My boring life.

Näemmä taas vähän jäänyt...

Maanantaina tosiaan aamupäivästä siirryin siivoamaan yksikseni arkistoa kun Jenny oli mukamas niiiin kiireinen, ettei hän ehtinyt tulemaan kanssani. Muutaman tunnin siellä ähisin, pakkasin 12 pahvilaatikkoa täyteen vanhoja ja pölysiä kansioita ja asetin ne siististi riviin, että jotkut vähän voimakkaammat miehet voivat tulla ne siitä hakemaan roskiin. Tajusin jossain vaiheessa tekeväni liian nopeasti asioita (on siitä sanottu jo aiemminkin, että muut ei pysy perässä keksimässä mulle koko ajan tekemistä ku oon liian nopee). Rupesin sitten kuuntelemaan musiikkia ja pyörimään ympäri PM1:n yläkertaa, missä olin ihan yksinäni. Kattelin vanhan kokoushuoneen kaappeihin ja tutkin kaikkea... Bongasin avaamattoman rullan valkoista satiininauhaa, jonka sitten myöhemmin sain vielä ottaa mukaani. Sain myös luvan ottaa sieltä mitä vaan, eli jos kiinnostaa pöytäliinat tai servetit tai rapujuhlakaulurit, niin sanokaa vaan niin pistetään postissa tuleen! Puoleltapäivin poistuin alkavan jännetuppitulehduksen myötä lounaalle.
Iltapäiväksi yritin kehitellä itselleni jotain muuta tekemistä, sillä en halunnut mennä ylikuorittamaan ranteitani ja hankkimaan astmaa. Päädyin sitten auttamaan Jennyä tekemään uusia näytekansioita.

Töistä tulin Kaisan kyydillä, joten Kaisa heitti minut Melanielle, josta hain pyöräni. Kävin nopeasti kaupassa, heitin ruuat kotiin ja nappasin pyykit, ja suuntasin kohti Kaisaa pesemään pyykkini. Vaikka Inge-vuokraemäntäni oli sunnuntaina minulle sanonut, että voin käyttää myös hänen pesukonettaan jos tarvitsen, päätin kuitenkin jatkossakin pestä pyykit Kaisalla. Olen ilkeä itseäni kohtaan ja huijaan itseni aina välillä ulos täältä kämpästä jotta saan vähän liikuntaakin.
Päätimme Kaisan kanssa lähteä kaupungille kävelemään ja syömään sillä välin kun pyykkini peseytyivät. Pyörimme siellä muutaman tunnin ja yritimme bongata jotain kynsistudio, jossa voisin korjata kynteni, mutta ainoa hyvin mainostettu paikka on U.S. nails, jossa aasialaiset naiset jolkottaa omaa kieltänsä ja seinät on ihan pinkit. Plus ne tekee akryylillä, ja itse haluaisin LCN-geelillä tehdyt kynnet, joten....
Yht äkkiä kaupungilla alkoi maahani sattumaan iiihan hirveästi että en tienny pitikö itkeä vai nauraa vai istua vai maata vai kävellä vai olla paikoillaan. Puolen tunnin polttamisen jälkeen kivut vähän helpotti että pääsimme kävelemään Kaisalle asti, josta suuntasin sitten pyöräni kanssa takaisin kotiin lepäämään...

Tiistaina menin _taas_ Melaninen kyydillä. Heti aamusta pääsin taas varailemaan vähän työntekijöille matkoja, tällä kertaa amerikkalaisille vieraille junamatka Kölniin. Sen jälkeen Bianca neuvoi minua käyttämään ohjelmaa, johon he kirjaavat aina kaikki työmatkat ja kulut, ja pääsin sitten itsekin naputtelemaan ohjelmaa ilman apuja. Tein myös vähän tilauskansioita sen jälkeen..
Lounaalla Kaisa kutsui minut mukaan, kun hän ja Tapio (siis se toinen suomalainen siellä) ja amerikkalaiset olivat menossa lounaalle. Pääsin siis kerrankin ravintolaan syömään firman rahoilla! Hahaa! Kävimme kiinalaisessa ja tunsin itseni vähän nuoreksi ja ulkopuoliseksi siinä porukassa..
Lounaan jälkeen Jenny pyysi taas auttamaan mallikansioiden kanssa, mutta Bianca kielsi homman minulta (sen takia että hänellä (ja vähän muillakin) on ongelma Jennyn asenteen kanssa). Bianca sitten juoksutti mua hänen perässään PM2:n ja PM1:n välillä, kierrellen paikkoja ja tekemässä kaikkea turhaa, juttelemassa työmiesten kanssa yms. Ihan vaan sen takia että Jenny luulisi että mulla on hirveen paljon muutakin tekemistä kuin auttaa sitä hommassa, jonka Bianca oli sille antanut sen takia, koska hän ei tullut auttamaan mua maanantaina arkistossa. Loppuiltapäivästä menin vielä labraan katselemaan mitä siellä tehdään ja sain itsekin sitten tehdä perässä!
Tapasin myös yhden suomalaisen Buckeyen työntekijän, joka tekee töitä Ranskasta käsin.

Eilen illalla en sitten mitään kummosta tehnyt. Tein patongin uunissani ja vielä joku päivä toivottavasti opin olemaan polttamatta sämpylöitä tai patonkeja mitä teen siinä.

Ja keskiviikkoaamuna, ylläri, ylläri, taas Melanien kyydillä töihin.
Mitään fiksua tekemistä ei taaskaan ollut, joten Kaisa antoi minulle listan yrityksistä, jotka ovat huomenna Düsseldorfissa järjestettävillä Medica messuilla, ja minun piti googlailla ja selvittää ketkä ovat kilpailijoita ja millä tavalla. Siinä meni aikas pitkään kun kiinalaisilla ei ole nettisivuja ollenkaan ja sakalaisilla vain saksaksi. Kiitos muu maailma ja englanti.
Välillä sain muutakin tekemistä kuin puuduttava googlen selaaminen. Pistin kuoreen maksumuistutuksia ja postittelin niitä asiakkaille, käänsin kirjeen saksasta englanniks (niin törkeetä hommaa, että huhhuh!), täytin tilausvahvistuksia tilauskansioihin ja tein uusia tilauskansioita. Sain myös pöytäliinan kotiinviemiseksi.
Siinä se päivä lyhkäisesti olikin.

Tuskin tänäänkään mitään kummempaa teen kuin roikun netissä, teen ehkä jotain ruokaa ja voisin vaikka pyydystää hämähäkin.