Juu terve vaan ihan tasapuolisesti kaikille tänne eksyneille.
Päätin lähteä kirjoittelemaan blogia kahdeksan (8) viikon ajalta, jonka vietän Saksassa Münsterissä. Kuten suurin osa nyt jo varmaan tietää, olen siis täällä työssäoppimassa äitini serkun Kaisan työpaikalla. Vapaaehtoista tämä ei suinkaan ole, vaan Suomen kaunis opetusministeriö on päättänyt, että merkonimiopintoihin on sisällytettävä työssäoppimisajanjaksoja, jonka ansioista minä olen täällä. Päätin siis haukata vähän isomman palasen kerralla: kieltä en juurikaan osaa, tunnen vain 2 henkilöä täältä enkä heitäkään kovin hyvin ja teen työtä, mitä en ole koskaan juurikaan tehnyt.
Nyt kun teillä on taustatiedot tulevasta, voin vain sanoa "This is my story. Enjoy."
---
Lähdetään liikkeelle perjantaista. Se oli 22.10.2010
Panu heitti minut aamulla Tampere-Pirkkalan lentokentälle, josta koneeni starttasi etuajassa kohti Riikaa. Lento meni nukkuessa, Riikassa kahden tunnin luppoaika meni nunnan vieressä istuen ja iPodia kuunnellen. Matka jatkui myöskin taas unisissa tunnelmissa kohti Düsseldorfia, vaikkakin takana istuva kovaäänien lappeenrantalaisseurue yritti hyvin pitää minua hereillä lennon aikana.
Saavuin Düsseldorfiin, jossa tapasin äitini serkut Kaisan ja Mikon. Lentokentältä suuntasimme Düsseldorfin keskustaan. Kävelimme ympäriinsä vanhassa kaupungissa, ihastelimme vanhoja autoja, jotka olivat kaikki jotenkin kummallisesti päättäneet parkkeerata autonsa samalle torille samaan aikaan, ja päädyimme ruokailemaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan Reinin rannalle. Listasta en juuri mitään ymmärtänyt kuin että Roastbeef "kalt" tarkoitti varmaan kylmiä paahtopaistileikkeleitä perunoiden kanssa, joten sen tilasin. Und ein kola, bitte. Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin autolle ja autobahnille ja kohti Münsteriä.
Teille, jotka ette ole käynyt täällä, on kerrottava, että Münster on vanha keskiaikainen hansakaupunki, joka pommitettiin melkein maan tasalle toisen maailmansodan aikana ja nykyään tämä on suurehko opiskelijakaupunki.
Münsteriin saavuttuamme suuntasimme heti uudelle kotikadulleni, Goldstraßelle, jossa Kaisan poikaystävän Nicolain äiti asuu. Kämppäni on noin 25 neliön kokoinen pieni kämppä saksalaisen rouvan kellarissa. Olin varautunut paljon pienempään, joten olen erittäin tyytyväinen tähän. Minulla on käytännössä käytössä koko kellari (paria varastoa lukuunottamatta). Täältä löytyy oikein mukava ja iso huone, jossa minulla on sänky, vuodesohva ja pöytä. Vieressä on pieni keittiö ja vaaleanpunainen WC/suihku. Vuokraa en maksa juurikaan mitään ja minulla on sentään oma sisäänkäynti (tosin kuin talon muilla vuokralaisilla)!
Perjantai-iltana menimme vielä junalla Steinfurtiin (missä työpaikkani sijaitsee), jossa oli minun tulevan pomoni uuden vauvan kunniaksi varpajaiset. Junalla kanssamme tuli Melanie, joka on yksi tulevista "kollegoistani", joka myöskin kulkee Kaisan kyydillä joka aamu töihin. Junassa tutustuimme ja höpöttelimme niitä näitä ja joimme pohjiksi kuohuviinipullon. Perillä varpajaisissa saatiin lisää kuohuvaa ja tapasin tulevan pomoni sekä muita työntekijöitä tulevasta työpaikastani. Puhuimme lähinnä englantia, jotta minäkin ymmärtäisin jotain, vaikkakin välillä minä ja Kaisa ajauduimme puhumaan keskenämme suomea... Lähdimme viimeisinä, kun Melanien poikaystävä tuli hakemaan meitä. Ilta meni kaikenkaikkiaan aika myöhäiseksi, mutta oli oikein kiva tavata tulevia työkavereita rennossa ympäristössä... Mutta joudun kuitenkin teitittelemään heitä taas maanantaina. Huh huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti