... because it was freezing cold.
Mutta jospa hieman kertoisimme viikonlopusta!
Perjantaiaamuna lähdön piti olla klo 6, joten olin silloin sovitusti ulkona. Pitää kuitenkin muistaa, että olemme keski-Euroopassa, jossa "akateeminen vartti" on yleistä, ja senkin käsite joustava. Lopulta siis pääsimme lähtemään 6:25. Olipahan aikaa totuttautua kylmään kun seisoskelin siinä ulkona... Ja matka Berliniin tosiaan kesti jotain 4-5 tuntia, jonka nukuin melkein kokonaan, muutamaa pientä pysähdystä lukuun ottamatta.
Saavuimme perille Berliniin noin 11 maissa. Kyydissämme oli tullut myös Nicolain yksi Kung Fu-oppilas, jonka ensin heitimme Neukölnniin ja sitten suuntasimme kohti rautatieasemaa, sillä minun hostellini oli IHAN SIINÄ VIERESSÄ. Ei paljon otollisempaa paikkaa hotelli/hostellille voinut olla. Checkasin itseni sisään, mutta huoneeseen ei päässyt kuin vasta kolmelta. Tapasin myös 2 espanjalaista tyttö, joiden kanssa jaoin huoneen. Ennen kolmea shoppailin rautatieasemalla (se oli iso ja siellä oli paljon kauppoja), koska en viitsinyt minnekään kauas lähteä parin tunnin takia.
Kolmen aikoihin heitin tavarani huoneeseen ja suuntasin kohti Kaisan ja Nicolain hotellia. Kävelimme siinä lähistöllä ja yht äkkiä minulle oltiin varattu kynsiaika seitsemäksi :D Paikasta missä kukaan ei varmaan puhunut englantia...
Kaisan ystävä Anna (ja hänen miehensä Mario ja heidän lapsensa (ja Kaisan kummityttö) Lili) asui siinä lähellä, joten menimme sinne. Anna oli töissä (Suomi-instituutissa), joten vietimme muutaman tunnin Marion ja Lilin kanssa. Kävimme myös joulumarkkinoilla juomassa yhdet glühwinet/kaakaot. Seitsemäksi menin hankkimaan uudet kynnet ja Kaisa, Mario ja Lili palasi Annan ja Marion luo, koska Lililtä oli unohtunut tutti kotiin ja se itketti kovin.
Ja ah, ihana Saksa. Uudet kynnet maksoivat vain 30 euroa. eli 50 euroa halvemmat kuin Suomessa. Nyt on pinkkiä glitteriä ja kukkia :)
Kynsihuollon jälkeen menin perästä Annalle ja Mariolle, jonne Nicolaikin oli saapunut työjuttujensa jälkeen. Mario ja Kaisa kokkaili ja odottelimme Annaa töistä. Lopulta Anna tuli puoli kymmenen aikaan, jolloin söimme ja juttelimme paljon kaikesta suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Itse poistuin illanistujaisista puol 12 maissa, sillä olin kovin väsynyt. Kävelin takaisin hostellille, ja huoneeseemme oli vielä ilmestynyt yksi saksalainen tyttö lisää. Espanjalaiset tytöt oli vähän bilettämässä ja he saapuivat vasta 4-5 maissa...
Lauantaina kävin syömässä aamupalan. Perusasiat oli tarjolla: leipää, kurkkua, tomaattia, juustoa, leikkeleitä, muroja, hedelmiä, jugurttia, kahvia, teetä ja mehua. Kyllä siitä ihan ilomielin maksoi 5,50e kun ei tarvinnut raahautua jonnekin muualle etsimään ruokaa ja nyt sai itse koota mieleisensä.
Kaisa saapui kulmilleni 11 maissa, jolloin sitten suuntasimme joen yli katselemaan vähän nähtävyyksiä, esim. pressan pytinkiä, parlamenttitaloa ja riemukaarta. Riemukaaren luona oli jotain häppeninkia, ilmeisesti joku rallikuski vetäs siä kierroksen, mutta emme viittineet ottaa sen enempää selvää. Oli aika omituista, koska yleisessä katukuvassa näkyi paljon poliiseja, joilla oli rynnäkkökiväärit. Pari viikkoo sit oli terroriuhkailuja/-epäilyjä, joten täällä näytetään että ollaan tosissaan ja pistetään kova kovaa vastaan. Tämän vuoksi esimerkiksi parlamenttitalon lasikupoliin ei päässyt vierailemaan ja oli kovat turvatarkastukset kaikenlaisiin tuollaisiin kohteisiin.
