainakaan ite Suomeen! No mut torstai-iltapäivälle on appointment, jossa keskustellaan ajastani Buckeyellä. Looking forward to that!

Tänään töiden jälkeen käytiin sitten keskustassa Basella irtisanomassa nettini ja puheluni. Toistaiseksi. Mut muistuttakaa sit 2 vuoden päästä mua, että se koko sopimus pitää myös irtisanoa (koska Saksassa sopimusten ketjuttaminen on normaalia).
Kävimme myös syömässä ja sitten siirryimme Kaisalle leipomaan pätkis-muffinseja. Koristelu on kuin 6-vuotiaiden kokkikoulun jäljiltä vaikka ne onkin á la Anna (21v.) ja Kaisa (41v.). Ne siis huomenna töihin mukaan. Samalla nautimme valkoviinistä kera Spriten. (edit: HUOM! Emme siis töissä nauti niitä valkkarin kera, vaan leivonnan yhteydessä humahti pullollinen) Ja hiivin lähempänä kymmentä vasta kotiin. Johan sitä yli 12 tuntia Kaisan kanssa tänään vietettiinkin.

Töttöröö, nyt nukkumaan!

Loppuviikko sekä VIIMEINEN MAANANTAI

Torstai ja perjantai oli aika normaaleja päiviä. Lähittelin asiakkaille näytteitä, sähläsin tilauskansioiden kanssa ja näin poispäin. Yritin paljastaa Norbertille (pomolleni), että tarvitsen ensi viikon perjantaiksi lomapäivän paluumatkan takia, mutta se oli kovin kiireinen koko ajan..

Lauantaina oli tarkoitus mennä viideltä Kaisalle ja sieltä suunnata yhdessä kaupunkiin tapaamaan muut työkaverit, mutta tapani mukaan olen aina hieman aikataulusta myöhässä, joten valmistelin itseni kotona rauhassa ja suuntasin suoraan yksinäni keskustaan kuudeksi. Päätin myös pistää piilarit, joita en olekaan käyttänyt sitten kesäkuun. Tovi meni siinäkin kun yritin niitä sohia silmääni.
Kuudelta Karstadtin kukkakojun luona meitä oli yhteensä 11 Buckeyeläistä: 9 naista ja 2 miestä. Näillä on tapana, että jokainen antaa 20 euroa, yleensä porukassa olevalle miehelle, joka aina käy hakemassa juotavat ja maksaa köntsässä kaiken, ettei kaikkien tarvi erikseen jonotella ja sähläillä. Aika hyvä idea. Lauantai on kuitenkin ruuhkaisin päivä kaupungilla liikkumiseen, joten joulutori oli AIVAN TÄYNNÄ. Suuntasimme eräälle Glühwine kojulle, mistä kaikille ostettiin glühwinet (paitsi Melanie N.:lle lastenpunssi koska hän on raskaana ja Andrealla oli omat juomat mukana). Itsekin uskaltauduin maistamaan Glühwine mit Schuss (eli vähän terästettynä, amaretolla). Otimme toisenkin kierroksen, mutta tällä kertaa otin kaakaon amaretolla. Sen jälkeen hajaannuimme hetkeksi syömään kukin sitä mitä haluaa. Kaisa, minä, Andreas, Melanie ja Sandra L. menimme hakemaan pizzaa. Ja arvatkaas mitä. Only, in Germany. MIKSI HAWAII PIZZASSA ON KIRSIKKA KESKELLÄ ANANASTA?!? ei jösses... No mutta. Ruokatauon jälkeen vielä yhdet kaakaot/glühwinet/punssit, jonka jälkeen siirryimme toiselle joulutorille juomaan "Hot Caipi" eli tuoretta ja kuumaa caipirinhaa. Eli siis erittäinen saksalainen joulujuoma... (huomaa sarkasmi) Varpaita alkoi jo paleltaa, joten suuntasimme sisätiloihin, perinteiseen Bullenkoppiin. Koska olutta en juo, join pari lasia skumppaa, mutta väsy alkoi painaa jo puolen yön pintaan, jolloin minä ja Kaisa poistuimme ensimmäisinä paikalta. Kotiinmenon sijaan käväisimme kuitenkin vielä yksillä siidereillä Jamesissa.
Ja kotona.. koska lie olinkaan.. Noh. Kuitenkin. Olin sitten ottamassa piilareita pois, jolloin toinen hajosi silmääni. Vasen silmä ärsyyntyi ja rupesi vuotamaan ja kirvelemään ja muuttui punaiseksi. Sain suurimman osan linssistä pois, mutta pieni pala jäi vielä ärsyttämään.. Kiva hei koittaa ottaa niitä piilareita pois näillä kynsillä.
(Josta tulikin mieleen, että nay vai yay, otanko ennen paluuta täällä joulukynnet?)

Sunnuntaina loikoilin myöhään iltapäivään, kunnes Kaisa soitti ja sovimme menevämme illalla Jamesiin pubivisaan. Kävelin ensin Kaisalle (josta piti ottaa pyörä mukaan), ja tulimme sitten autolla Jamesille (joka on siis ihan kotini kulmilla). Olimme paikalla ajoissa, noin puoli seitsemältä (kun visa alkoi klo 19) ja kuvittelimme saavamme vielä istumapaikat, mutta väärin luultu! Paikka oli kuin tupaten täys, kaikki valmiina pubivisaan, oluet ja ruuat tilattu valmiiks että meidänkin ruuissa kesti lopulta yli tunti tulla. Olimme sitten tiskin kulmalla kolmen hengen joukkuena nimellä Joulupukit.
Ja visa oli yllättävän mukava! Visassa oli 12 kategoriaa, jossa jokaisessa kategoriassa oli 6 kysymystä (joissain 12, mutta näissä tapauksissa yks vastaus oli vain puolikkaan pisteen arvoinen). Koska kuukausia on myös 12, ja olemme joulukuussa, aloitimme joukuun musiikkilistan tiedustelulla. Sitten etenimme marraskuuhun, jossa esitettiin kysymyksiä liittyen tapahtumiin marraskuussa (esim. mitä juhlaa juhlitaan Amerikassa 4.11.? Kate ja Prinssi William julkisti hääpäivänsä marraskuussa. Missä kuussa häät pidetään ja missä kirkossa?). Tämän jälkeen lokakuu, syyskuu ja niin edespäin aina tammikuuhun asti. Osa kysymyksistä oli kuva arvuutteluja (esim. Toukokuu, saksaksi Mai, englanniksi May. Jokaisen kuvan henkilön/esineen/asian nimessä esiintyi Mai tai May).
Visailu kesti yllättävän kauan, jopa 22:30 asti (näin sunnuntai-iltana), jonka jälkeen kävelin kotiin, vieläkin ilman sitä pyörää.

Tänään ei kyllä oo mikään onnistunut. En tiedä, olenko alintajuntaisisti innoissani viimeisestä viikosta, koska mikään ei oikein ole sujunut nappiin. Kaikki on pitänyt tehdä kahdesti. Mutta kai tää tästä...

Alkuviikko

Maanantai ja tiistai olivat aikas normaaleja työpäiviä. Mitään erikoista ei oikeastaan tapahtunut, paitsi että porukat olivat lähteneet Münsteristä tiistaina sillä välin kun minä olin töissä. Maanantaina kävimme syömässä vielä yhdessä, mutta emme juuri muuta ehtineet tehdä.

Tänä aamuna menin pitkästä aikaa Kaisan kyydillä töihin. Kyydillä tuli myös Tapio, joka siis käy Saksassa aina silloin tällöin.
Töissä oli suht normaalia. Jouduin helppimään front deskillä, sillä Petra oli kipeänä ja Jennyn piti opettaa minulle hommat huomista varten, sillä hän on töissä ja minä joutuisin ottamaan siitä alueesta vastuun. Onneks puhelimeen ei kuitenkaan tarvitse vastata (se ohjataan muualle), mutta joudun vastaanottamaan vierailijat ja lajittelemaan postin ja heittämään small talkia varastomiesten kanssa. Öö...
Töiden jälkeen kävin shoppailemassa, kun tarkoituksena oli ostaa mustat suorat housut C&A:sta, mutta ikävä kyllä, en päässyt lähellekään kyseistä kauppaa ennen kuin kahdeksalta, jolloin se meni jo kiinni. Jäin tällä kertaa ilman housuja, mutta sen sijaan ostelin vähän joululahjoja (Panulle) ja kiertelin katselemassa ideoita muillekin.

Huomenna menen taas Melanien kyydillä töihin, sillä Kaisa ottaa hotelillta kyytiin hänen Memphiksen pomonsa.

Enään kuusi työpäivää jäljellä !

Mulle väitetään, että tätä muka lukeekin joku, mutta mulla ei ole todisteita asiasta.

KOMMENTTEJA??!

Illanistujaisia ja joulutoreja

Taas on tämäkin vähän jäänyt, joten otetaan pikakelausta viime viikosta:

Päivitin siis viimeksi maanantaina.
Tiistaina menin vielä Kaisan kyydillä töihin, mutta työpäivän viestin logistiikka-osastolla. Oli kiva kokea jotain erilaista ja vaihtelevaa. Tilailin rekkoja, arkistoin hieman lippusialappusia ja pääsin hieman tekemään asiakaspalveluakin! Aina kun rekkamies tuli hakemaan kuormaa, meille tuli toimistoon kuormakirja. Sen perusteella printtailimme laskuja ja muita lappusia kuljettajalle mukaan, osaan pyysin häneltä allekirjoituksen, jonka pistin sitten kansioon ja osan lähetin myynti-ostastolle ja osan laskutukseen. Taisinpa pistää vielä laskun kopion postiin asiakkaallekin.
Olin myös torstaina logistiikassa, ja asia oli samaa. Oli todella kiva olla siellä, koska sain osallistua hommaan, mitä siellä tehdään koko ajan, eikä minun tarvinnut vain tehdä hanttihommia, mitä muilla ei ollut aikaa tehdä. Jaoin myös postin tiistaina ja torstaina koko rakennukselle, koska front desk:in Petra oli loukannut jalkansa ja se oli kipsissä.
Keskiviikkona ja perjantaina olin ihan vaan toimistossa yksinäni leikkimässä joulukorttien kanssa ja yritin kehitellä jotain tekemistä. Yritin jopa olla oma-aloitteinen ja tein lisää näytekansioita kun huomasin, että ne alkaa loppumaan, mutta sitten Terracotta väri loppui enkä voi nyt tehdä sitäkään!

Lauantaina saapuivat siis äiti, isä ja Essi tänne Saksaankin.
Kävin aamupäivällä torilla Kaisan kanssa ostamassa aineksia illan itsenäisyys-juhlaa varten. Leivon illaksi siniristileivoksia, mikä oli siis kaakaotorttua, joka kuorrutettiin valkosuklaalla ja tein vielä siniset ristit jokaiseen suupalaan, että se näyttäisin Suomen lipulta.
Kävin vielä kotona valmistautumassa iltaa varten, ennen kuin isä, essi ja äiti tuli hakemaan minut ja menimme yhdessä Kaisalle.
Juhlistimme siis hieman etukäteen tulevaa itsenäisyyspäivää. Paikalla oli Kaisan vanhoja opiskelukavereita (siis suomalaisia) heidän (saksalaisten) miestensä kanssa ja muita suomi-saksa pariskuntia ja meidän perhe ja Kaisan veli/äidin serkku Mikkokin. Ilta venyi kyllä aika myöhäseksi hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä. Lähdimme jo yhden aikaan Essin kanssa kävelemään minun luokseni, kun muut jäivät vielä Kaisalle.
Essi siis nukkuu minun luonani tämän viikonlopun ajan. Kun pääsimme kotiin, huomasimme ihan JÄRJETTÖMÄN ISON HÄMÄHÄKIN huoneeni seinällä, enkä suostunut koskemaan siihen, vaan Essin piti tiputtaa se paperipussiin ja viedä ulos. Onneks on isosiskoja :) jos olisin ollut yksin, olisin varmaan vain itkenyt ja nukkunut huoneen toisessa nurkassa mahdollisimman kaukana hämähäkistä.

