Ei millään jaksaisi kirjoittaa, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä...
Eilen taas töissä. Aamulla aloin mapittamaan kansioihin niitä valkoisia tilkkuja mihin eilen liimailin niitä etikettitarroja. Tulostelin myös data sheettejä jokaiselle mallille ja kopioin niitä muutaman sata, niin paljon kun niitä nyt tarvittiin. Lähetin myös Itävaltaan jonnekin firmaan neljää eri mallia ja Kaisa pakotti kirjoittamaan saatekirjeen omalla nimelläni. Kaisa myös vähän valaisi minua tilausohjelman (SAP) käytöstä, mutta tarkempia oheita sain Sandralta, jonka kassa puuhastelinkin viimeiset pari tuntia. Ensin Sandra näytti mitä pitäisi tehdä (en oikein tajunnut enkä voi ite päätelläkään koska ohjelma on saksaksi) ja sitten mun piti vielä pistää koneelle pari tilausta. J-A-I-K-S. Jatkamme hommaa maanantaina. Saan tehdä tilauskansioita parista uudesta tilauksesta ja taas varmaan näperrellä jotain SAP:in kanssa ja niiden mallikansioiden, joita en vieläkään saanut valmiiksi.
Normaalisti perjantaisin ei ole ruokatuntia ja päästään lähtemään aiemmin (esim. 8.30-13.30) mutta Kaisa yritti saada jotain asiakasta kiinni, niin meillä meni vähän myöhempään...
Panukin sit soitteli just kun oltiin lähdetty töistä, mutta puhelu katkes ku Autobahnilla ei ollu kenttää o.O
Töiden jälkeen datailin vähän, kävin suihkussa ja suuntasin Jamesiin. Siellä naukkailin muutaman siiderin ja luin mestarimyyjä kirjaa. Olen nyt siis täysin tietoinen yleisimmistä pienkoneista, imureista mikroihin ja jääkaappeihin. Kysy minulta. Erehdyin mös tilaamaan nachoja. Ensinnäkin, iso annos yhdelle, toiseksi, nachot oli maustettu jollain kamalalla, kolmanneksi, salsa oli kuin tomaattipyrettä/paksua ketsuppia johon oltiin silputtu sipulia mukaan. HYI. Kun piti siirtyä lukemaan hygieniapienkoneita niin silmät alkoi menemään ristiin (jotain partakoneita ja sheivereitä, woot), joten päätin lähteä kotiin. Päätin kuitenkin vielä soitella saksalaiselle kaverilleni Adamille ja haukkua hänen entistä tyttöystäväänsä, koska hän oli postannut kuvia naamakirjaan missä pitää skumppalasia ihan väärin! Kotona pelailin vielä laskuhumalassa Mahjong Titansia, mikä oli yllättävän hauskaa. Päätin kuitenkin suoriutua nukkumaan siinä puolenyön paikkeilla.
Heräsin kuitenkin jossain siinä 4-5 välillä, kun pohjelihakseni rupesi kramppaamaan niin hirveästi että luulin kuolevani. Ei meinannu lakata millään ja paheni vaan jos jalkaa liikutti! Hetken siinä sitä lihasta hierottuani se helpotti sen verran, että pystyin taas nukahtamaan (jos en liikuttanut jalkaani milliäkään).
Kerrankin sain nukkua myöhään! Ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, joten nukuin 11 saakka. Heti herättyäni pohjelihas muistutti taas olemassaolostaan. Vähääkään kun pisti painoa sille, vihlas tosi ikävästi. Konkkailin sit tääl ympäri kämppää ja dataillessa annoin sen vähän levätä.
Kahden kolmen aikaan päätin sit lähteä kävellen kaupunkiin. En ollut vielä yksinäni kävellyt sinne, joten tarkastin että varmasti osaan reitin enkä eksy. No en eksynyt. Siellä sitten pyörin, yritin löytää kuivashampoota jota ei näemmä ole MISSÄÄN. Ostin sit vihkosen ja stabilon ja uuden hiuspannan. Totesin että kortti ei tosiaankaan käy missään täällä peräkylässä, joten nostin vähän rahaa. Löysin mäkkärin, jossa nautin ravitsevan aamupalan/brunssin/lounaan... jotain semmosta. Kanawrapin. Olikin oikeestaan aikas hyvää! Ja halpaa, verrattuna Suomeen. Kiertelin vähän kauppoja, mietin pitäiskö ostaa jotain, mutta totesin etten TARVITSE muuta kuin takin, mutta en nyt niitäkään jaksanut katsella. Löysin yhdestä kaupasta selkeesti äidin joululahjan (tai jonkun muun sukulaisen. Odottelen tässä äidin hyväksyntää tapaukselle)! Lopulta kävelin kotiin, kävin vielä kaupassa ostamassa parille päivälle elintarvikkeita sillä kaupathan ei ole täällä sunnuntaisin auki, eikä nyt maanantainakaan Pyhäinpäivän takia. Ostin kyllä ihan liikaa, mutta eipähän sit kai tarvitse käydä kaupassa vasta kun ens viikonloppuna!
Alunperin oli suunnitemia että mentäisiin jonnekin tänään Kaisan, Nicolain ja Nicolain kavereiden kanssa, mutta Kaisa tuossa juuri soittelikin, että heilläpäin voidaan vähän huonosti, että se sitten peruuntui. Eipä tuo haittaa. Tässähän voidaan nyt sitten perehtyä niihen hygiaaniapienkoneisiin. Jotenka.. huomisiin! tai maanantaihin!
Ihanaa, kun sulla ei ole mitään tekemistä. Nyt voit päivittää blogia ihan joka päivä äidin ja isän iloksi.
VastaaPoistaKoska se kuva ei koskaan tullut Suomeen, osaisko Kaisa auttaa sua päätöksenteossa (sukulainen sekin)?
t. äiti
Opettele SAPpi kunnolla, jos mahdollista Siihen kannattaa perehtyä mahdollisimman hyvin, koska se on käytössä monessa firmassa. Jos osaa käyttää SAPpia, se on heti plussaa työhaastattelussa. Ja varsinkin jos osaa käyttää SAPia saksaksikin.
VastaaPoistat. iskä