Kävelimme sitten hieman keskustassa ja päädyimme Saksan historialliseen museoon, jossa kävimme katsomassa näyttelyn Hitler und die Deutschen. Tämä näyttely siis etsi vastausta siihen miksi kaikki Hitler-juttu tapahtui. Miten hän pääsi nousemaan valtaan ja mitä sen päässä liikkui. Ei siellä kyllä paljoa uutta oppinut. Kaisa sanoi, että se oli aika ahdistava, mutta sanoisin, että näin Auschwitzissä käyneenä, tuo ei ollut oikein vielä mitään.
Kaisa lähti vähän ennen yhtä takaisin Annan ja Marion luokse, missä he kävivät ostoksilla iltaa varten. Minä jatkoin vielä keskustassa pyörimistä. Kävelin paljon, shoppailin hieman ja leikin turistia kuvaamalla kaikenlaista. Törmäsin kolmeen suomalaiseen, jotka totesi joko parlamenttitalosta tai pressanpytingistä että "Ei se rumakaan rakennus ole", johon oli pakko tokaista "Ei ookaan", ihan vaan sen takia että he olivat ensimmäiset suomalaiset turistit, joihin törmäsin. Kommenttini sai heidät repeämään eikä juteltu sen enempää. Palasin hostellille viiden maissa, jossa lepuuttelin hieman jalkojani. Nukuin pienet päikkärit ja katsoin Paavo Pesusientä saksaksi.
Annalle ja Mariolle saavuin puoli yhdeksän pintaan. He olivat käyneet aiemmin päivällä siis ruokakaupasta, josta on nyt hieman pakko kertoa! Se konsepti kuulosti niin ihanalle. Eli siis, sellainen ruokakauppa, jossa on myydään ruoka-aineita aika gourmetin kuuloisille aterioille. Löytyy niin suolaista kuin makeaa. Sieltä löytyy valmistusohjeita (vaihe vaiheelta kera selkeinen kuvien) ja vieressä on pöytä, josta löydät kaikki tarvitsemasi aineet. Esimerkiksi me söimme perunajuustogratiinia, balsamicokastikkeessa keitettyä pihviä ja punaviinissä keitettyjä sipulia. Oli todella hyvää! Kaupan juju on kuitenkin siinä, että siinä pyödässä kaikki tarvitsemasi on juuri sen kokoisia kuin tarvitaan. Jos ohjeessa lukee, että tarvitset yhden lihaliemikuution, löytyi yksi lihaliemikuutio pienestä pussista, eikä tarvinnut ostaa koko pakettia. Juustot, lihat, yrtit, mausteet yms. Kaikki oli pistetty juuri sen kokoiseen pakkaukseen, joka sisälsi juuri sen verran kuin tarvitset. Aika hyvä, sanoisin! Koska yleensä, jos haluat vain kokeilla jotain reseptiä kerran, ei tarvitse ostaa esim kapriksia koko purkkia, vaan saat juuri sen määrän kun reseptiä varten tarvitset. Nyt harmittaa, että en aiemmin päivällä ollut heidän mukana kun kävivät tässä kaupassa...
Ilta kului todella sivistyneesti. Puhuimme politiikasta, historiasta, kulttuurista yms. ja taas, suomeksi, saksaksi ja englanniksi ihan sekaisin. Juotavaa myös kului niin skumppaa, punaviiniä, valkoviiniä ja liköörejä.. Tänään ilta veny ihan kahteen. Jonka jälkeen kävelin taas kotiin.
Sunnuntaina en olisi millään jaksanut herätä aamupalalle mutta pakotin itseni kuitenkin.. Onneksi olin bookannut itselleni late check-outin, elin kymmenen sijasta tarvitsi raahata itsensä ulos vasta yhdeksi. Jätin luggageni kuitenkin vielä varastoon pariksi tunniksi ja seikkailin taas rautatieasemalla parin tunnin ajan, ja kolmelta hain tavarani ja hyppäsin Nicolain autoon.
Hulluja nämä saksalaiset! Nicolai ajoi melkein koko ajan jotain 180 km/h. Tosin Kaisankin autossa on tarra, jossa lukee että talvella saa ajaa maksimissaan 210 km/h eli eihän tuo ollut vielä mitään!
Takaisin Münsteriin ehdimme juuri sopivasti, että pääsin netistä seuraamaan BB-finaalia. Ihan tyhmää että Niko voitti. En kato BBtä enää ikinä. :(
Tänään maanantaina taas oli työpäivä. Bianca jäi lomalle, eli häntä en varmaan en tule enää näkemään ennen kuin lähden, joten olin kahden Kaisan kanssa meidän huoneessa. Kuoritin joulukortteja, päivitin taas joulukorttilistoja, tein pari kansiota ja päivitin asiakkaiden hintoja taulukkoon.
