The end.

Ei jösses mikä paluumatka! Ei olis asiat paljon paremmin voinut mennä.. tai sitten todellakin OLISI VOINUT! Mutta palataan vielä Saksanmaalle hetkeksi ja valaisen hieman viimeisiä päiviäni Saksassa...

Keskiviikkona tarjoilimme siis muffinsit töissä. Päivä oli aikas normaalia, mutta näemmä koko viimeisen viikon oli pieni hepuli päällä ja läppää tuli heitettyä joka välissä. Keskiviikkona kävin myös normaalista poiketen muiden sales-leidien kanssa lounaalla.
Töiden jälkeen pääsin vihdoista viimein sinne C&A:lle shoppailemaan niitä suoria housuja, mistä olin haaveillut jo puoli vuotta. Mukaan tarttui myös pari muuta ylimääräistä vaatekappaletta, mutta nekin ovat kyllä täysin hyödyllisiä. Tosin kuin ne kaikki muut vaatteet, mitä ostin viikon aikana. Päätin myös hieman kierrellä vielä kaupungilla, josko löytyisi jotain fiksua. Lopulta mukana oli 4 kassia uutta tavaraa ja pakkaaminenkin olisi pitänyt aloittaa. Kyllä sain noin puolet tavaroista pakattua jo keskiviikkona, mutta silti kämppä näytti kaaokselta.

Torstaina oli viimeinen työpäivä. Muuten tosi normaali, ensin istuskelin front deskillä, sitten oli töiden perään kyselemistä ja arkistointia yms. Yllätyksenä muut työntekijät olivat ostaneet mulle läksiäis/joululahjaks ihania joulukoristeita, mitä olin jo viikkoja aiemmin kuolannut Kaisan kanssa kaupungilla! Kävin myös vähän keskustelemassa frau Otte-Witten kanssa ajastani Buckeyellä. Loppupäivä meni jotenkin ihan muissa merkeissä kuin töitä tehtäessä. Kävimme mm. Kaisan ja Bethin kanssa hakemassa yhden geokätkön.
Ja koko torstai-illan pakkasin paniikissa ja sähläsin kaikkea.

Perjantaina heräsin tunnin liian myöhään. Sen takia viime hetken pakkaamisiin ei jäänyt niin paljoa aikaa kuin olin suunnitellut. En myöskään ehtinyt syömään aamupalaa ja kaikki pakastimessa/jääkaapissa olleet ruuat piti heittää rankalla kädellä roskiin. Ja vähän kaikkea muutakin, esim hygieni tuotteita lensi pois myös. Puoli kymmenen maissa yritin mennä maksamaan Ingelle vuokraa, jota hän ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan. Soitimme minulle taksin, jotta ehtisin asemalle ajoissa, sillä junani Dusseldorfiin lähti 10.10. Hirveän huono omatunto kyllä jäi, kun kämppä jäi jälkeeni siltikin ihan kaaoksena... Matka asemalle kesti noin puolitoista tuntia. Kentällä vielä yritin pakkailla laukkujani paremmin, mutta kaikesta sumplimisesta huolimatta ylipainoa näytti silti olevan. Sain kuitenkin ujutettua 23,5 kg ruumaan, käsimatkatavaroihin 10,5 kiloa JA vielä täpötäyden käsilaukun. Ja siis sallitut rajathan ovat 20kg, 8kg ja vain YKSI käsimatkatavara. Kukaan ei kuitenkaan huomauttanut asiasta missään vaiheessa. :)
Dusiksen lentokenttä on kyl yks labyrintti. Tai sitten meitä turistiluokassa matkaavia halppislentoyhtiöiden asiakkaita vain rangaistaan. Ensin piti kiivetä rappuja 2:een kerrokseen turvatarkastukseen, jonka jälkeen piti laskeutua kerrokseen -1, jossa oli AirBalticin lähtöportit. Turvatarkastus oli myöskin perusteellinen, sillä laukkuni joutui tarkempaan tarkasteluun: meinaan huumetestiin! ja ikävä kyllä pettää teidät, mutta mitään ei löytynyt.