Sunnuntaina kävimme Essin kanssa kaupungilla syömässä hedelmärahka-aamupalan Picasson taidemuseon kahvilassa, jonka jälkeen treffasimme äidin ja isän kanssa ja lähdimme vähän ajelemaan. Kaisan oli tarkoitus tulla mukaan, mutta hänelle oli yön aikana noussut kuumetta, joten meidän perhe keskenään suuntasi kohti vanhaa keskiaikaista linnaa (kera juoksuhautojen, awwww). Sää oli sunnuntaina järjettömän huono. Jo ennen kuin olimme päässeet edes linnaan asti, varsinkin minulla ja Essillä, oli kengät aivan märät! Tarkotus oli vielä käydä tutustumassa barokin aikaiseen linnaan, mutta loskasään takia jätimme sen väliin, ja suuntasimme kohti Hollannin rajaa, ja sen toisella puolella olevaa Enscheden kaupunkia. Oletimme, että Hollanti kun on vähän liberaalimpi maa kuin Saksa, siellä täytyy olla kauppoja auki sunnuntainakin. Ja olihan siellä! Essi sai uudet, kuivat kengät ja kasan uusia sukkia. Eikä siellä ollut lunta/räntääkään niin paljoa. Halvaksi reissu ei kuitenkaan tullut, koska onnistuimme myös saamaan (sunnuntaina!) parkkisakon. Kävimme myös syömässä jotain pientä meksikolaisessa, koska aamupalasta oli jo sen verran kauan aikaa.
Paluumatkalla kieppasimme Steinfurt-Borghorstin kautta, jossa näytin työpaikkani ja vaarin veljen (Ilkan) entisen työpaikan Walkin tehtaan. Palattuamme Münsteriin kävimme vaihtamassa minullekin kuivat kengät ja suuntasimme vielä hetkeksi Münsterin joulutoreille. Münsterissä joulutoreja on sijoitettu vähän ympäriinsä kaupungin keskustaa, joten kiersimme 4 eri joulutoria noin tunnissa, sillä kahdeksalta meillä oli treffit Nordstern-ravintolassa Mikon kanssa. Tällä kertaa jopa osasin sinne, ja osasin jopa ohjata meidät sinne autolla (vaikka olen siis tottunut kävelemään täällä). Kaisa oli kehunut hirveästä Nordsternin kanaruokia, joten kaikki tilasi sitä, paitsi MINÄ ja isä. Tuli paniikki, koska en halunnut tilata ihan samaa kuin kaikki muut, joten otin sitten schnitzelin ananaksella ja juustolla ja se oli ihan hirveän iso !! Jaksoin vain 1/3 siitä, mutta ehkä myöhäisellä lounaalla oli myös osuutta asiaan. Isä meni kevyesti keitolla.
Maanantaina oli kuitenkin työpäivä edessä niin minulla kuin Mikollakin, joten kymmenen maissa lähdimme ravintolasta ja suuntasimme kukin sinne, missä sänky odotti.

Maanantai-aamuna (tänään) jätin Essin tuhisemaan sohvalle, kun itse suuntasin töihin. Kaisa oli lähettänyt viestiä, että hän on vieläkin kipeenä, joten menin taas (niin kuin koko viime viikonkin) Melanien kyydillä.

You gotta feel Berlin

... because it was freezing cold.

Mutta jospa hieman kertoisimme viikonlopusta!

Perjantaiaamuna lähdön piti olla klo 6, joten olin silloin sovitusti ulkona. Pitää kuitenkin muistaa, että olemme keski-Euroopassa, jossa "akateeminen vartti" on yleistä, ja senkin käsite joustava. Lopulta siis pääsimme lähtemään 6:25. Olipahan aikaa totuttautua kylmään kun seisoskelin siinä ulkona... Ja matka Berliniin tosiaan kesti jotain 4-5 tuntia, jonka nukuin melkein kokonaan, muutamaa pientä pysähdystä lukuun ottamatta.

Saavuimme perille Berliniin noin 11 maissa. Kyydissämme oli tullut myös Nicolain yksi Kung Fu-oppilas, jonka ensin heitimme Neukölnniin ja sitten suuntasimme kohti rautatieasemaa, sillä minun hostellini oli IHAN SIINÄ VIERESSÄ. Ei paljon otollisempaa paikkaa hotelli/hostellille voinut olla. Checkasin itseni sisään, mutta huoneeseen ei päässyt kuin vasta kolmelta. Tapasin myös 2 espanjalaista tyttö, joiden kanssa jaoin huoneen. Ennen kolmea shoppailin rautatieasemalla (se oli iso ja siellä oli paljon kauppoja), koska en viitsinyt minnekään kauas lähteä parin tunnin takia.
Kolmen aikoihin heitin tavarani huoneeseen ja suuntasin kohti Kaisan ja Nicolain hotellia. Kävelimme siinä lähistöllä ja yht äkkiä minulle oltiin varattu kynsiaika seitsemäksi :D Paikasta missä kukaan ei varmaan puhunut englantia...
Kaisan ystävä Anna (ja hänen miehensä Mario ja heidän lapsensa (ja Kaisan kummityttö) Lili) asui siinä lähellä, joten menimme sinne. Anna oli töissä (Suomi-instituutissa), joten vietimme muutaman tunnin Marion ja Lilin kanssa. Kävimme myös joulumarkkinoilla juomassa yhdet glühwinet/kaakaot. Seitsemäksi menin hankkimaan uudet kynnet ja Kaisa, Mario ja Lili palasi Annan ja Marion luo, koska Lililtä oli unohtunut tutti kotiin ja se itketti kovin.
Ja ah, ihana Saksa. Uudet kynnet maksoivat vain 30 euroa. eli 50 euroa halvemmat kuin Suomessa. Nyt on pinkkiä glitteriä ja kukkia :)
Kynsihuollon jälkeen menin perästä Annalle ja Mariolle, jonne Nicolaikin oli saapunut työjuttujensa jälkeen. Mario ja Kaisa kokkaili ja odottelimme Annaa töistä. Lopulta Anna tuli puoli kymmenen aikaan, jolloin söimme ja juttelimme paljon kaikesta suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Itse poistuin illanistujaisista puol 12 maissa, sillä olin kovin väsynyt. Kävelin takaisin hostellille, ja huoneeseemme oli vielä ilmestynyt yksi saksalainen tyttö lisää. Espanjalaiset tytöt oli vähän bilettämässä ja he saapuivat vasta 4-5 maissa...

Lauantaina kävin syömässä aamupalan. Perusasiat oli tarjolla: leipää, kurkkua, tomaattia, juustoa, leikkeleitä, muroja, hedelmiä, jugurttia, kahvia, teetä ja mehua. Kyllä siitä ihan ilomielin maksoi 5,50e kun ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle etsimään ruokaa ja nyt sai itse koota mieleisensä.
Kaisa saapui kulmilleni 11 maissa, jolloin sitten suuntasimme joen yli katselemaan vähän nähtävyyksiä, esim. pressan pytinkiä, parlamenttitaloa ja riemukaarta. Riemukaaren luona oli jotain häppeninkia, ilmeisesti joku rallikuski vetäs siä kierroksen, mutta emme viittineet ottaa sen enempää selvää. Oli aika omituista, koska yleisessä katukuvassa näkyi paljon poliiseja, joilla oli rynnäkkökiväärit. Pari viikkoo sit oli terroriuhkailuja/-epäilyjä, joten täällä näytetään että ollaan tosissaan ja pistetään kova kovaa vastaan. Tämän vuoksi esimerkiksi parlamenttitalon lasikupoliin ei päässyt vierailemaan ja oli kovat turvatarkastukset kaikenlaisiin tuollaisiin kohteisiin.
Kävelimme sitten hieman keskustassa ja päädyimme Saksan historialliseen museoon, jossa kävimme katsomassa näyttelyn Hitler und die Deutschen. Tämä näyttely siis etsi vastausta siihen miksi kaikki Hitler-juttu tapahtui. Miten hän pääsi nousemaan valtaan ja mitä sen päässä liikkui. Ei siellä kyllä paljoa uutta oppinut. Kaisa sanoi, että se oli aika ahdistava, mutta sanoisin, että näin Auschwitzissä käyneenä, tuo ei ollut oikein vielä mitään.
Kaisa lähti vähän ennen yhtä takaisin Annan ja Marion luokse, missä he kävivät ostoksilla iltaa varten. Minä jatkoin vielä keskustassa pyörimistä. Kävelin paljon, shoppailin hieman ja leikin turistia kuvaamalla kaikenlaista. Törmäsin kolmeen suomalaiseen, jotka totesi joko parlamenttitalosta tai pressanpytingistä että "Ei se rumakaan rakennus ole", johon oli pakko tokaista "Ei ookaan", ihan vaan sen takia että he olivat ensimmäiset suomalaiset turistit, joihin törmäsin. Kommenttini sai heidät repeämään eikä juteltu sen enempää. Palasin hostellille viiden maissa, jossa lepuuttelin hieman jalkojani. Nukuin pienet päikkärit ja katsoin Paavo Pesusientä saksaksi.
Annalle ja Mariolle saavuin puoli yhdeksän pintaan. He olivat käyneet aiemmin päivällä siis ruokakaupasta, josta on nyt hieman pakko kertoa! Se konsepti kuulosti niin ihanalle. Eli siis, sellainen ruokakauppa, jossa on myydään ruoka-aineita aika gourmetin kuuloisille aterioille. Löytyy niin suolaista kuin makeaa. Sieltä löytyy valmistusohjeita (vaihe vaiheelta kera selkeinen kuvien) ja vieressä on pöytä, josta löydät kaikki tarvitsemasi aineet. Esimerkiksi me söimme perunajuustogratiinia, balsamicokastikkeessa keitettyä pihviä ja punaviinissä keitettyjä sipulia. Oli todella hyvää! Kaupan juju on kuitenkin siinä, että siinä pyödässä kaikki tarvitsemasi on juuri sen kokoisia kuin tarvitaan. Jos ohjeessa lukee, että tarvitset yhden lihaliemikuution, löytyi yksi lihaliemikuutio pienestä pussista, eikä tarvinnut ostaa koko pakettia. Juustot, lihat, yrtit, mausteet yms. Kaikki oli pistetty juuri sen kokoiseen pakkaukseen, joka sisälsi juuri sen verran kuin tarvitset. Aika hyvä, sanoisin! Koska yleensä, jos haluat vain kokeilla jotain reseptiä kerran, ei tarvitse ostaa esim kapriksia koko purkkia, vaan saat juuri sen määrän kun reseptiä varten tarvitset. Nyt harmittaa, että en aiemmin päivällä ollut heidän mukana kun kävivät tässä kaupassa...
Ilta kului todella sivistyneesti. Puhuimme politiikasta, historiasta, kulttuurista yms. ja taas, suomeksi, saksaksi ja englanniksi ihan sekaisin. Juotavaa myös kului niin skumppaa, punaviiniä, valkoviiniä ja liköörejä.. Tänään ilta veny ihan kahteen. Jonka jälkeen kävelin taas kotiin.

