Willkommen bei Buckeye

Uskokaa tai älkää, mutta perhosia ei missään vaiheessa ollut mahassa. Yöllä nyt tuli kieriskeltyä normaalisti, johtuiko se sitten siitä että edessä oli ensimmäinen työpäivä vai että olin jättänyt pienen valon yöksi päälle - en tiedä. Aamulla lähdin varttia vaille 8 pyöräilemään Kaisalle ja olin nopeampi kuin luulin (tai ainakin nopeampi kuin Kaisa normaalisti :D ), koska jouduin hieman odottelemaan Kaisaa alhaalla. Lähdimme noin viisi yli 8 ajamaan kohti Steinfurtia, johon kestää noin puoli tuntia ajaa.

Koko päivän mua vietiin kuin pässiä narussa. Ensin tapasin Frau Inga Otte-Witten, joka henkilöstöosastolla töissä ja nyt siis kai käytännössä katselee mun perääni enimmäkseen tuolla Buckeyessä. Hän esitteli mulle päivän mittaan vähän sääntöjä jotka pitää aina mainita kun tulee töihin heille. Nyt olen siis tietoinen jopa äitiyslomista. Hyödyllistä. Kaisa esitteli talon henkilökuntaa samalla kun kierrettiin koko iso pytinki. Herr Christian Müllers esitteli turvallisuuden ja tuotannon powerpointin avulla. Lopuksi Kaisa vielä esitteli heidän tuotteitaan ja kertoi hieman mihin niitä menee (siis kun asiakkaat ostaa ja valmistaa lopullisen tuotteen joka tulee kuluttajille). Sain myös oman sähköpostiosoitteen: anna.sandt@bkitech.de, mutta tuskin sitä hirveesti käytän, kun sillä pitäisi lähetellä vain työjuttuja, ei henkilökohtaisia posteja. Työharjoittelun ajaksi syrjäytin Kaisan suomalaisen kollegan Tapion pois hänen paikaltaan, sillä hän on paikalla vain joka toinen viikko ja minä sentään koko ajan! Jaan siis huoneen Kaisan ja hänen työkaverinsa Biancan kanssa. Ja sain myös oman kellokortti-chippini! hahaa. First time EVER!
Huominen päivä menee aikalailla varmaan vielä paikkaan totuttelussa ja perusasioita kertoessa. Ehkä vasta keskiviikkona pääsen vähän enemmän hommiin eikä koko 7h kulu pelkkiä powepointteja katsellessa...

Töiden jälkeen pyöräilin takas kotiin ja lähdin käymään Edekassa, kaupassa, jossa olinkin jo perjantaina Kaisan kanssa piipahtanut. Meinasin eksyä, koska en luottanut suuntavaistooni, vaikka matkaa oli 3 korttelia eikä yhtään käännöstä missään. Pääsinpä perille asti ja koska osasin niin vakuuttavasti kassalla sanoa "Kann ich eine Tüte haben, bitte?", päätin palkita itseni magnumin almond-jätskillä. Lälläspyy. Tosin, paljastin itseni, kun kassa yritti tyrkyttää mukaani jotain keräilytarroja ja menin ihan hämilleni...

Äsken tein namnam-ruokaa ja söin ihan liikaa. Perus, lihatortellineja tomaattipestolla. Ja saksalaista maitoa, jonka rasvaton versio täällä on suomalaisen kevytmaidon kohdilla. Ja jälkiruuaksi Skype+webcam+PUHELINSOITTO MINUN LASKUUNI (prkl) Panumussulle :)

koska mitään tekemistä ei ole, kuin roikkua huonoyhteyksisellä netillä, taidan pian mennä nukkumaan. Heipparallaa!