Kuten ehkä jo muutamille henkilöille raportoin, paluumatkani oli mitä jännittävin.
Ensiksi meidän lento oli myöhässä Dusseldorfista. Juuri sen ajan kun meitä lastattiin koneeseen ja olisi pitänyt lähteä, tuli lunta siihen malliin että hyvä ettei meidän lentoa peruttu. Sitten piti aurailla kiitorataa ja jonotella de-icingiin. Lopulta lähdimme puolitoista tuntia myöhässä, ja saavuille Riikaan vasta niihin aikoihin kun jatkolennon olisi pitänyt alkamaan laskeutua jo Tampereelle. Eli näin ollen, en tietenkään päässyt Tampereen lennolle (vaikka se oli kuulemma jopa odottanut meitä hieman). Onneksi en ollut ainoa tässä tilanteessa. Samalla lennolla kanssani oli myös Tampereelle suuntavia ihmisiä, kuten myös Rovaniemelle menijöitä (lento siis Riika-Tampere-Rovaniemi). Myöskin Turku-Oulu lento oli lähtenyt omalla ajallaan, jättäen muitakin suomalaisia Riikaan. Meidät ohjattiin Ticket Officeen, jossa olikin jo noin kymmenen hengen jono. Yllättäen, Suomalaisia. He olivat tulleet Roomasta, eivätkä olleet päässeet lennolleen Kuopioon, tai menossa Vaasaan. Noin tunnin verran jonotettuamme (ja AirBalticin organisointikykyä arvosteltuamme) pääsimme (siis minä ja 2 muuta tyttöä, jotka olivat matkalla Tampereelle) neuvottelemaan. Vaihtoehtona oli: 23:55 lento Helsinkiin, mutta AirBaltic EI korvaa enää jatkoyhteyttä Tampereelle, tai jäädä yöksi Riikaan ja ottaa aamulla lento 6:30 Tampereelle. Yksi meistä suostui Helsingin lennolle ja minä ja toinen tyttö suostuimme aamulentoon. Hetken kuluttua meille kuitenkin ilmoitettiin, että se on täys, joten vaihtoehdoksi jäi puolelta öin lähtevä Helsingin lento, tai odottaa huomista iltalentoa Tampereelle. Päädyimme lopulta kaikki Helsingin lennolle.
Lento Helsinkiin jopa sujui hyvin ja kone oli puolityhjä. Naureskelimme että kuinkakohan monen oli ihan oikeasti tarkoitus tulla tälle lennolle ja kuinka monelle tämä oli se ainoa vaihtoehto. Onneksi aikataulukin meni aika nappiin, sillä kone laskeutui Helsinkiin 01:05 ja bussi Tampereelle huristeli Terminaali 1:n kautta 1:30. Luulimme jo, että kaikki suijuisi tästä eteenpäin hyvin (bussissa olevasta oksennuksesta huolimatta), mutta mutta! Bussikuski ilmiotti Riihimäen kohdalla bussin kärsivän nestevajauksesta, jolloin koukkasimme Riihimäen ABC:n pihaan. Matkan oli tarkoitus jatkua hetken kuluttua. Kuski kuitenkin ilmoitti että, vesiletku oli jäähdyttimestä mennyt rikki, joten matka tyssäsi siihen. Joten hetken odottelimme takseja, joilla pääsimme onneksi Paunun piikkiin, jopa Tampereelle asti. Olettekos koskaan olleet taksikyydissä joka maksaa 184,10 euroa?? Minäpä olen nyt. Onneksi aikataulutus ei tuosta kuitenkaan häiriintynyt, sillä taksi oli linja-autoasemalla 3:45, niin kuin bussinkin oli tarkoitus olla.

ETTÄ NÄIN! Paluumatka kesti tosiaan noin 8h alkuperäistä suunnitelmaa pidempään, mutta pääsinpähän kuitenkin vielä kotiin asti :)

Nyt sitten pitää taas kärsiä kulttuurishokkia ja totuttautua Suomeen ja tähän kylmyyteen.
En kuitenkaan voi päättää tätä blogia sanomalla "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", sillä kuitenkin koen, että olen oppinut hirveän paljon tällä reissulla. Niin työnteosta kuin ehkä jopa omasta itsestänikin. :)

Seuraavia tarinoita odotellessa,

Anna

Alaska, Reykjavik oder Finnland?

Maanantaina oli tosiaan vähän levoton päivä, ainakin aamupäivästä, eikä tiistai nyt sen parempi ollut. Tosin tänään se oli iltapäivästä :D

Eilen muuten pyrytti aikalailla ja normaalin puolen tunnin kotimatkaan menikin tällä kertaa puoliTOISTA tuntia. Piti shoppailemassakin käydä, mutta päätin suosiolla jättää väliin.
Ja tänäänkin meni puoli tuntia normaalia enemmän, tosin se vain johtui ruuhkasta, joka johtui lumesta. Että näin!