Sunnuntaina en olisi millään jaksanut herätä aamupalalle mutta pakotin itseni kuitenkin.. Onneksi olin bookannut itselleni late check-outin, elin kymmenen sijasta tarvitsi raahata itsensä ulos vasta yhdeksi. Jätin luggageni kuitenkin vielä varastoon pariksi tunniksi ja seikkailin taas rautatieasemalla parin tunnin ajan, ja kolmelta hain tavarani ja hyppäsin Nicolain autoon.
Hulluja nämä saksalaiset! Nicolai ajoi melkein koko ajan jotain 180 km/h. Tosin Kaisankin autossa on tarra, jossa lukee että talvella saa ajaa maksimissaan 210 km/h eli eihän tuo ollut vielä mitään!
Takaisin Münsteriin ehdimme juuri sopivasti, että pääsin netistä seuraamaan BB-finaalia. Ihan tyhmää että Niko voitti. En kato BBtä enää ikinä. :(

Tänään maanantaina taas oli työpäivä. Bianca jäi lomalle, eli häntä en varmaan en tule enää näkemään ennen kuin lähden, joten olin kahden Kaisan kanssa meidän huoneessa. Kuoritin joulukortteja, päivitin taas joulukorttilistoja, tein pari kansiota ja päivitin asiakkaiden hintoja taulukkoon.
Töiden jälkeen harkitsin että menisin vielä pesemään pyykkiä, mutta koska tänään on satanut lunta ja on ollut muutama miinusastekin, en viittinyt ajella ympäri kaupunkia pyörällä, koska pelkkä kotimatka oli pelottava. Nyt muistan miksei pyörällä kannata ajaa, jos on tie jäässä... Kävin sitten kuitenkin vielä kaupassa ja taidan pistää pyykit koneeseen vasta huomenna aamulla.

Että näin taas tällä kertaa! Kaisa lähtee huomenna illalla työmatkalle, joten saan olla loppuviikon ihan yksin meidän työhuoneessa... öö.. jee?

Münsterin ensilumet

Alkuviikosta en oikein jaksanut kirjoitella, mutta kai sitä nyt pitäisi nopeesti kerrata jotain. Huomenna olen lähdössä aamulla aikaisin Berliiniin ja palaan takaisin vasta sunnuntaina, joten siitä riittänee siitten kerrottavaa myöhemmäksi.

Töissä on mennyt normaalisti. Joulukortit tuli, ja niiden kanssa oon vääntänyt nyt pari päivää, lähetellyt myös Buckeyen toimistoihin Ranskaan ja Hamburgiinkin niitä, että sieltä voivat sitten postittaa niitä asiakkaille. Olen myöskin järjestellyt asiakaslistaa niin, että kortteja olisi enää lähetettävä noin 200lle ja lopuille 300lle sähköinen kortti. Tänään jouduin myös asian tiimoilta soittamaan kahdelle suomalaiselle asiakkaalle! JAIKS! Oli ensimmäinen kerta kun puhuin työpuhelun harjoitteluni aikana! Muuten on ollut aika normaalia, välillä peukaloiden pyörittämistä, välillä postitusta tai skannausta tai mapittamista tai muuta.

Eilen töiden jälkeen päätin lähteä vähän shoppailemaan, sillä Berliiniin on luvattu muutamia asteita pakkasta ja luntakin. Tänään tosin jopa täällä Münsterissä satoi lunta ja oli +0,5 astetta vain. Ja kylmää on luvattu tännekin viikonlopuksi. Olin siis aiemmin jo katsellut yhtä takkia C&A:ssa, mitä en kuitenkaan ostanut silloin. Eilen en sitä takkia bongannut uudestaan, tai sitten se ei miellyttänyt senkään vertaa minun silmääni, että jouduin sitte tyytymään toisenlaiseen takkiin. Tai no, onhan se nyt oikeastaan ihan kiva takki. Ei vieläkään täydellinen, mutta menee tämän talven.

Huomista Berlinin reissua varten piti siis pyytää vapaapäivä. Tuntimääräni viikossa on 35h ja en olisi saanut sitä tehtyä ennakkoon (koska meitä on 3 kulkemassa samalla kyydillä niin aina pitää olla riippuvainen toisista).
Mutta kello on jo paljon, enkä ole vielä edes pakannut Berliinin reissua varten, ja herätys on aikaisin. Joten näkemisiin ja sunnuntaina ehkä jo lisää uutisia!

Looping Louie!

Lauantaina en tosiaan tehnyt mitään erityisen järkevää. Koska Dortmundiin en jaksanut lähteä, hengailin vain pyjamassa koko päivän. Päätin kuitenkin käydä kaupassa ostamassa leipää ja muroja, joten uskaltauduin vähän uloskin. Kun olin lähdössä kauppaan, tapasin talon pyöräparkilla talon toisen vuokralaisen, joka esitteli itsensä Timoksi. Vaihdettiin muutama sana, jonka jälkeen lähdin kauppaan ja vietinkin sitten koko loppuillan taas sisällä.

Sunnuntaina nukuin myöhään. Hengailin koneella, ja päätin vielä käydä läpi Mestarimyyjän vastaukseni ja viimeistellä sitä, sillä viimeinen palautuspäivä olisi keskiviikkona ja olisi kiva palauttaa ne ajoissa ettei mene viimetippaan.
Puoli kuuden maissa lähdin kävelemään keskustaan, missä tapasin Kaisan ja Kaisa ohjasi minut jonnekin pienehköön ravintolaan, jonka takahuoneessa järjestettiin ensimmäinen Münsterin Looping Louie Open-tapahtuma. Looping Louie on siis lautapeli, joka on suunnattu lapsille mutta myös erittäin kovassa suosiossa myös aikuisten kesken (ainakin täällä Saksassa). Paikalle ihmisiä tuli yli 60, mikä oli siis todella kova menestys. Mikkokin oli siellä. Pelaajista arvottiin 4n hengen joukkueita, jotka pelaisivat muutaman kierroksen ja näin lopuksi saataisiin voittaja.. En oikein tiedä, koska en itse saanut YHTÄÄN pistettä, eli hävisin kaikki pelini, ja keskityin enemmän siiderini litkimiseen kuin pelitilanteisiin. Illan mittaan päätin myös syödä jotain. Tilasin kanasalaatin, ja eteeni tuotiin tonnikalasalaatti. Hianosti puoliks saksaa ja puoliks englantia sönköttämällä sain selvitettyä että en tilannut tätä vaan kanaa.. Lopulta sain oikean salaatin, tosin väärällä kastikkeella. Ja kaiken kukkuraksi 2/3 salaatista oli kaalia ja punakaalia. SIIS MIKÄ SE SEMMOINEN SALAATTI OIKEIN ON?! Siinä vaiheessa kun 3 siideriä alkoi tuntumaan siltä, että olen nauttinut tarpeeksi, lähdin kotiin, sillä maanantaina olisi kuitenkin normaali työpäivä...

Äh, nyt en keksi otsikkoa...

Torstaina menin vielä kerran Melanien kyydillä töihin, sillä Kaisa meni suoraan Düsseldorfiin Medica-messuille. Aamusin on aina vähän hiljaista, koska harvemmin mikään työtehtävä jää edellispäivältä kesken. Hetken siinä pyörittyäni, jaoin Postin Petran (front desk) kanssa ja kävin vastaanottotiskillä auttelemassa, mm. noutolistan tarkastuksessa. Sen jälkeen tein tilauskansioita Ninalle ja iltapäivällä vielä kopioin tilausvahvistuksia, faxasin asiakkaalle ja pistin kopiot tilauskansioon.

Kotona päätin tehdä herkkuruokaa, eli Pasta Bolognesea ja sitä tulikin yllinkyllin, vaikkayritin tehdä pienen annoksen. No, jäipähän seuraavallekin päivälle ruokaa. Ja koska mitään fantastista tekemistä en keksinyt, menin jo kympin maissa nukkumaan.

Perjantaina menin normaalisti Kaisan kyydillä töihin. Aamupalani syön aina töissä, jos olen onnistunut sinne haalimaan jotain pientä. Kuten tänään, söin riisifrutin tapaisen riisimössön. kanelilla. Mutta eipä ollutkaan mukavasti jauhettua kanelia, vaan kanelisoosia, ällöttävää litkua, jota ei vaan pystynyt syömään. Yyyh. Myslipatukan mutusteltuani, lähdimme Jennyn kanssa jatkamaan arkistoon siivoamista, mihin minä olin jäänyt maanantaina.
Yritin oikein juoksuttaa Jennyä sillä verukkeella et mä en puhu saksaa. Hihi. Pyysin sitä hakemaan pakkausteippiä ja lisää pahvilaatikoita, sillä harva työmis tuotannon puolella puhuu englantia ja sakaa sen lähde sönkkäämään! Teimme hommaa muutaman tunnin, noin puoleenpäivään asti, jolloin meiltä muutenkin loppui pahvilaatikot. Jenny sanoi että ne oli vikat pahvilaatikot koko rakennuksessa, joten totesimme että jatketaan sitten ens viikolla kun laatikoita tulee lisää. Juuri kun olimme päässeet takaisin PM2:n puolelle, huomasimme ikkunasta että tuotannon puolelle oltiin tuotu ihan HIRVEESTI uusia pahvilaatikoita. Päätimme että emme huomanneet niitä, ja palasimme toimistoon, jossa Marion tarjosi kakkua ja hedelmäsalaattia sen kunniaks/takia? että hän oli vielä aika uusi työntekijä talossa. Heräs vain innostus, että pitäiskö munkin leipoa jotain sinne sitten viimeistään kun lähden...? :) Tein vielä pari uutta tilauskansiota ja postitin pari näytettä asiakkaalle.

Kuten normaalistikin perjantaisin, lähdimme vähän kahden jälkeen. Pyöräilin kotiin, söin eilistä pastaa ja päätin lähteä kaupungille metsästämään uutta takkia. Olin oikeastaan päättänyt että ostan melkein mitä vaan, vaikka pari paitaa jos löytyy hyviä, koska kaikki vaatteet mitä otin Suomesta mukaan, on niin nähty! Valehtelematta sanoin, että kiersin varmaan kaikki kaupat mitä keskustasta löytyi (Mangoa ja Zaraa lukuunottamatta. ne jätin pois tiedostetusti). Enkä silti löytänyt hyvää takkia. Tasan YKSI takki oli suht ok, hinta kympin kalliimpi kuin olin asettanut budjetikseni eikä sekään miellyttänyt silmää 100%:sti. Pari muuta sopivampaa takkia oli sitten hintaluokaltaan siellä 180-300 € eli AIVAN LIIAN PALJON opiskelijan budjetille. En sitten ostanut takkia. Enkä löytänyt hienoja paitojakaan. Ostin sitten yhden hameen ihan vain ostamisen ilosta, koska olin päättänyt shoppailla. Postitin myös vihdoin kortin Panun vanhemmille, jonka kirjoitimme viime viikolla kun Panu oli täällä :D Erehdyin myös eksymään Karstadtiin (paikallinen Sokos), jossa sattui olemaan naisten ilta. Kauppa olisi ollut normaalia myöhempään auki, ilmaista pikkupurtavaa, drinkkejä ja käsi ja kasvohoitoja ja ynnä muuta, mutta en kestänyt sitä saksalaisten rouvien naurua, joten lähdin pois 2 minuutin jälkeen.

Illalla palasin koneen ääreen vaikka väsyttikin. En halunnut mennä nukkumaan liian aikaisin viikonloppuna, joten pakotin itseni pysymään hereillä. No sitten netti ei tahtonut toimiaa. Päädyin sitten katsomaan Troijan ja tein vielä itselleni yhden kinkkutomaatti-patongin iltapalaks. Nami.

Koko eilisen illan yritin pohtia, mitä teen lauantaina. Tämä on oikeastaan ainoa viikonloppu kun minulla ei ole suunnitelmia luvassa. Olin jo vähän lupaillut ystävälleni, että tulen katsomaan häntä Dortmundiin (vaikka hän käyttäytikin kuin mikäkin munapää viimeksi kun tapasimme) lauantaina, mutta päätin justiinsa että enpä taidakaan jaksaa lähteä minnekään tunnin junamatkan päähän vain sietämään hänen egoaan. Kaiken lisäksi kello on jo yksi, niin en hirveästi ehtisi siellä olemaankaan. Junamatka sinne maksaisi n 13 euroa, eli ei se nyt hirveän paha ole, eikä täälläkään oikein mitään tekemistä ole, mutta en vain jaksa. Ääääh.

Tajusinpa äsken, että olen hukannut molemmat pompulat, mitkä otin matkaan mukaan. Ja molemmat hukkuivat yön aikana (irronnut hiuksista ja mennyt MINNE??), joten kai tässä pitää lähtee taas shoppailemaan uusia hiuspompuloita.

