Äh, nyt en keksi otsikkoa...

Torstaina menin vielä kerran Melanien kyydillä töihin, sillä Kaisa meni suoraan Düsseldorfiin Medica-messuille. Aamusin on aina vähän hiljaista, koska harvemmin mikään työtehtävä jää edellispäivältä kesken. Hetken siinä pyörittyäni, jaoin Postin Petran (front desk) kanssa ja kävin vastaanottotiskillä auttelemassa, mm. noutolistan tarkastuksessa. Sen jälkeen tein tilauskansioita Ninalle ja iltapäivällä vielä kopioin tilausvahvistuksia, faxasin asiakkaalle ja pistin kopiot tilauskansioon.

Kotona päätin tehdä herkkuruokaa, eli Pasta Bolognesea ja sitä tulikin yllinkyllin, vaikkayritin tehdä pienen annoksen. No, jäipähän seuraavallekin päivälle ruokaa. Ja koska mitään fantastista tekemistä en keksinyt, menin jo kympin maissa nukkumaan.

Perjantaina menin normaalisti Kaisan kyydillä töihin. Aamupalani syön aina töissä, jos olen onnistunut sinne haalimaan jotain pientä. Kuten tänään, söin riisifrutin tapaisen riisimössön. kanelilla. Mutta eipä ollutkaan mukavasti jauhettua kanelia, vaan kanelisoosia, ällöttävää litkua, jota ei vaan pystynyt syömään. Yyyh. Myslipatukan mutusteltuani, lähdimme Jennyn kanssa jatkamaan arkistoon siivoamista, mihin minä olin jäänyt maanantaina.
Yritin oikein juoksuttaa Jennyä sillä verukkeella et mä en puhu saksaa. Hihi. Pyysin sitä hakemaan pakkausteippiä ja lisää pahvilaatikoita, sillä harva työmis tuotannon puolella puhuu englantia ja sakaa sen lähde sönkkäämään! Teimme hommaa muutaman tunnin, noin puoleenpäivään asti, jolloin meiltä muutenkin loppui pahvilaatikot. Jenny sanoi että ne oli vikat pahvilaatikot koko rakennuksessa, joten totesimme että jatketaan sitten ens viikolla kun laatikoita tulee lisää. Juuri kun olimme päässeet takaisin PM2:n puolelle, huomasimme ikkunasta että tuotannon puolelle oltiin tuotu ihan HIRVEESTI uusia pahvilaatikoita. Päätimme että emme huomanneet niitä, ja palasimme toimistoon, jossa Marion tarjosi kakkua ja hedelmäsalaattia sen kunniaks/takia? että hän oli vielä aika uusi työntekijä talossa. Heräs vain innostus, että pitäiskö munkin leipoa jotain sinne sitten viimeistään kun lähden...? :) Tein vielä pari uutta tilauskansiota ja postitin pari näytettä asiakkaalle.

Kuten normaalistikin perjantaisin, lähdimme vähän kahden jälkeen. Pyöräilin kotiin, söin eilistä pastaa ja päätin lähteä kaupungille metsästämään uutta takkia. Olin oikeastaan päättänyt että ostan melkein mitä vaan, vaikka pari paitaa jos löytyy hyviä, koska kaikki vaatteet mitä otin Suomesta mukaan, on niin nähty! Valehtelematta sanoin, että kiersin varmaan kaikki kaupat mitä keskustasta löytyi (Mangoa ja Zaraa lukuunottamatta. ne jätin pois tiedostetusti). Enkä silti löytänyt hyvää takkia. Tasan YKSI takki oli suht ok, hinta kympin kalliimpi kuin olin asettanut budjetikseni eikä sekään miellyttänyt silmää 100%:sti. Pari muuta sopivampaa takkia oli sitten hintaluokaltaan siellä 180-300 € eli AIVAN LIIAN PALJON opiskelijan budjetille. En sitten ostanut takkia. Enkä löytänyt hienoja paitojakaan. Ostin sitten yhden hameen ihan vain ostamisen ilosta, koska olin päättänyt shoppailla. Postitin myös vihdoin kortin Panun vanhemmille, jonka kirjoitimme viime viikolla kun Panu oli täällä :D Erehdyin myös eksymään Karstadtiin (paikallinen Sokos), jossa sattui olemaan naisten ilta. Kauppa olisi ollut normaalia myöhempään auki, ilmaista pikkupurtavaa, drinkkejä ja käsi ja kasvohoitoja ja ynnä muuta, mutta en kestänyt sitä saksalaisten rouvien naurua, joten lähdin pois 2 minuutin jälkeen.

Illalla palasin koneen ääreen vaikka väsyttikin. En halunnut mennä nukkumaan liian aikaisin viikonloppuna, joten pakotin itseni pysymään hereillä. No sitten netti ei tahtonut toimiaa. Päädyin sitten katsomaan Troijan ja tein vielä itselleni yhden kinkkutomaatti-patongin iltapalaks. Nami.

Koko eilisen illan yritin pohtia, mitä teen lauantaina. Tämä on oikeastaan ainoa viikonloppu kun minulla ei ole suunnitelmia luvassa. Olin jo vähän lupaillut ystävälleni, että tulen katsomaan häntä Dortmundiin (vaikka hän käyttäytikin kuin mikäkin munapää viimeksi kun tapasimme) lauantaina, mutta päätin justiinsa että enpä taidakaan jaksaa lähteä minnekään tunnin junamatkan päähän vain sietämään hänen egoaan. Kaiken lisäksi kello on jo yksi, niin en hirveästi ehtisi siellä olemaankaan. Junamatka sinne maksaisi n 13 euroa, eli ei se nyt hirveän paha ole, eikä täälläkään oikein mitään tekemistä ole, mutta en vain jaksa. Ääääh.

Tajusinpa äsken, että olen hukannut molemmat pompulat, mitkä otin matkaan mukaan. Ja molemmat hukkuivat yön aikana (irronnut hiuksista ja mennyt MINNE??), joten kai tässä pitää lähtee taas shoppailemaan uusia hiuspompuloita.