Tänään tuli pari isoa kihoa Memphiksestä käymään. Ne onkin sitten loppuviikon Staikkarissa, joten pitää leikkiä ahkeraa. Tänäänkin oli iltapäivästä hirveä hepuli (ja kerrankin heitettiin läppää Norbertin (mun pomo) kanssa!) ja piti mennä muiden työhuoneisiin heittään läppää ja nauraa kun en kehdannu omassa huoneessa datailla feisbuukissa kun ne oli läsnä. Huomenna niille raivataan joku kolo, niin saa taas olla rauhassa stalkkailemassa muita ihmisiä.
Ah, olis niin paljon läppiä kerrottavana tästä päivästä mut ette te tajuais :D Sanotaan vaan että Alaskassa on jo kolme Palinia, ja se on aika paska juttu se. :D

Eilen tosiaan paljastin Nobsulle, hieman vihjaillen, että en tule enään perjantaina töihin. Asia piti tietysti esittää niin, että Nobsu itse hoksaa asian, enkä töräytä asiaa itse ääneen. No hyvinhän se meni, ja tänään kirjoitettiin toinen Buckeye urani Urlaub-lappu, jonka kiikutin täti-violetille, eli frau Otte-Wittelle, joka oli ihan wtf ja oli huolissaan kuinka nyt saan joululahjani. Kaisa paljasti että se on yleensä jotain isoa (kylmälaukku tms. BKI:n logolla varustettuna), jota en kyl oo raahaamassa ainakaan ite Suomeen! No mut torstai-iltapäivälle on appointment, jossa keskustellaan ajastani Buckeyellä. Looking forward to that!

Tänään töiden jälkeen käytiin sitten keskustassa Basella irtisanomassa nettini ja puheluni. Toistaiseksi. Mut muistuttakaa sit 2 vuoden päästä mua, että se koko sopimus pitää myös irtisanoa (koska Saksassa sopimusten ketjuttaminen on normaalia).
Kävimme myös syömässä ja sitten siirryimme Kaisalle leipomaan pätkis-muffinseja. Koristelu on kuin 6-vuotiaiden kokkikoulun jäljiltä vaikka ne onkin á la Anna (21v.) ja Kaisa (41v.). Ne siis huomenna töihin mukaan. Samalla nautimme valkoviinistä kera Spriten. (edit: HUOM! Emme siis töissä nauti niitä valkkarin kera, vaan leivonnan yhteydessä humahti pullollinen) Ja hiivin lähempänä kymmentä vasta kotiin. Johan sitä yli 12 tuntia Kaisan kanssa tänään vietettiinkin.

Töttöröö, nyt nukkumaan!

Loppuviikko sekä VIIMEINEN MAANANTAI

Torstai ja perjantai oli aika normaaleja päiviä. Lähittelin asiakkaille näytteitä, sähläsin tilauskansioiden kanssa ja näin poispäin. Yritin paljastaa Norbertille (pomolleni), että tarvitsen ensi viikon perjantaiksi lomapäivän paluumatkan takia, mutta se oli kovin kiireinen koko ajan..