My boring life.

Näemmä taas vähän jäänyt...

Maanantaina tosiaan aamupäivästä siirryin siivoamaan yksikseni arkistoa kun Jenny oli mukamas niiiin kiireinen, ettei hän ehtinyt tulemaan kanssani. Muutaman tunnin siellä ähisin, pakkasin 12 pahvilaatikkoa täyteen vanhoja ja pölysiä kansioita ja asetin ne siististi riviin, että jotkut vähän voimakkaammat miehet voivat tulla ne siitä hakemaan roskiin. Tajusin jossain vaiheessa tekeväni liian nopeasti asioita (on siitä sanottu jo aiemminkin, että muut ei pysy perässä keksimässä mulle koko ajan tekemistä ku oon liian nopee). Rupesin sitten kuuntelemaan musiikkia ja pyörimään ympäri PM1:n yläkertaa, missä olin ihan yksinäni. Kattelin vanhan kokoushuoneen kaappeihin ja tutkin kaikkea... Bongasin avaamattoman rullan valkoista satiininauhaa, jonka sitten myöhemmin sain vielä ottaa mukaani. Sain myös luvan ottaa sieltä mitä vaan, eli jos kiinnostaa pöytäliinat tai servetit tai rapujuhlakaulurit, niin sanokaa vaan niin pistetään postissa tuleen! Puoleltapäivin poistuin alkavan jännetuppitulehduksen myötä lounaalle.
Iltapäiväksi yritin kehitellä itselleni jotain muuta tekemistä, sillä en halunnut mennä ylikuorittamaan ranteitani ja hankkimaan astmaa. Päädyin sitten auttamaan Jennyä tekemään uusia näytekansioita.

Töistä tulin Kaisan kyydillä, joten Kaisa heitti minut Melanielle, josta hain pyöräni. Kävin nopeasti kaupassa, heitin ruuat kotiin ja nappasin pyykit, ja suuntasin kohti Kaisaa pesemään pyykkini. Vaikka Inge-vuokraemäntäni oli sunnuntaina minulle sanonut, että voin käyttää myös hänen pesukonettaan jos tarvitsen, päätin kuitenkin jatkossakin pestä pyykit Kaisalla. Olen ilkeä itseäni kohtaan ja huijaan itseni aina välillä ulos täältä kämpästä jotta saan vähän liikuntaakin.
Päätimme Kaisan kanssa lähteä kaupungille kävelemään ja syömään sillä välin kun pyykkini peseytyivät. Pyörimme siellä muutaman tunnin ja yritimme bongata jotain kynsistudio, jossa voisin korjata kynteni, mutta ainoa hyvin mainostettu paikka on U.S. nails, jossa aasialaiset naiset jolkottaa omaa kieltänsä ja seinät on ihan pinkit. Plus ne tekee akryylillä, ja itse haluaisin LCN-geelillä tehdyt kynnet, joten....
Yht äkkiä kaupungilla alkoi maahani sattumaan iiihan hirveästi että en tienny pitikö itkeä vai nauraa vai istua vai maata vai kävellä vai olla paikoillaan. Puolen tunnin polttamisen jälkeen kivut vähän helpotti että pääsimme kävelemään Kaisalle asti, josta suuntasin sitten pyöräni kanssa takaisin kotiin lepäämään...

Tiistaina menin _taas_ Melaninen kyydillä. Heti aamusta pääsin taas varailemaan vähän työntekijöille matkoja, tällä kertaa amerikkalaisille vieraille junamatka Kölniin. Sen jälkeen Bianca neuvoi minua käyttämään ohjelmaa, johon he kirjaavat aina kaikki työmatkat ja kulut, ja pääsin sitten itsekin naputtelemaan ohjelmaa ilman apuja. Tein myös vähän tilauskansioita sen jälkeen..
Lounaalla Kaisa kutsui minut mukaan, kun hän ja Tapio (siis se toinen suomalainen siellä) ja amerikkalaiset olivat menossa lounaalle. Pääsin siis kerrankin ravintolaan syömään firman rahoilla! Hahaa! Kävimme kiinalaisessa ja tunsin itseni vähän nuoreksi ja ulkopuoliseksi siinä porukassa..
Lounaan jälkeen Jenny pyysi taas auttamaan mallikansioiden kanssa, mutta Bianca kielsi homman minulta (sen takia että hänellä (ja vähän muillakin) on ongelma Jennyn asenteen kanssa). Bianca sitten juoksutti mua hänen perässään PM2:n ja PM1:n välillä, kierrellen paikkoja ja tekemässä kaikkea turhaa, juttelemassa työmiesten kanssa yms. Ihan vaan sen takia että Jenny luulisi että mulla on hirveen paljon muutakin tekemistä kuin auttaa sitä hommassa, jonka Bianca oli sille antanut sen takia, koska hän ei tullut auttamaan mua maanantaina arkistossa. Loppuiltapäivästä menin vielä labraan katselemaan mitä siellä tehdään ja sain itsekin sitten tehdä perässä!
Tapasin myös yhden suomalaisen Buckeyen työntekijän, joka tekee töitä Ranskasta käsin.

Eilen illalla en sitten mitään kummosta tehnyt. Tein patongin uunissani ja vielä joku päivä toivottavasti opin olemaan polttamatta sämpylöitä tai patonkeja mitä teen siinä.

Ja keskiviikkoaamuna, ylläri, ylläri, taas Melanien kyydillä töihin.
Mitään fiksua tekemistä ei taaskaan ollut, joten Kaisa antoi minulle listan yrityksistä, jotka ovat huomenna Düsseldorfissa järjestettävillä Medica messuilla, ja minun piti googlailla ja selvittää ketkä ovat kilpailijoita ja millä tavalla. Siinä meni aikas pitkään kun kiinalaisilla ei ole nettisivuja ollenkaan ja sakalaisilla vain saksaksi. Kiitos muu maailma ja englanti.
Välillä sain muutakin tekemistä kuin puuduttava googlen selaaminen. Pistin kuoreen maksumuistutuksia ja postittelin niitä asiakkaille, käänsin kirjeen saksasta englanniks (niin törkeetä hommaa, että huhhuh!), täytin tilausvahvistuksia tilauskansioihin ja tein uusia tilauskansioita. Sain myös pöytäliinan kotiinviemiseksi.
Siinä se päivä lyhkäisesti olikin.

Tuskin tänäänkään mitään kummempaa teen kuin roikun netissä, teen ehkä jotain ruokaa ja voisin vaikka pyydystää hämähäkin.

Panu!

En ehtinyt tätä päivittämään sinä aikana kun Panu oli täällä, joten yritän nyt muistella edellisiä päiviä parhaani mukaan.

Torstaina Panu saapui klo 18 rautatieasemalle. Olin lähtenyt puoli tuntia aiemmin Kaisalta pyörällä, ja olin päättänyt oikaista keskustan läpi, ja eksyin kaikkien odotusteni mukaan! Onneks kuitenkin törmäsin Promenadeen ja sitä pitkin pääsinkin sitten näppärästi asemalle. Olin perillä viittä vaille 6 ja luulin olevani just ajoissa, kunnes luin taululta että Bremenin juna on 10-15min myöhässä. Ehdin odotellessa tarkastella asemaa ja päätyä laiturille odottamaan. Lopulta junakin saapui ja pääsimme sateessa kävelemään kohti kotiani, joka ei onneksi ole hirveän kaukana asemalta. Illalla kävimme vielä nopeasti kaupassa ostamassa jotain ruokaa, sillä satoi hirveästi ja oli pimeää, ettei viittitty lähteä sen kummemmin kaupungille pyörimään.

Perjantaiaamuna jouduin jättämään Panun kotiin nukkumaan, kun minun piti mennä vielä töihin. Töissä oli ihan normaalia: lähinnä facebookissa pyörimistä ja töiden perään kyselemistä. Yritin oikein vaivalla keksiä itselleni tekemistä ja lopulta päädyin lähettelemään näytteitä ja kirjottelemaan saatekirjeitä. Istutin vielä itseni Sandra A.:n viereen katsomaan kun hän teki tilausvahvistuksia, jonka jälkeen sain kunnian kopioida ja skannata ne.
Töiden jälkeen lähdin Kaisalta pyöräilemään keskustaan, missä minun piti tavata Panu Galeria-Kaufhofilla, mutta ylläriylläri, hetken aikaa siellä keskustassa pyörittyä, piti soittaa Panulle, että tuu sä tänne kirkolle ku en mä osaa sinne. :D Hetki sitten vielä pyörittiin keskustassa, shoppailtiin jotain pientä (esim. minulle tämä Friis&Companyn laukku ).
Kaisa oli kutsunut meidät seitsemäksi syömään, joten kävimme nopeasti kotona ja lähdimme kävelemään Kaisalle. Kaisa oli myös kutsunut veljensä Mikon, ja Nikolai taas oli jossain Kung-Fu jutuissa, että vai me neljä illallistimme herkullista curry-kanaa ja omenapiirakkaa kookosjäätelöllä. Aika meni jotenkin kuin siivillä, koska yht äkkiä kello olikin puoli yksi (vai oliko se jopa puoli kaksi tai kolme?). Mikko lähti kotiin, koska hänellä olisi vielä aamulla töitä (heti klo 6 :D ) ja me loput suunnistimme vielä keskustaan. Kello oli kuitenkin jo niin paljon ja oli ilolientä Kaisallakin jo sen verran otettu, ettemme hirveästi radalla viihtyneet, koska lähdimme aika pian jo kotiin.

Lauantaiaamuna nukuimme myyyyöhäään. Tein vähän sämpylöitä pikku-uunissani aamupalaksi ja joskus jo kahden aikaan päätimme vielä lähteä keskustaan pyörimään. Ei siellä kyllä juuri mitään tapahtunut, ostelimme taas jotain pientä ja kävimme döner-kebabilla. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen suuntasimme takaisin kämpille, missä Panu pakkasi laukkunsa valmiiksi. Päätimme vielä uhmata sadetta ja lähteä hakemaan yhtä geokätköä, mutta se taisikin olla Kirkon sisällä, koska mitään emme löytäneet ja sade ei ollut mikään mieltänostattava. Palasimme kämpillä, missä kuivattelimme vaatteita ja lopulta puoli kymmenen illalla lähdimme löntystelemään kohti rautatieasemaa. Juna näytti taas olevan n. 5 min myöhässä, joten palloilimme hetken laiturilla, ja junan saavuttua hyvästelin Panun ja lähdin kotiin.

Sunnuntaina heräilin vasta puoleltapäivin ja vietin taas koko päivän sisällä. En olisi jaksanut panostaa mihinkään ulosmenoon, koska mikään ei ollut auki ja ulkonakin satoi. Joten tyydyin ihailemaan nopeampaa nettiäni ja katsoin Simpsoneita ja tein mestarimyyjää, jossa olenkin jo aikas hyvin loppusuoralla.

Myöhäisen herätyksen takia nukkumaanmenokin viivästyi, jonka takia olinkin sitten tänä aamuna toodella väsynyt. Pakotin itseni ylös ja suihkuun ja lopulta pyöräilemään kohti Melanien asuntoa. Tänä aamuna Kaisan kyydillä tuli joitain päämajan naisia, joten rahvas sai kulkea omalla kyydillään. Töissä amerikkalaiset naiset sanoivat että kylläpä puhun hyvää englantia, mutta eivät tainneet tietää että saksaahan minä en osaa vaan juuri sitä englantia.

Taidanpa tästä pikkuhijaa siirtyä oikeiden töiden pariin, eli siivoamaan pölyistä arkistoa! Hurraah!

Es regnet.

Ah, voi ei. Siitä onkin jo pari päivää kun viimeksi päivitin. En oo varma muistanko enää ees mitä tein! Ääk! Noo.. yritetään.