Lauantaina oli tarkoitus mennä viideltä Kaisalle ja sieltä suunnata yhdessä kaupunkiin tapaamaan muut työkaverit, mutta tapani mukaan olen aina hieman aikataulusta myöhässä, joten valmistelin itseni kotona rauhassa ja suuntasin suoraan yksinäni keskustaan kuudeksi. Päätin myös pistää piilarit, joita en olekaan käyttänyt sitten kesäkuun. Tovi meni siinäkin kun yritin niitä sohia silmääni.
Kuudelta Karstadtin kukkakojun luona meitä oli yhteensä 11 Buckeyeläistä: 9 naista ja 2 miestä. Näillä on tapana, että jokainen antaa 20 euroa, yleensä porukassa olevalle miehelle, joka aina käy hakemassa juotavat ja maksaa köntsässä kaiken, ettei kaikkien tarvi erikseen jonotella ja sähläillä. Aika hyvä idea. Lauantai on kuitenkin ruuhkaisin päivä kaupungilla liikkumiseen, joten joulutori oli AIVAN TÄYNNÄ. Suuntasimme eräälle Glühwine kojulle, mistä kaikille ostettiin glühwinet (paitsi Melanie N.:lle lastenpunssi koska hän on raskaana ja Andrealla oli omat juomat mukana). Itsekin uskaltauduin maistamaan Glühwine mit Schuss (eli vähän terästettynä, amaretolla). Otimme toisenkin kierroksen, mutta tällä kertaa otin kaakaon amaretolla. Sen jälkeen hajaannuimme hetkeksi syömään kukin sitä mitä haluaa. Kaisa, minä, Andreas, Melanie ja Sandra L. menimme hakemaan pizzaa. Ja arvatkaas mitä. Only, in Germany. MIKSI HAWAII PIZZASSA ON KIRSIKKA KESKELLÄ ANANASTA?!? ei jösses... No mutta. Ruokatauon jälkeen vielä yhdet kaakaot/glühwinet/punssit, jonka jälkeen siirryimme toiselle joulutorille juomaan "Hot Caipi" eli tuoretta ja kuumaa caipirinhaa. Eli siis erittäinen saksalainen joulujuoma... (huomaa sarkasmi) Varpaita alkoi jo paleltaa, joten suuntasimme sisätiloihin, perinteiseen Bullenkoppiin. Koska olutta en juo, join pari lasia skumppaa, mutta väsy alkoi painaa jo puolen yön pintaan, jolloin minä ja Kaisa poistuimme ensimmäisinä paikalta. Kotiinmenon sijaan käväisimme kuitenkin vielä yksillä siidereillä Jamesissa.
Ja kotona.. koska lie olinkaan.. Noh. Kuitenkin. Olin sitten ottamassa piilareita pois, jolloin toinen hajosi silmääni. Vasen silmä ärsyyntyi ja rupesi vuotamaan ja kirvelemään ja muuttui punaiseksi. Sain suurimman osan linssistä pois, mutta pieni pala jäi vielä ärsyttämään.. Kiva hei koittaa ottaa niitä piilareita pois näillä kynsillä.
(Josta tulikin mieleen, että nay vai yay, otanko ennen paluuta täällä joulukynnet?)

Sunnuntaina loikoilin myöhään iltapäivään, kunnes Kaisa soitti ja sovimme menevämme illalla Jamesiin pubivisaan. Kävelin ensin Kaisalle (josta piti ottaa pyörä mukaan), ja tulimme sitten autolla Jamesille (joka on siis ihan kotini kulmilla). Olimme paikalla ajoissa, noin puoli seitsemältä (kun visa alkoi klo 19) ja kuvittelimme saavamme vielä istumapaikat, mutta väärin luultu! Paikka oli kuin tupaten täys, kaikki valmiina pubivisaan, oluet ja ruuat tilattu valmiiks että meidänkin ruuissa kesti lopulta yli tunti tulla. Olimme sitten tiskin kulmalla kolmen hengen joukkuena nimellä Joulupukit.
Ja visa oli yllättävän mukava! Visassa oli 12 kategoriaa, jossa jokaisessa kategoriassa oli 6 kysymystä (joissain 12, mutta näissä tapauksissa yks vastaus oli vain puolikkaan pisteen arvoinen). Koska kuukausia on myös 12, ja olemme joulukuussa, aloitimme joukuun musiikkilistan tiedustelulla. Sitten etenimme marraskuuhun, jossa esitettiin kysymyksiä liittyen tapahtumiin marraskuussa (esim. mitä juhlaa juhlitaan Amerikassa 4.11.? Kate ja Prinssi William julkisti hääpäivänsä marraskuussa. Missä kuussa häät pidetään ja missä kirkossa?). Tämän jälkeen lokakuu, syyskuu ja niin edespäin aina tammikuuhun asti. Osa kysymyksistä oli kuva arvuutteluja (esim. Toukokuu, saksaksi Mai, englanniksi May. Jokaisen kuvan henkilön/esineen/asian nimessä esiintyi Mai tai May).
Visailu kesti yllättävän kauan, jopa 22:30 asti (näin sunnuntai-iltana), jonka jälkeen kävelin kotiin, vieläkin ilman sitä pyörää.

Tänään ei kyllä oo mikään onnistunut. En tiedä, olenko alintajuntaisisti innoissani viimeisestä viikosta, koska mikään ei oikein ole sujunut nappiin. Kaikki on pitänyt tehdä kahdesti. Mutta kai tää tästä...

Alkuviikko

Maanantai ja tiistai olivat aikas normaaleja työpäiviä. Mitään erikoista ei oikeastaan tapahtunut, paitsi että porukat olivat lähteneet Münsteristä tiistaina sillä välin kun minä olin töissä. Maanantaina kävimme syömässä vielä yhdessä, mutta emme juuri muuta ehtineet tehdä.

Tänä aamuna menin pitkästä aikaa Kaisan kyydillä töihin. Kyydillä tuli myös Tapio, joka siis käy Saksassa aina silloin tällöin.
Töissä oli suht normaalia. Jouduin helppimään front deskillä, sillä Petra oli kipeänä ja Jennyn piti opettaa minulle hommat huomista varten, sillä hän on töissä ja minä joutuisin ottamaan siitä alueesta vastuun. Onneks puhelimeen ei kuitenkaan tarvitse vastata (se ohjataan muualle), mutta joudun vastaanottamaan vierailijat ja lajittelemaan postin ja heittämään small talkia varastomiesten kanssa. Öö...
Töiden jälkeen kävin shoppailemassa, kun tarkoituksena oli ostaa mustat suorat housut C&A:sta, mutta ikävä kyllä, en päässyt lähellekään kyseistä kauppaa ennen kuin kahdeksalta, jolloin se meni jo kiinni. Jäin tällä kertaa ilman housuja, mutta sen sijaan ostelin vähän joululahjoja (Panulle) ja kiertelin katselemassa ideoita muillekin.

Huomenna menen taas Melanien kyydillä töihin, sillä Kaisa ottaa hotelillta kyytiin hänen Memphiksen pomonsa.

Enään kuusi työpäivää jäljellä !

Mulle väitetään, että tätä muka lukeekin joku, mutta mulla ei ole todisteita asiasta.

KOMMENTTEJA??!

Illanistujaisia ja joulutoreja

Taas on tämäkin vähän jäänyt, joten otetaan pikakelausta viime viikosta:

Päivitin siis viimeksi maanantaina.
Tiistaina menin vielä Kaisan kyydillä töihin, mutta työpäivän viestin logistiikka-osastolla. Oli kiva kokea jotain erilaista ja vaihtelevaa. Tilailin rekkoja, arkistoin hieman lippusialappusia ja pääsin hieman tekemään asiakaspalveluakin! Aina kun rekkamies tuli hakemaan kuormaa, meille tuli toimistoon kuormakirja. Sen perusteella printtailimme laskuja ja muita lappusia kuljettajalle mukaan, osaan pyysin häneltä allekirjoituksen, jonka pistin sitten kansioon ja osan lähetin myynti-ostastolle ja osan laskutukseen. Taisinpa pistää vielä laskun kopion postiin asiakkaallekin.
Olin myös torstaina logistiikassa, ja asia oli samaa. Oli todella kiva olla siellä, koska sain osallistua hommaan, mitä siellä tehdään koko ajan, eikä minun tarvinnut vain tehdä hanttihommia, mitä muilla ei ollut aikaa tehdä. Jaoin myös postin tiistaina ja torstaina koko rakennukselle, koska front desk:in Petra oli loukannut jalkansa ja se oli kipsissä.
Keskiviikkona ja perjantaina olin ihan vaan toimistossa yksinäni leikkimässä joulukorttien kanssa ja yritin kehitellä jotain tekemistä. Yritin jopa olla oma-aloitteinen ja tein lisää näytekansioita kun huomasin, että ne alkaa loppumaan, mutta sitten Terracotta väri loppui enkä voi nyt tehdä sitäkään!

Lauantaina saapuivat siis äiti, isä ja Essi tänne Saksaankin.
Kävin aamupäivällä torilla Kaisan kanssa ostamassa aineksia illan itsenäisyys-juhlaa varten. Leivon illaksi siniristileivoksia, mikä oli siis kaakaotorttua, joka kuorrutettiin valkosuklaalla ja tein vielä siniset ristit jokaiseen suupalaan, että se näyttäisin Suomen lipulta.
Kävin vielä kotona valmistautumassa iltaa varten, ennen kuin isä, essi ja äiti tuli hakemaan minut ja menimme yhdessä Kaisalle.
Juhlistimme siis hieman etukäteen tulevaa itsenäisyyspäivää. Paikalla oli Kaisan vanhoja opiskelukavereita (siis suomalaisia) heidän (saksalaisten) miestensä kanssa ja muita suomi-saksa pariskuntia ja meidän perhe ja Kaisan veli/äidin serkku Mikkokin. Ilta venyi kyllä aika myöhäseksi hyvän ruuan ja jutustelun merkeissä. Lähdimme jo yhden aikaan Essin kanssa kävelemään minun luokseni, kun muut jäivät vielä Kaisalle.
Essi siis nukkuu minun luonani tämän viikonlopun ajan. Kun pääsimme kotiin, huomasimme ihan JÄRJETTÖMÄN ISON HÄMÄHÄKIN huoneeni seinällä, enkä suostunut koskemaan siihen, vaan Essin piti tiputtaa se paperipussiin ja viedä ulos. Onneks on isosiskoja :) jos olisin ollut yksin, olisin varmaan vain itkenyt ja nukkunut huoneen toisessa nurkassa mahdollisimman kaukana hämähäkistä.