Mutta täytyy kyllä myöntää, että en nyt oikein muista mitä tein tiistaina edellisen päivityksen jälkeen. Ehkäpä jatkoin sitä excel-taulukko ominaisuuksista. Ja! nyt muistin. Sain Melanielta netti osoitteen josta piti HIEMAN scrollailla alaspäin ja etsiä kaikki listatut maat (maittain listattuja yrityksiä tms. joille ei saa lähettää mitään tai vähintäänkin pitää tarkistaa päämajasta ensin). Siinä meni tovi.. en päässyt kuin edes ehkä neljäsosan alaspäin kun piti lähteä jo kotiin.
Enkä sitten tehnyt mitään kummallista illalla.

Keskiviikkona menin taas Melanien kyydillä, sillä Kaisalle oli tulossa sähkömies käymään, joten hän saapuisi vasta myöhemmin paikalle. Ei kuitenkaan kovin paljon myöhemmin kuin me...
Eilen muistin jopa ottaa Mestarimyyjä-kirjan mukaan! sitä tovin selailtua, päätin tulostaa kaikki kysymykset, joihin olisi helpompi ensin vastata ja yliviivailla ja kaikkea, ja vasta myöhemmin naputtelen sinne nettisivuille vastaukseni.
Töissä minua odotti pöydällä ensimmäinen saksalainen palkkakuittini :) Piti käydä raportoimassa, onko rahat tullut perille, koska oli ensimmäinen kerta laskutusväen tyypeiltä, kun kuulemma maksavat ulkomaalaiselle pankkitilille rahaa. Ja oli myös ensimmäinen kerta minulle, kun saan ulkomailta rahaa!
Scrollailin puolipäivää eilen aloitettua nettisivua ja kävimme myös Jennyn (toinen harjoittelija, joka on täällä oppisopimuksella 2,5 vuotta) kanssa tutustumassa arkistoon, joka meidän pitäisi siivota heti kun tässä kerkeämme. Jenny ei ole torstaisin paikalla koulun takia, joten aloitus menee perjantaille tai maanantaille. Taisinpa myös ehkä vääntää jotain tilauskansioitakin eilen...

Töistä tulin kotiin Melanien kyydillä ja tietenki kaikkien onneksi eilenhän myös täällä (niin kuin myös Bremenissä) satoi. Onneksi ei haittaa, jos kotimatkalla sataa, koska eihän kotona mua kattele - ainakaan täällä. Kotona taas datailin, yritin vähän siivoilla vaatteita pois lattioilta yms. että Panun olisi mukavampi tulla sinne :) kokkailin myös vähän uunillani.

Tänään VÄSYTTI TAAS IHAN SIKANA. Mut suihkuun ja vaatteet päälle ja töihin.
Töissä jatkoin taas mestarimyyjän tekemistä, kunnes joku keksisi minulle hommaa. Varasin lennot osastomme pomolle, lähetin parit näytteet ja Kaisan avustuksella naputtelin saatekirjeen saksaks... Kopioin, skannailin, lähettelin tilausvahvistuksia ja lisäilin niiden kopioita tilauskansioihin. Ja tein mestarimyyjää.
Onnistun muuten AINA polttamaan kieleni töissä, jos syön jotain semmosta mikä pitää lämmittää. Siksi suosin salaattia...

Enää noin pari tuntia jäljellä ja sit kotiin ja sit hakeen Panu asemalta :) Jee!

Miniuuni!

Maanantaina ei kukaan keksinyt mulle töitä, joten päivä meni lähinnä Facebookissa roikkuen ja uutisia luellen. Varasin myös hostellihuoneen Berlinistä, (johon olemme menossa kuun viimeisenä viikonloppuna). Kävin vähän väliä kysymässä ihmisiltä olisko niillä mulle jotain hommaa, mutta eipä oikein ollut. Pari kertaa skannasin jonkun lapun ja lähetin sen sähköpostilla niille. Oli TOSI RANKKA työpäivä. Kaisa sit keksi, että teen excel-taulukon kaikista heidän tuotteistaan ja niiden ominaisuuksista, josta on sitten helppo etsiä nopeasti jotain kun joku asiakas soittaa. Aloin sitten siinä viime minuuteilla sitäkin väsäämään...

Töiden jälkeen käytiin Kaisan kanssa paikallisessa Gigantissa (SATURN, ei siis millään lailla ole mitenkään tekemisissä gigantin kanssa, kunhan vain sanoin), josta ostettiin mulle MINIUUNI! eli siis Toaster oven, semmonen pikkunen mihin mahtuu just ja just pakastepizza. Ennen mulla oli vain keittolevy, niin ruuanvalmistusideoita oli kovin vähän. Mutta voi nyt sitä onnea kun voi tehdä kaikenlaista uunissani! Voin lämmittää ruokia, leipoa (no ihan ku...), grillata... Vaikka mitä!
Sen kunniaks meninkin sitten kotiin kaupan kautta, josta ostin valkosipuliyrttivoipatongin ja semmosen pakastetäytepatongin ja nachoja. Tällä kertaa kävin Rewessä, joka on matkan varrella Kaisalta kotiin. Se mun lähellä oleva Edeka on vähän nihkee... uuden vempeleen kunniaks lämmittelin sit sen patongin uunissa ja omnom se oli hyväää!

No eipä sit illalla paljo muuta tapahtunutkaan. Iloitsin uunistani ja datailin? :) Menin jo kymmenen aikoihin nukkumaan.

Aamulla heräsin ihan itse kun aavistin, että nyt joku mättää. Otin kännykän ja yritin katsoa kelloa. Mutta se ei mennyt päälle! Se siinä mättäs! Luulin et olin nukkunut pommiin ja koska akku oli loppunut, Kaisa ei voisi edes soittaa mulle. Olin ihan paniikissa ja koska kännykkäni kävi ihan hitaasti, jouduin jopa avaamaan läppärin katsoakseni kelloa. Eikä se ollut kuin 5 yli 6. Herätyskin olisi vasta n. tunnin päästä, joten päätin jatkaa vielä uniani. Sitten kun se herätyskello lopulta soi, en millään olisi halunnu nousta ylös sängystä. Mitenköhän pääsen perjantaina ylös kun joku Panu vaan möllöttää siinä vieressä ja jatkaa nukkumista kun mun pitää lähtee töihin...
Mutta töihin lähdin ja taas vaihteeksi, ei tällä paljon mitään ollut tarjolla. Eilen murehdin että olisin nyt edes ottanut Mestarimyyjä-kirjan mukaan niin olisin voinu tehdä niitä töissä! Mutta ajattelin että tänään olisi enemmän hommia, niin en siksi sitä kirjaa ottanut mukaan, vaikka se kävi mielessä. Aamupäivästä kävin tuotantosuunnittelua kuuntelemassa hieman ja palasin sitten pöytäni ääreen rutisemaan tekemisen puutetta.
Puolenpäivän aikaan sain tehtäväksi tehdä kasan tilauskansioita. Kun olin niitä tekemässä, tuli Sandra luokseni tarjoten samaa tehtävää. Kerrankin sain todeta "I'm busy" kun viimeset pari päivää oon valittanu tylsyyttä ja nyt kaikki pukkaa kerralla :D Sain tehtyä ranskalaisten tilauskansiot ja aloin sitten tekemään Sandran tarjoamia kansioita ruotsalaisista tilauksista.

Nyt olen nekin tehnyt ja ruokatauon pitänyt, niin nyt pitäisi mennä metsästämään lisää tehtäviä. Tai sitten jatkan eilen aloitettua taulukkoa tuotteista..

Normipäivä

Viikonloppu meni ihan hukkaan minun osaltani.

Nukuin myöhään, kävin suihkussa ja datailin vain. Kuuden maissa lähdin läppäilemään kohti Nordsterniä, missä oli siis tarkoitus tavata Kaisa ja Nicolai ja heidän kavereita. Mutta. En ikinä mennyt sinne :( Eksyin hieman ja olisin ollut loppujen lopuksi sen verran myöhään siellä, etten kehdannut enää mennä. Päätin siis vain katsastaa paikkoja ja opetella vähän hahmottamaan Münsteria. Siinä alkoi sataakin sopivasti kun kävelin kaupungilla, että päätin pistäytyä Subwayhin syömään päivän ainoan ateriani (jota en jaksanut edes kokonaan). Pohdin vielä, että olisinko lähtenyt käymään kaupassa, mutta totesin etten nyt ainakaan nälkään kuole ja kotona on vielä pastaa, joten en sitten mennyt. Ilta meni taas dataillessa.

Ja kuten lauantainakin, myös sunnuntaina nukuin myöhään. Netti kiukutteli, joten söin muroja ja katsoin Shrekin. On se jännä, että vaikka kuinka monta kertaa olisi nähnyt jonkun elokuvan, niin se silti yllättää ja naurattaa. :)
Olin koko päivän pyjamassa enkä liikkunut kotoa mihinkään. Tein vähän ruokaa, datailin siellä missä signaali tuntui vahvimmalta (välillä keittiössä, välillä ikkunalaudalla, välillä sohvalla...).

Että eipä tässä paljoa kerrottavaa ollut mun viikonlopusta :D

Show des Sports

Torstaiaamuna herääminen oli yhtä vaikeaa, mutta olin kuitenkin ajoissa Kaisalla. Töissä jatkoin asiakkaiden luottotietojen tarkistamista, jota teinkin suurimman osan päivästä. Välillä tein myös pari tilauskansiota Marionille, skannailin ja kopioin niitä myös. Juuri kun oltiin lopettelemassa siltä päivältä, osaston pomo (jonka PITÄISI olla isyyslomalla) tuli paikalle ja siinä menikin sit ylimääräinen tunti... Kotiin saavuin siis hieman normaalia myöhemmin.
Töiden jälkeen datailin vähän aikaa, mutta koska netissäkään ei ollut mitään kivaa, päätin mennä aikaisin nukkumaan. Jo kahdeksalta.

Perjantaiaamu tuntui helpommalta. Olin nukkunut kunnon yöunet, ei väsyttänyt niin paljoa kuin normaalisti ja aikaakin oli tarpeeksi. Tänä aamuna en mennyt Kaisan kyydillä vaan Melanien, joka yleensä tulee minun ja Kaisan kyydillä. Kaisalla oli aamulla aika lääkärille, joten sen takia näin. En ollut ikinä ollut sielläpäin Münsteria, missä Melanie asuu, mutta ihan hyvin pääsin perille. Pyörällä matka kesti n. 10 minuuttia, joten samalla aikataululla mentiin.
Töissä tein loppuun luottotietojen tarkastamiset, tein tilauskansioita Sandralle ja kopioin tilausvahvistuksia ja lähetin niitä asiakkaille. Aika kävi vähän pitkäksi, joten järjestelin vielä Kaisan pöydällä lojuvia papereita kansioihin. Tein hienot välilehdetkin, joten se meni hieman askarteluksi...

Töistä tulin kuitenkin Kaisan kyydillä, koska Melanie jäi vielä pidemmäksi aikaa töihin. Päätimme käydä syömässä Vapianossa, koska perjantaisin työpäivään ei kuulu ruokataukoa, koska se on lyhyempi päivä. Kävimme siis syömässä, ja paikka ei ollut todellakaan niin täysi kuin pari viikkoa sitten ensimmäisenä lauantainani. Päätin kokeilla eri ruokaa kuin viimeksi, joka osottautui huonoksi vaihtoehdoksi. Mieleen tuli vain paha kiinalainen ruoka mitä olin syönyt Essin kanssa San Franciscossa. Jälkiruuaksi Kaisa shoppaili hieman uusia vaatteita henkasta ja maukasta ja kävimme ostamassa ne aiemmin mainitsemani äidin joululahjat. Kävelimme paikallisen kirkon läpi ja Kaisa heitti minut Melanielle, mistä hain pyöräni ja menin kotiin.