Sunnuntaina kävimme Essin kanssa kaupungilla syömässä hedelmärahka-aamupalan Picasson taidemuseon kahvilassa, jonka jälkeen treffasimme äidin ja isän kanssa ja lähdimme vähän ajelemaan. Kaisan oli tarkoitus tulla mukaan, mutta hänelle oli yön aikana noussut kuumetta, joten meidän perhe keskenään suuntasi kohti vanhaa keskiaikaista linnaa (kera juoksuhautojen, awwww). Sää oli sunnuntaina järjettömän huono. Jo ennen kuin olimme päässeet edes linnaan asti, varsinkin minulla ja Essillä, oli kengät aivan märät! Tarkotus oli vielä käydä tutustumassa barokin aikaiseen linnaan, mutta loskasään takia jätimme sen väliin, ja suuntasimme kohti Hollannin rajaa, ja sen toisella puolella olevaa Enscheden kaupunkia. Oletimme, että Hollanti kun on vähän liberaalimpi maa kuin Saksa, siellä täytyy olla kauppoja auki sunnuntainakin. Ja olihan siellä! Essi sai uudet, kuivat kengät ja kasan uusia sukkia. Eikä siellä ollut lunta/räntääkään niin paljoa. Halvaksi reissu ei kuitenkaan tullut, koska onnistuimme myös saamaan (sunnuntaina!) parkkisakon. Kävimme myös syömässä jotain pientä meksikolaisessa, koska aamupalasta oli jo sen verran kauan aikaa.
Paluumatkalla kieppasimme Steinfurt-Borghorstin kautta, jossa näytin työpaikkani ja vaarin veljen (Ilkan) entisen työpaikan Walkin tehtaan. Palattuamme Münsteriin kävimme vaihtamassa minullekin kuivat kengät ja suuntasimme vielä hetkeksi Münsterin joulutoreille. Münsterissä joulutoreja on sijoitettu vähän ympäriinsä kaupungin keskustaa, joten kiersimme 4 eri joulutoria noin tunnissa, sillä kahdeksalta meillä oli treffit Nordstern-ravintolassa Mikon kanssa. Tällä kertaa jopa osasin sinne, ja osasin jopa ohjata meidät sinne autolla (vaikka olen siis tottunut kävelemään täällä). Kaisa oli kehunut hirveästä Nordsternin kanaruokia, joten kaikki tilasi sitä, paitsi MINÄ ja isä. Tuli paniikki, koska en halunnut tilata ihan samaa kuin kaikki muut, joten otin sitten schnitzelin ananaksella ja juustolla ja se oli ihan hirveän iso !! Jaksoin vain 1/3 siitä, mutta ehkä myöhäisellä lounaalla oli myös osuutta asiaan. Isä meni kevyesti keitolla.
Maanantaina oli kuitenkin työpäivä edessä niin minulla kuin Mikollakin, joten kymmenen maissa lähdimme ravintolasta ja suuntasimme kukin sinne, missä sänky odotti.

Maanantai-aamuna (tänään) jätin Essin tuhisemaan sohvalle, kun itse suuntasin töihin. Kaisa oli lähettänyt viestiä, että hän on vieläkin kipeenä, joten menin taas (niin kuin koko viime viikonkin) Melanien kyydillä.

You gotta feel Berlin

... because it was freezing cold.

Mutta jospa hieman kertoisimme viikonlopusta!

Perjantaiaamuna lähdön piti olla klo 6, joten olin silloin sovitusti ulkona. Pitää kuitenkin muistaa, että olemme keski-Euroopassa, jossa "akateeminen vartti" on yleistä, ja senkin käsite joustava. Lopulta siis pääsimme lähtemään 6:25. Olipahan aikaa totuttautua kylmään kun seisoskelin siinä ulkona... Ja matka Berliniin tosiaan kesti jotain 4-5 tuntia, jonka nukuin melkein kokonaan, muutamaa pientä pysähdystä lukuun ottamatta.

Saavuimme perille Berliniin noin 11 maissa. Kyydissämme oli tullut myös Nicolain yksi Kung Fu-oppilas, jonka ensin heitimme Neukölnniin ja sitten suuntasimme kohti rautatieasemaa, sillä minun hostellini oli IHAN SIINÄ VIERESSÄ. Ei paljon otollisempaa paikkaa hotelli/hostellille voinut olla. Checkasin itseni sisään, mutta huoneeseen ei päässyt kuin vasta kolmelta. Tapasin myös 2 espanjalaista tyttö, joiden kanssa jaoin huoneen. Ennen kolmea shoppailin rautatieasemalla (se oli iso ja siellä oli paljon kauppoja), koska en viitsinyt minnekään kauas lähteä parin tunnin takia.
Kolmen aikoihin heitin tavarani huoneeseen ja suuntasin kohti Kaisan ja Nicolain hotellia. Kävelimme siinä lähistöllä ja yht äkkiä minulle oltiin varattu kynsiaika seitsemäksi :D Paikasta missä kukaan ei varmaan puhunut englantia...
Kaisan ystävä Anna (ja hänen miehensä Mario ja heidän lapsensa (ja Kaisan kummityttö) Lili) asui siinä lähellä, joten menimme sinne. Anna oli töissä (Suomi-instituutissa), joten vietimme muutaman tunnin Marion ja Lilin kanssa. Kävimme myös joulumarkkinoilla juomassa yhdet glühwinet/kaakaot. Seitsemäksi menin hankkimaan uudet kynnet ja Kaisa, Mario ja Lili palasi Annan ja Marion luo, koska Lililtä oli unohtunut tutti kotiin ja se itketti kovin.
Ja ah, ihana Saksa. Uudet kynnet maksoivat vain 30 euroa. eli 50 euroa halvemmat kuin Suomessa. Nyt on pinkkiä glitteriä ja kukkia :)
Kynsihuollon jälkeen menin perästä Annalle ja Mariolle, jonne Nicolaikin oli saapunut työjuttujensa jälkeen. Mario ja Kaisa kokkaili ja odottelimme Annaa töistä. Lopulta Anna tuli puoli kymmenen aikaan, jolloin söimme ja juttelimme paljon kaikesta suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Itse poistuin illanistujaisista puol 12 maissa, sillä olin kovin väsynyt. Kävelin takaisin hostellille, ja huoneeseemme oli vielä ilmestynyt yksi saksalainen tyttö lisää. Espanjalaiset tytöt oli vähän bilettämässä ja he saapuivat vasta 4-5 maissa...