Kotona ehdin olemaan pari tuntia, sillä Kaisa pyysi minut mukaansa katsomaan jotain sporteventtiä, jossa Nicolain kung-fu-ryhmä oli esiintymässä. Tänään kaupungissa pelaattiin myös jalkapalloa ihan sen urheiluhallin vieressä, missä tämä tapahtuma oli, joten parkkipaikkaa sai vähän aikaa metsästää. Luulimme, että olisimme olleet ihan myöhässä, mutta kun tulimme, näimme edellisen voimisteluryhmän esityksestä loput ja seuraavaksi tulikin Nicolain kung-fu-ryhmän esitys. Se ei siis todellakaan ole mikään joukkuelaji :D oli hauskaa katsottavaa kun kaikki tytöt ja pojat meni ihan eri aikaan. Katsottiin myös pari tanssiesitystä, kiinalaista akrobatiaa ja breakdancea. Olimme siellä pari tuntia. Se oli paremminkin suunnattu vähän nuoremmille ja heidän vanhemmilleen, joten lähdimme tauon jälkeen kotia kohti.

Kaisa kutsui minut huomenna heidän mukaansa ravintolaan, jossa tapaavat Nicolain kavereita, joista esim yksi asuu nykyään Norjassa... Mutta näin. Eipä eilen sitten kummempia.

The addiction

VIHDOIN! Sain taas nettini toimimaan, joten tässäpä teille viimepäivien tapahtumia:

Maanantai iltana (edellisen päivytyksen jälkeen) emme lähteneetkään Hollannin puolelle shoppailemaan, niin kuin olin alkuperäinen tarkoitus. Sen sijaan hengailimme, ja kävimme vielä illalla raflassa syömässä. Kumma juttu näissä ravintoloissa on siis se, että kanaa on vähän hintsusti tarjolla. MUTTA! Nyt sitä sai. Tosin, listalla oli vain puolikkaita kanoja. Joten sellainen pöytään sitten vaan, luineen ja nahkoineen. Olipa kiva ronklata sitä siinä suht hienossa ravintolassa... Mutta muistuttakaapas mua että sit Suomessa koitan vääntää oman versioni Apfelstrudelista. Ei voi olla kovin vaikeeta!
Pyykit jätin Kaisan luokse kuivumaan, nappasin pari DVDtä lainaan ja menin kotiin. Illalla katsoin sitten vielä Braveheartin kun ei muutakaan tekemistä ollut. Että mä rakastan skottiaksenttia. :)

Aamulla hiukset haisi vielä ihan tunkkaselle tupakalle ja ällölle baari-illalle (onneks Suomessa ei enää saa polttaa baareissa mut nää täällä on vähän jäljessä), joten ennen töitä piti käydä suihkussa. Sit Kaisalle, töihin ja niin poispäin.
Aamulla heti oli tylsä, tunnin mittainen hygieniakoulutus. Saksaksi. Nipistelin itseäni koko aika, etten vain nukahtaisi. En ymmärtänyt juuri sanaakaan kuin että hygieniasta pitää pitää huolta (pestä kädet yms). Sen päätyttyä palkitsin itseni tekemällä valkoiset näytemapit valmiiksi, koska en jaksanut enää katsella niitä siinä minun pöydälläni (veivät vain tilaa). Hurraa! Sen jälkeen toinen harjoittelija (joka on ollut talossa vähän pidempään, on siellä ilmeisesti oppisopimuksella sillä on yhteensä talossa n. 2,5 vuotta) näytti taas miten tilaukset viimeistellään. Katsotaan vähän onko kaikki toimitettu, onko jotain toimittamatta, haluaako asiakas itselleen kopioita papereista vai pistetäänkö ne suoraan mappeihin... Semmoista perushommaa. Tein niitä sitten muutaman itsekin. Alan jo pikkuhiljaa päästä jyvälle AS400:n käytöstä.
Jossain vaiheessa kukaan ei keksinyt minulle mitään tekemistä, kunnes Melanie keksi, että voisin auttaa häntä päivittämään asiakkaiden luottotietoja. Eli siis otin ison kansion (asiakkaat jotka alkaa A:lla), josta kävin AS400-ohjelman kanssa lävitse jokaisen vastaantulevan asiakasnumeron (jos ei näkynyt, piti etsiä asiakkaan nimellä), katsoa milloin viimeksi he ovat tilanneet jotain. Jos tilauksesta on kulunut yli 2 vuotta, piti tarkastaa mikä on luottosaldo, ja mikäli se ei ole 0 EUR, piti siirtää kyseisen asiakkaan paperit toiseen kansioon (samoin kuin myös ne keiden saldo oli jo 0 EUR mutta paperit vielä virheellisesti kansiossa). Piti myös kirjoittaa vielä luettelo Melanielle asiakkaista (asiakasnum., nimi, nykyinen saldoraja, viimeinen tilaus), jonka hän kävisi vielä läpi ja tekisi korjaukset ja niin edespäin. Paljon paperihommaa ja pientä piiperrystä, mutta pääsin siis tiistaina jo A:n ja B:n lävitse.
Töiden jälkeen kävimme Kaisan kanssa siellä BASE:n kaupassa kysymässä mikä kiikastaa. Tyttö, joka myi minulle liittymäni, pahoitteli kovin ja sanoi että illan aikana tai viimeistään aamulla taas toimisi. Selvä homma. Hain siis pyöräni Kaisalta ja kotiin tultuani katsoin Gladiaattorin ja menin aikaisin nukkumaan.

Aamulla en meinannut millään jaksaa nousta ylös.. Tunnin varmaan torkutin ja lopulta aikaa jäi 15 minuuttia pukea päälle, käydä pisulla ja pesulla ja meikata... Ehdin kuitenkin. Ja ehdin jopa tarkistaa toimiiko nettini. Ei toiminut.
Töissä heti aamusta Bianca pisti mut päivittämään asiakaslistaa. Kollega Englannista oli lähettänyt joulukorttilistan, ja piti tarkastaa että kaikki nimet löytyvät myös Steinfurtin exel-tiedostosta. NO EIPÄ LÖYTYNYT, joten.... mun piti päivittää ne melkein sata nimeä sinne. Yhteyshenkilö, firma, osoite, postinumerot yms.. Tässä menikin sitten rattoisasti puolet päivästä, koska listan piti olla aakkosjärjestyksessä ja pähkäilin onko jokin osa osoitetta vai onko tämä jo kaupunkia, vai onko se joku kylä vai lääni... Loppupäivän jatkoinkin sitten luottorajojen tarkastusten parissa. C ja D hoidettu. Tällä vauhdilla saan kaikki aakkoset mentyä jo parissa viikossa! Postitin myös parit näytekansiot asiakkaille ja naputtelin edellisen saatekirjeen pohjalta saatekirjeet saksaksi. Siis Kaisa tietenkin aina tarkistaa, koska mitään kielioppia ja sanoja en osaa :D
Töiden jälkeen kävimme TAAS Basella vähän puhelemassa. Kaisa yritti vakuuttavasti näytellä kiukkuista asiakasta, tällä kertaa miesmyyjälle. Lupasi että nyt hoituu 2-24h kuluessa. Paree olis, koska vieroitusoireita alkaa kohta olemaan! Hain pyykkini Kaisalta, (unohdin palauttaa DVDt) ja tulin kotiin testailemaan nettiä. Panupuppelikin soitteli ja puhelimme melkein tunnin samalla kun tein ruokaa. Lopulta nettinikin osoitti elonmerkkejä, ja voi tätä juhlaa kun pääsen taas lukemaan BigBrother uutisia!...eikunsiis kirjoittamaan tätä blogia teidän iloksi!

Olin muuten ihan varma eilen Gladiaattoria kattellessani että siinä ja Braveheartissa on yksi sama näyttelijä. Ja pääsin nyt tarkastamaan. Kyllä, olin aivan oikeassa! Morrison/Cicero.

Mutta nytpä menenkin taas nukkumaan, ja toivottavasti huomenna herääminen toimisi vähän paremmin kuin tänään....

Halloween á la Münster

Hieman edellistä tekstiä korjaten, en siis opetellutkaan SAPpia vaan AS400-ohjelmaa. Mutta ainakin Biancalla on vielä käytössä SAP niin luultavasti pääsen siihenkin sitten tutustumaan.

Eilen nukuin taas myöhään, enkä pitänyt mitään kiirettä minkään suhteen. Ainoa asia, joka oli aikataulutettu oli ruokailu klo 19 Kaisan luona. Sitä ennen vain datailin ja pelailin pasianssia yms. tietokoneen pelejä.
Lähdin sitten pyöräilemään Kaisalle, jossa ruokana oli lihapataa. Oikein hyvää sellaista. Nautimme muutaman lasillisen kuohuvaa ruokailun yhteydessä ja jutustelimme niitä näitä ja kuuntelimme Suurlähettiläitä ja Don Huonoja. Jälkiruuaksi oli kookosjäätelöä, mikä oli uusi tuttavuus mutta yllättävän hyvä sellainen!
Nicolai sitten lähti lähempänä kymmentä tapaamaan kung fu-kavereitansa, jolloin minä ja Kaisa jäimme kahden. Emme tosin kauaa ehtineet olemaan kaksin kun alakerran summeri soi ja tänne pamahti muutamia randomeja opiskelijoita jotka puhuivat RUOTSIA. Taino oikeastaan vain yksi puhui, mutta epämääräinen halloweenporukka oli joka tapauksessa. He olivat kävelleet kaduilla ja katsoivat reagoiko kukaan jos he painelevat kaikkia summereita ja me olimme ensimmäiset, jotka päästivät heidät sisään. Kaisa sitten kävi hakemassa pari pullonpohjaa pahinta litkua mitä kaapeista löytyi ja juotti ne tälle porukalle. Porukka lähti ja mekin päätimme vähän ehostautua ja lähteä myös kaupungille katsomaan menoa, vaikka se ei ollut alkuperäinen suunnitelmamme. Kiersimme parit pienehköt pubit (en ollu ikinä käyny niin pienissä ja ahtaissa ja tunkkasissa paikoissa), siitä sitten vähän isompaan ja lopuksi tanssimaan paikalliseen Sedulaan. Paikkojen nimistä ei ole hajuakaan, enkä nyt jaksa/viitsi/kykene muistamaan koko illan kulkua tarpeeksi hyvin, että tänne viitsisi raportoida. Siinä kolmen paikkeilla kerroin myös Kaisalle sanan "mättö" tarkoituksen ja kävimmekin sitten vielä pizzamätöllä, jonka jälkeen kävelimme kotiin.

Onhan näitä parempiakin aamuja nähty... Heti herätessäni aloin muistelemaan pistinkö edes ulko-oven lukkoon, mutta ilmeisesti pistin koska lukossa se oli. Heräilin vähän hitaasti... Netti ei toiminut eikä myöskään saksalainen numeroni.. Eipä siinä muuta tekemistä ollut kuin pelata pasianssia ja jopa kahden aikaan uskaltauduin soittelemaan Kaisalle.
Lähdin sitten kävellen pyykkien kanssa kohti Kaisan asuntoa, johon olin illalla jättänyt pyöräni. Kävin heittämässä pyykit koneeseen ja otimme vähän selvää miksi saksalaiset liittymäni eivät toimi. No siksi, että he olivat yrittäneet lähettää minulle jotain kirjettä, mutta posti oli sitä mieltä että en asu ilmoittamassani osoitteessa, joten BASE oli päättänyt sitten sulkea liittymäni siksi aikaa kunnes selvitän tämän homman. Näin pyhäpäivisinhän ei mikään ole auki, joten huomenna pitää siis käydä vähän juttelemassa Basen tätien ja setien kanssa. Johan mä siitä huonosta nettiyhteydestä jo viikon ehdin nauttia. Selkeesti turha mitään luksusta kuvitella saavansa täällä.
Tulinpa sitten tänne dataamaan ja syömään eilisiä jämiä samalla kun Kaisa poti aamuolojansa.

Saas nyt nähdä mitä vielä tehdään tänään vai tehdäänkö loppujen lopuksi edes mitään...

F3

Ei millään jaksaisi kirjoittaa, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä...