Lauantaina kävin syömässä aamupalan. Perusasiat oli tarjolla: leipää, kurkkua, tomaattia, juustoa, leikkeleitä, muroja, hedelmiä, jugurttia, kahvia, teetä ja mehua. Kyllä siitä ihan ilomielin maksoi 5,50e kun ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle etsimään ruokaa ja nyt sai itse koota mieleisensä.
Kaisa saapui kulmilleni 11 maissa, jolloin sitten suuntasimme joen yli katselemaan vähän nähtävyyksiä, esim. pressan pytinkiä, parlamenttitaloa ja riemukaarta. Riemukaaren luona oli jotain häppeninkia, ilmeisesti joku rallikuski vetäs siä kierroksen, mutta emme viittineet ottaa sen enempää selvää. Oli aika omituista, koska yleisessä katukuvassa näkyi paljon poliiseja, joilla oli rynnäkkökiväärit. Pari viikkoo sit oli terroriuhkailuja/-epäilyjä, joten täällä näytetään että ollaan tosissaan ja pistetään kova kovaa vastaan. Tämän vuoksi esimerkiksi parlamenttitalon lasikupoliin ei päässyt vierailemaan ja oli kovat turvatarkastukset kaikenlaisiin tuollaisiin kohteisiin.
Kävelimme sitten hieman keskustassa ja päädyimme Saksan historialliseen museoon, jossa kävimme katsomassa näyttelyn Hitler und die Deutschen. Tämä näyttely siis etsi vastausta siihen miksi kaikki Hitler-juttu tapahtui. Miten hän pääsi nousemaan valtaan ja mitä sen päässä liikkui. Ei siellä kyllä paljoa uutta oppinut. Kaisa sanoi, että se oli aika ahdistava, mutta sanoisin, että näin Auschwitzissä käyneenä, tuo ei ollut oikein vielä mitään.
Kaisa lähti vähän ennen yhtä takaisin Annan ja Marion luokse, missä he kävivät ostoksilla iltaa varten. Minä jatkoin vielä keskustassa pyörimistä. Kävelin paljon, shoppailin hieman ja leikin turistia kuvaamalla kaikenlaista. Törmäsin kolmeen suomalaiseen, jotka totesi joko parlamenttitalosta tai pressanpytingistä että "Ei se rumakaan rakennus ole", johon oli pakko tokaista "Ei ookaan", ihan vaan sen takia että he olivat ensimmäiset suomalaiset turistit, joihin törmäsin. Kommenttini sai heidät repeämään eikä juteltu sen enempää. Palasin hostellille viiden maissa, jossa lepuuttelin hieman jalkojani. Nukuin pienet päikkärit ja katsoin Paavo Pesusientä saksaksi.
Annalle ja Mariolle saavuin puoli yhdeksän pintaan. He olivat käyneet aiemmin päivällä siis ruokakaupasta, josta on nyt hieman pakko kertoa! Se konsepti kuulosti niin ihanalle. Eli siis, sellainen ruokakauppa, jossa on myydään ruoka-aineita aika gourmetin kuuloisille aterioille. Löytyy niin suolaista kuin makeaa. Sieltä löytyy valmistusohjeita (vaihe vaiheelta kera selkeinen kuvien) ja vieressä on pöytä, josta löydät kaikki tarvitsemasi aineet. Esimerkiksi me söimme perunajuustogratiinia, balsamicokastikkeessa keitettyä pihviä ja punaviinissä keitettyjä sipulia. Oli todella hyvää! Kaupan juju on kuitenkin siinä, että siinä pyödässä kaikki tarvitsemasi on juuri sen kokoisia kuin tarvitaan. Jos ohjeessa lukee, että tarvitset yhden lihaliemikuution, löytyi yksi lihaliemikuutio pienestä pussista, eikä tarvinnut ostaa koko pakettia. Juustot, lihat, yrtit, mausteet yms. Kaikki oli pistetty juuri sen kokoiseen pakkaukseen, joka sisälsi juuri sen verran kuin tarvitset. Aika hyvä, sanoisin! Koska yleensä, jos haluat vain kokeilla jotain reseptiä kerran, ei tarvitse ostaa esim kapriksia koko purkkia, vaan saat juuri sen määrän kun reseptiä varten tarvitset. Nyt harmittaa, että en aiemmin päivällä ollut heidän mukana kun kävivät tässä kaupassa...
Ilta kului todella sivistyneesti. Puhuimme politiikasta, historiasta, kulttuurista yms. ja taas, suomeksi, saksaksi ja englanniksi ihan sekaisin. Juotavaa myös kului niin skumppaa, punaviiniä, valkoviiniä ja liköörejä.. Tänään ilta veny ihan kahteen. Jonka jälkeen kävelin taas kotiin.

Sunnuntaina en olisi millään jaksanut herätä aamupalalle mutta pakotin itseni kuitenkin.. Onneksi olin bookannut itselleni late check-outin, elin kymmenen sijasta tarvitsi raahata itsensä ulos vasta yhdeksi. Jätin luggageni kuitenkin vielä varastoon pariksi tunniksi ja seikkailin taas rautatieasemalla parin tunnin ajan, ja kolmelta hain tavarani ja hyppäsin Nicolain autoon.
Hulluja nämä saksalaiset! Nicolai ajoi melkein koko ajan jotain 180 km/h. Tosin Kaisankin autossa on tarra, jossa lukee että talvella saa ajaa maksimissaan 210 km/h eli eihän tuo ollut vielä mitään!
Takaisin Münsteriin ehdimme juuri sopivasti, että pääsin netistä seuraamaan BB-finaalia. Ihan tyhmää että Niko voitti. En kato BBtä enää ikinä. :(

Tänään maanantaina taas oli työpäivä. Bianca jäi lomalle, eli häntä en varmaan en tule enää näkemään ennen kuin lähden, joten olin kahden Kaisan kanssa meidän huoneessa. Kuoritin joulukortteja, päivitin taas joulukorttilistoja, tein pari kansiota ja päivitin asiakkaiden hintoja taulukkoon.
Töiden jälkeen harkitsin että menisin vielä pesemään pyykkiä, mutta koska tänään on satanut lunta ja on ollut muutama miinusastekin, en viittinyt ajella ympäri kaupunkia pyörällä, koska pelkkä kotimatka oli pelottava. Nyt muistan miksei pyörällä kannata ajaa, jos on tie jäässä... Kävin sitten kuitenkin vielä kaupassa ja taidan pistää pyykit koneeseen vasta huomenna aamulla.

Että näin taas tällä kertaa! Kaisa lähtee huomenna illalla työmatkalle, joten saan olla loppuviikon ihan yksin meidän työhuoneessa... öö.. jee?