Eilen taas töissä. Aamulla aloin mapittamaan kansioihin niitä valkoisia tilkkuja mihin eilen liimailin niitä etikettitarroja. Tulostelin myös data sheettejä jokaiselle mallille ja kopioin niitä muutaman sata, niin paljon kun niitä nyt tarvittiin. Lähetin myös Itävaltaan jonnekin firmaan neljää eri mallia ja Kaisa pakotti kirjoittamaan saatekirjeen omalla nimelläni. Kaisa myös vähän valaisi minua tilausohjelman (SAP) käytöstä, mutta tarkempia oheita sain Sandralta, jonka kassa puuhastelinkin viimeiset pari tuntia. Ensin Sandra näytti mitä pitäisi tehdä (en oikein tajunnut enkä voi ite päätelläkään koska ohjelma on saksaksi) ja sitten mun piti vielä pistää koneelle pari tilausta. J-A-I-K-S. Jatkamme hommaa maanantaina. Saan tehdä tilauskansioita parista uudesta tilauksesta ja taas varmaan näperrellä jotain SAP:in kanssa ja niiden mallikansioiden, joita en vieläkään saanut valmiiksi.
Normaalisti perjantaisin ei ole ruokatuntia ja päästään lähtemään aiemmin (esim. 8.30-13.30) mutta Kaisa yritti saada jotain asiakasta kiinni, niin meillä meni vähän myöhempään...
Panukin sit soitteli just kun oltiin lähdetty töistä, mutta puhelu katkes ku Autobahnilla ei ollu kenttää o.O

Töiden jälkeen datailin vähän, kävin suihkussa ja suuntasin Jamesiin. Siellä naukkailin muutaman siiderin ja luin mestarimyyjä kirjaa. Olen nyt siis täysin tietoinen yleisimmistä pienkoneista, imureista mikroihin ja jääkaappeihin. Kysy minulta. Erehdyin mös tilaamaan nachoja. Ensinnäkin, iso annos yhdelle, toiseksi, nachot oli maustettu jollain kamalalla, kolmanneksi, salsa oli kuin tomaattipyrettä/paksua ketsuppia johon oltiin silputtu sipulia mukaan. HYI. Kun piti siirtyä lukemaan hygieniapienkoneita niin silmät alkoi menemään ristiin (jotain partakoneita ja sheivereitä, woot), joten päätin lähteä kotiin. Päätin kuitenkin vielä soitella saksalaiselle kaverilleni Adamille ja haukkua hänen entistä tyttöystäväänsä, koska hän oli postannut kuvia naamakirjaan missä pitää skumppalasia ihan väärin! Kotona pelailin vielä laskuhumalassa Mahjong Titansia, mikä oli yllättävän hauskaa. Päätin kuitenkin suoriutua nukkumaan siinä puolenyön paikkeilla.
Heräsin kuitenkin jossain siinä 4-5 välillä, kun pohjelihakseni rupesi kramppaamaan niin hirveästi että luulin kuolevani. Ei meinannu lakata millään ja paheni vaan jos jalkaa liikutti! Hetken siinä sitä lihasta hierottuani se helpotti sen verran, että pystyin taas nukahtamaan (jos en liikuttanut jalkaani milliäkään).

Kerrankin sain nukkua myöhään! Ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, joten nukuin 11 saakka. Heti herättyäni pohjelihas muistutti taas olemassaolostaan. Vähääkään kun pisti painoa sille, vihlas tosi ikävästi. Konkkailin sit tääl ympäri kämppää ja dataillessa annoin sen vähän levätä.
Kahden kolmen aikaan päätin sit lähteä kävellen kaupunkiin. En ollut vielä yksinäni kävellyt sinne, joten tarkastin että varmasti osaan reitin enkä eksy. No en eksynyt. Siellä sitten pyörin, yritin löytää kuivashampoota jota ei näemmä ole MISSÄÄN. Ostin sit vihkosen ja stabilon ja uuden hiuspannan. Totesin että kortti ei tosiaankaan käy missään täällä peräkylässä, joten nostin vähän rahaa. Löysin mäkkärin, jossa nautin ravitsevan aamupalan/brunssin/lounaan... jotain semmosta. Kanawrapin. Olikin oikeestaan aikas hyvää! Ja halpaa, verrattuna Suomeen. Kiertelin vähän kauppoja, mietin pitäiskö ostaa jotain, mutta totesin etten TARVITSE muuta kuin takin, mutta en nyt niitäkään jaksanut katsella. Löysin yhdestä kaupasta selkeesti äidin joululahjan (tai jonkun muun sukulaisen. Odottelen tässä äidin hyväksyntää tapaukselle)! Lopulta kävelin kotiin, kävin vielä kaupassa ostamassa parille päivälle elintarvikkeita sillä kaupathan ei ole täällä sunnuntaisin auki, eikä nyt maanantainakaan Pyhäinpäivän takia. Ostin kyllä ihan liikaa, mutta eipähän sit kai tarvitse käydä kaupassa vasta kun ens viikonloppuna!

Alunperin oli suunnitemia että mentäisiin jonnekin tänään Kaisan, Nicolain ja Nicolain kavereiden kanssa, mutta Kaisa tuossa juuri soittelikin, että heilläpäin voidaan vähän huonosti, että se sitten peruuntui. Eipä tuo haittaa. Tässähän voidaan nyt sitten perehtyä niihen hygiaaniapienkoneisiin. Jotenka.. huomisiin! tai maanantaihin!

Mustermappen

Normi työpäivä tänäänkin. Aamulla käänsin yhden kirjeen taas saksasta englantiin, sitten printtasin tarraetikettejä mallipaloihin. Printteri kiukutteli ja jouduin tulostamaan varmaan tuplasti enemmän kuin olisi ollut tarvis, JOS printteri olisi ollu yhteystyökykyinen. Sit liimasin yksitellen 300 tarraetikettiä malleihin ja aloin tekemään niistä kansioita. (Siis kun alkuviikosta tein värillisestä materiaalista kansioita niin nyt tein valkoisesta.) Välillä juoksin hakemassa labrasta lisää paloja.
Kaisa myös opetti tarkastamaan myynninvahvistuksen, kopioimaan sen, skannaamaan sen, lähettää skannattu versio myyjälle ja alkuperäinen paperilappu asiakkaalle ja pistämään kopio tilauskansioon. Alan jo hieman pääsemään jyvälle tästä touhusta. Kaisan työkaveri Bianca aina kertoo mun tehtävät saksaksi ja toistaa vasta englanniksi sitten jos en ymmärtänyt yhtään mitään. Ihan fiksua. Opin jopa ehkä ymmärtämään jotain.

Töiden jälkeen en mennytkään heti kotiin. Pyöräilin vähän kotikulmilla, kävin toisessa lähikaupassa, bongasin läheltäni Burger Kingin (onneks en tykkää edes niiden ruuista!), kävin vielä hakemassa kolaa ja oliiviöljyä lähemmästä lähikaupasta ja tulin kotiin. Enkä edes eksynyt! Mun suuntavaisto alkaa pikkuhiljaa kehittyä :)
Kotona tein ruokaa (pastaa tomaattijauhelihakastikkeella) ja sitä jäi yllin kyllin et syön samaa sitten huomennakin.

Viimeistelin koulujuttuja (siis ne mitkä olisi pitänyt palauttaa ennen matkaa) ja aloitin mestarimyyjäkoulutukseen tutustumisen.

Ens maanantai on pyhäpäivä ja kaupat täällä kiinni, mut Kaisa ehdotti et ajettais Hollannin puolelle shoppaileen :) Jebajee!

A pint in a day keeps a doctor away

En eilen jaksanut päivittää, koska eilen ei oikeesti tapahtunut mitään. Voin nyt kuitenkin kerrata eilisen teille.

Aamulla pyörällä Kaisalle ja siitä töihin. Aamuksi minulle ei oikein oltu suunniteltu mitään järkevää puuhaa, joten Kaisa antoi minulle yhden lapun puhtaaksikirjoitettavaksi. Tein sen. Kirjottelin vähän kirjeitä koululle ja leikin netissä. Jossain vaiheessa minut tultiin hakemaan, ja minulle pidettiin hieman luentoa laadunvalvonnasta. Kiertelin labroissa ja tehtaassa. Sain jopa omat korvatulpat! Iltapäivällä minulle tuotiin kasa materiaalia eri väreinä, jotka minun piti lajitella kansioihin (yksi jokaista väriä per kansio) ja nämä kansiot menisivät asiakkaille. Siis värinäytekansioita.

Töiden jälkeen yritin saada yhteyttä nettiin 3 tuntia onnistumatta, joten päätin rustailla vähän kouluhommia. Sainkin ihan hyvin tehtyä. Nyt on enää jäljellä ne asiat, mitkä olisi pitänyt palauttaa ennen matkaa, ja tehtynä on ne, joiden deadlineen on vielä pari pv aikaa. Hyvä minä! Nicolain äiti tarjosi illalla vähän perunasalaattia ja jotain lihaa, josta nyt en kehdannut kieltäytyä. Myöskin putkimies kävi katsomassa keittiön hanaa ja totesi että se on niiin tukossa koska sitä ei olla käytetty vähään aikaan, että hän palaa ensi viikolla vähän kiskomaan seinää ja vaihtamaan jonkun osan.
Juttelin Panun kanssa skypessä kun sain netin vihdoin toimimaan ja menin suht aikaisin nukkumaan.

Herätys oli tänään keskiviikkona normaalia aiemmin, koska meidän piti hakea Kaisan kanssa firman toinen suomalainen työntekijä Tapio hotellilta ajoissa. Töihin saavuttua jatkoin värinäytteiden parissa ja piinasin Labra1:stä lähettämällä maileja että tarvitsen Heather Violet väriä lisää. Sitä kuitenkaan saamatta. Lisää saadaan vasta tehtyä marraskuussa. Kiva. Lisäksi minulle näytettiin lisää tehdasta, nyt pääsin tutustumaan lähemmin koneisiin ja näin kuinka masiina käynnistyi ja paperia alkoi virtaamaan ja kuinka siitä tuli iso rulla ja kuinka rulla vaihdettiin. Oikeesti ihan mielenkiintoista! Pääsin myös käymään koneen takana, mihin asiakkaitakaan ei päästetä, koska siellä on niin likaista. Näin myös kaikenlaista muuta backstage juttuja :) Sen jälkeen tarkastelin sikana valkoisa materiaalinäytteitä virheiden varalta ja käänsin tulosraportin saksasta englanniksi, skannasin ja lähetin päämajaan Memphesiin.

Tänään töiden jälkeen jäin heti kaupungille Kaisan kanssa pyörimään. Käytiin kysymässä T-Mobilen tarjousta netistä, jos se toimisi paremmin, mutta osottautui paljon kalliimmaksi kuin tämä minun pätkivä, joten hylkäsin ehdotuksen. Olen vieläkin ihan sekaisin Münsterin keskustasta, joten en osaa edes selittää missä pyörimme. Kai ihan keskustassa vain... Kävimme myös syömässä meksikolaista ja jälkiruuaksi Kaisa näytti minulle minun lähipubini, joka on englantilainen pub James, jonka omistajakin on britti ja sieltä saa sidukkaa! Siellä sitten meni muutama tunti istuessa, ja Mikkokin saapui oman työvuoronsa jälkeen paikalle. Tulen luultavasti käymään siellä usein, koska paikka oli viihtyisä ja nettiyhteyskin toivottavasti on parempi siellä.

Kotiin pääsin tänään sen verran myöhään että taidankin mennä tästä suoraan nukkumaan! Öitä!

Willkommen bei Buckeye

Uskokaa tai älkää, mutta perhosia ei missään vaiheessa ollut mahassa. Yöllä nyt tuli kieriskeltyä normaalisti, johtuiko se sitten siitä että edessä oli ensimmäinen työpäivä vai että olin jättänyt pienen valon yöksi päälle - en tiedä. Aamulla lähdin varttia vaille 8 pyöräilemään Kaisalle ja olin nopeampi kuin luulin (tai ainakin nopeampi kuin Kaisa normaalisti :D ), koska jouduin hieman odottelemaan Kaisaa alhaalla. Lähdimme noin viisi yli 8 ajamaan kohti Steinfurtia, johon kestää noin puoli tuntia ajaa.

Koko päivän mua vietiin kuin pässiä narussa. Ensin tapasin Frau Inga Otte-Witten, joka henkilöstöosastolla töissä ja nyt siis kai käytännössä katselee mun perääni enimmäkseen tuolla Buckeyessä. Hän esitteli mulle päivän mittaan vähän sääntöjä jotka pitää aina mainita kun tulee töihin heille. Nyt olen siis tietoinen jopa äitiyslomista. Hyödyllistä. Kaisa esitteli talon henkilökuntaa samalla kun kierrettiin koko iso pytinki. Herr Christian Müllers esitteli turvallisuuden ja tuotannon powerpointin avulla. Lopuksi Kaisa vielä esitteli heidän tuotteitaan ja kertoi hieman mihin niitä menee (siis kun asiakkaat ostaa ja valmistaa lopullisen tuotteen joka tulee kuluttajille). Sain myös oman sähköpostiosoitteen: anna.sandt@bkitech.de, mutta tuskin sitä hirveesti käytän, kun sillä pitäisi lähetellä vain työjuttuja, ei henkilökohtaisia posteja. Työharjoittelun ajaksi syrjäytin Kaisan suomalaisen kollegan Tapion pois hänen paikaltaan, sillä hän on paikalla vain joka toinen viikko ja minä sentään koko ajan! Jaan siis huoneen Kaisan ja hänen työkaverinsa Biancan kanssa. Ja sain myös oman kellokortti-chippini! hahaa. First time EVER!
Huominen päivä menee aikalailla varmaan vielä paikkaan totuttelussa ja perusasioita kertoessa. Ehkä vasta keskiviikkona pääsen vähän enemmän hommiin eikä koko 7h kulu pelkkiä powepointteja katsellessa...

Töiden jälkeen pyöräilin takas kotiin ja lähdin käymään Edekassa, kaupassa, jossa olinkin jo perjantaina Kaisan kanssa piipahtanut. Meinasin eksyä, koska en luottanut suuntavaistooni, vaikka matkaa oli 3 korttelia eikä yhtään käännöstä missään. Pääsinpä perille asti ja koska osasin niin vakuuttavasti kassalla sanoa "Kann ich eine Tüte haben, bitte?", päätin palkita itseni magnumin almond-jätskillä. Lälläspyy. Tosin, paljastin itseni, kun kassa yritti tyrkyttää mukaani jotain keräilytarroja ja menin ihan hämilleni...

Äsken tein namnam-ruokaa ja söin ihan liikaa. Perus, lihatortellineja tomaattipestolla. Ja saksalaista maitoa, jonka rasvaton versio täällä on suomalaisen kevytmaidon kohdilla. Ja jälkiruuaksi Skype+webcam+PUHELINSOITTO MINUN LASKUUNI (prkl) Panumussulle :)

koska mitään tekemistä ei ole, kuin roikkua huonoyhteyksisellä netillä, taidan pian mennä nukkumaan. Heipparallaa!

am Wochenende

Ajattelin, että viikonlopun tapahtumat olisi ehkä hyvä pätkäistä kahteen kertomukseen, ettei tule liian pitkiä tarinoita..

Lauantaina podin pientä krapulaa aamusta, joka meni kuitenkin nukkumalla ja karpalomehulla ohitse. Äidillekin soitin, koska ainahan nyt äidille pitää raportteja antaa.
Kaisa tuli hakemaan minua yhdeltä ja lähdimme kävelemään Münsterin keskustaan. Joka muuten on todella sokkeloinen! Onneksi vanhat keskiaikaiset kaupungit ovat aina samanlaisia täällä keski-Euroopassa. Kaupungin keskusta on pyöreä, jonka sisällä on paljon kävelykatuja. Tie, joka menee keskustan ympäri on vanha kaupungin muuri, joka on kiskottu alas ja nyt siinä menee kaunis puistokatu joka on nimeltä Promenade. Se on lähinnä pyhitetty pyöräilijöille ja lenkkeilijöille, joita muuten on täällä ihan hirveesti!! Münsteriä kutsutaankin Saksan pyöräilypääkaupungiksi (tjtn..).
Kävimme Kaisan kanssa syömässä keskustassa ja löysin uuden lempiruokani, jota aion kopioida taas Suomeen päästyäni ja Panu joutuu uhriksi koemaistajan roolissa. Ruokailun jälkeen kävelimme vielä vähän lisää, ostimme minulle paikallisen mokkulaliittymän, jonka kaupan päälle sain saksalaisen puhelinnumeronkin, sekä paikallisen tivolin lävitse ja päädyimme Kaisalle viettämään aikaa. Kävimme myös kaupassa ostamassa illalliseen tarvittavia aineksia. Kaisa otti parin tunnin torkut, jolloin minä pääsin ensimmäistä kertaa täällä ollessani päivittämään mm. facebookia! Mikko oli myöhään töissä, joten hän en päässyt liittymään meidän seuraamme, ja Kaisan poikaystävä Nicolai oli myös pois (Norjassa auttamassa kaveriaan muutossa). Kaisa teki oikein hyvää kanaruokaa, koska olin valittanut että täällä ei näemmä ole missään ravintolassa kanaa tarjolla.
Katselimme TV:tä ja jutustelimme. Illalla Kaisa saattoi minut kotiin Promenadea pitkin, että osaisin seuraavana päivänä itse tulla pyörällä sinne.


Olimme sopineet että sunnuntaina nukumme myöhään, koska mitään suunnitelmia ei juurikaan ollut. Kaikki paikat kirkkoja lukuun ottamatta on täällä sunnuntaisin kiinni, joten aamuni kului ikkunalaudan vieressä istuen, koska se on ainoa paikka täällä kellarissa, jossa mokkulayhteyteni toimii edes joten kuten. Hukutin suihkussa hämähäkin, söin aamupalan ja lähdin kolmen jälkeen Kaisalle. Osasin pyöräillä sinne ihan hyvin Kaisan vanhalla pyörällä, vaikkakin menin vahingossa liian pitkälle katua ja jouduin palaamaan parikymmentä metriä. Ei kuitenkaan iso moka, eli olen ihan tyytyväinen että löysin perille eksymättä. Ja ilman karttaa.
Kaisan poikaystävä Nicolai saapui samoihin aikoihin ja hetken juteltuamme lähdimme kävelemään. Kävelimme kaupungissa sijaitsevalle Aasee (Aa-järvi):lle ja kävimme mukavassa kahvilassa kahvilla. Olen tehnyt havainnon että täkäläiset kakut eivät ole kovin makeita, joten perinteisiä suomalaisia täytekakkuja alkaa olla jo ikävä. Kävelimme vielä keskustan läpi tivolille (joka on siis kaupungissa 3 kertaa vuodessa), josta Kaisa ja Nicolai ostivat bratwurstit ja minä otin ranskalaiset curryketsupilla. Sade yllätti kesken pienen ruokailun, joten lähdimme takaisin Kaisan ja Nicolain luokse syömään vähän kunnollisempaa ruokaa: eilisen jätteitä.
Vielä hetken aikaa katsoimme TV:tä kunnes suuntasin takaisin kultakadulleni, koska olin päättänyt tänään tehdä tämän blogin.

Kello onkin jo melkein 23 ja huomenna ensimmäinen työpäivä, joten se om moro ja gute nacht!

Hallo Leute!

Juu terve vaan ihan tasapuolisesti kaikille tänne eksyneille.

Päätin lähteä kirjoittelemaan blogia kahdeksan (8) viikon ajalta, jonka vietän Saksassa Münsterissä. Kuten suurin osa nyt jo varmaan tietää, olen siis täällä työssäoppimassa äitini serkun Kaisan työpaikalla. Vapaaehtoista tämä ei suinkaan ole, vaan Suomen kaunis opetusministeriö on päättänyt, että merkonimiopintoihin on sisällytettävä työssäoppimisajanjaksoja, jonka ansioista minä olen täällä. Päätin siis haukata vähän isomman palasen kerralla: kieltä en juurikaan osaa, tunnen vain 2 henkilöä täältä enkä heitäkään kovin hyvin ja teen työtä, mitä en ole koskaan juurikaan tehnyt.
Nyt kun teillä on taustatiedot tulevasta, voin vain sanoa "This is my story. Enjoy."

---

Lähdetään liikkeelle perjantaista. Se oli 22.10.2010

Panu heitti minut aamulla Tampere-Pirkkalan lentokentälle, josta koneeni starttasi etuajassa kohti Riikaa. Lento meni nukkuessa, Riikassa kahden tunnin luppoaika meni nunnan vieressä istuen ja iPodia kuunnellen. Matka jatkui myöskin taas unisissa tunnelmissa kohti Düsseldorfia, vaikkakin takana istuva kovaäänien lappeenrantalaisseurue yritti hyvin pitää minua hereillä lennon aikana.
Saavuin Düsseldorfiin, jossa tapasin äitini serkut Kaisan ja Mikon. Lentokentältä suuntasimme Düsseldorfin keskustaan. Kävelimme ympäriinsä vanhassa kaupungissa, ihastelimme vanhoja autoja, jotka olivat kaikki jotenkin kummallisesti päättäneet parkkeerata autonsa samalle torille samaan aikaan, ja päädyimme ruokailemaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan Reinin rannalle. Listasta en juuri mitään ymmärtänyt kuin että Roastbeef "kalt" tarkoitti varmaan kylmiä paahtopaistileikkeleitä perunoiden kanssa, joten sen tilasin. Und ein kola, bitte. Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin autolle ja autobahnille ja kohti Münsteriä.

Teille, jotka ette ole käynyt täällä, on kerrottava, että Münster on vanha keskiaikainen hansakaupunki, joka pommitettiin melkein maan tasalle toisen maailmansodan aikana ja nykyään tämä on suurehko opiskelijakaupunki.

Münsteriin saavuttuamme suuntasimme heti uudelle kotikadulleni, Goldstraßelle, jossa Kaisan poikaystävän Nicolain äiti asuu. Kämppäni on noin 25 neliön kokoinen pieni kämppä saksalaisen rouvan kellarissa. Olin varautunut paljon pienempään, joten olen erittäin tyytyväinen tähän. Minulla on käytännössä käytössä koko kellari (paria varastoa lukuunottamatta). Täältä löytyy oikein mukava ja iso huone, jossa minulla on sänky, vuodesohva ja pöytä. Vieressä on pieni keittiö ja vaaleanpunainen WC/suihku. Vuokraa en maksa juurikaan mitään ja minulla on sentään oma sisäänkäynti (tosin kuin talon muilla vuokralaisilla)!

Perjantai-iltana menimme vielä junalla Steinfurtiin (missä työpaikkani sijaitsee), jossa oli minun tulevan pomoni uuden vauvan kunniaksi varpajaiset. Junalla kanssamme tuli Melanie, joka on yksi tulevista "kollegoistani", joka myöskin kulkee Kaisan kyydillä joka aamu töihin. Junassa tutustuimme ja höpöttelimme niitä näitä ja joimme pohjiksi kuohuviinipullon. Perillä varpajaisissa saatiin lisää kuohuvaa ja tapasin tulevan pomoni sekä muita työntekijöitä tulevasta työpaikastani. Puhuimme lähinnä englantia, jotta minäkin ymmärtäisin jotain, vaikkakin välillä minä ja Kaisa ajauduimme puhumaan keskenämme suomea... Lähdimme viimeisinä, kun Melanien poikaystävä tuli hakemaan meitä. Ilta meni kaikenkaikkiaan aika myöhäiseksi, mutta oli oikein kiva tavata tulevia työkavereita rennossa ympäristössä... Mutta joudun kuitenkin teitittelemään heitä taas maanantaina. Huh huh.