Töiden jälkeen harkitsin että menisin vielä pesemään pyykkiä, mutta koska tänään on satanut lunta ja on ollut muutama miinusastekin, en viittinyt ajella ympäri kaupunkia pyörällä, koska pelkkä kotimatka oli pelottava. Nyt muistan miksei pyörällä kannata ajaa, jos on tie jäässä... Kävin sitten kuitenkin vielä kaupassa ja taidan pistää pyykit koneeseen vasta huomenna aamulla.
Että näin taas tällä kertaa! Kaisa lähtee huomenna illalla työmatkalle, joten saan olla loppuviikon ihan yksin meidän työhuoneessa... öö.. jee?
maanantai 29. marraskuuta 2010
torstai 25. marraskuuta 2010
Münsterin ensilumet
Alkuviikosta en oikein jaksanut kirjoitella, mutta kai sitä nyt pitäisi nopeesti kerrata jotain. Huomenna olen lähdössä aamulla aikaisin Berliiniin ja palaan takaisin vasta sunnuntaina, joten siitä riittänee siitten kerrottavaa myöhemmäksi.
Töissä on mennyt normaalisti. Joulukortit tuli, ja niiden kanssa oon vääntänyt nyt pari päivää, lähetellyt myös Buckeyen toimistoihin Ranskaan ja Hamburgiinkin niitä, että sieltä voivat sitten postittaa niitä asiakkaille. Olen myöskin järjestellyt asiakaslistaa niin, että kortteja olisi enää lähetettävä noin 200lle ja lopuille 300lle sähköinen kortti. Tänään jouduin myös asian tiimoilta soittamaan kahdelle suomalaiselle asiakkaalle! JAIKS! Oli ensimmäinen kerta kun puhuin työpuhelun harjoitteluni aikana! Muuten on ollut aika normaalia, välillä peukaloiden pyörittämistä, välillä postitusta tai skannausta tai mapittamista tai muuta.
Eilen töiden jälkeen päätin lähteä vähän shoppailemaan, sillä Berliiniin on luvattu muutamia asteita pakkasta ja luntakin. Tänään tosin jopa täällä Münsterissä satoi lunta ja oli +0,5 astetta vain. Ja kylmää on luvattu tännekin viikonlopuksi. Olin siis aiemmin jo katsellut yhtä takkia C&A:ssa, mitä en kuitenkaan ostanut silloin. Eilen en sitä takkia bongannut uudestaan, tai sitten se ei miellyttänyt senkään vertaa minun silmääni, että jouduin sitte tyytymään toisenlaiseen takkiin. Tai no, onhan se nyt oikeastaan ihan kiva takki. Ei vieläkään täydellinen, mutta menee tämän talven.
Huomista Berlinin reissua varten piti siis pyytää vapaapäivä. Tuntimääräni viikossa on 35h ja en olisi saanut sitä tehtyä ennakkoon (koska meitä on 3 kulkemassa samalla kyydillä niin aina pitää olla riippuvainen toisista).
Mutta kello on jo paljon, enkä ole vielä edes pakannut Berliinin reissua varten, ja herätys on aikaisin. Joten näkemisiin ja sunnuntaina ehkä jo lisää uutisia!
Töissä on mennyt normaalisti. Joulukortit tuli, ja niiden kanssa oon vääntänyt nyt pari päivää, lähetellyt myös Buckeyen toimistoihin Ranskaan ja Hamburgiinkin niitä, että sieltä voivat sitten postittaa niitä asiakkaille. Olen myöskin järjestellyt asiakaslistaa niin, että kortteja olisi enää lähetettävä noin 200lle ja lopuille 300lle sähköinen kortti. Tänään jouduin myös asian tiimoilta soittamaan kahdelle suomalaiselle asiakkaalle! JAIKS! Oli ensimmäinen kerta kun puhuin työpuhelun harjoitteluni aikana! Muuten on ollut aika normaalia, välillä peukaloiden pyörittämistä, välillä postitusta tai skannausta tai mapittamista tai muuta.
Eilen töiden jälkeen päätin lähteä vähän shoppailemaan, sillä Berliiniin on luvattu muutamia asteita pakkasta ja luntakin. Tänään tosin jopa täällä Münsterissä satoi lunta ja oli +0,5 astetta vain. Ja kylmää on luvattu tännekin viikonlopuksi. Olin siis aiemmin jo katsellut yhtä takkia C&A:ssa, mitä en kuitenkaan ostanut silloin. Eilen en sitä takkia bongannut uudestaan, tai sitten se ei miellyttänyt senkään vertaa minun silmääni, että jouduin sitte tyytymään toisenlaiseen takkiin. Tai no, onhan se nyt oikeastaan ihan kiva takki. Ei vieläkään täydellinen, mutta menee tämän talven.
Huomista Berlinin reissua varten piti siis pyytää vapaapäivä. Tuntimääräni viikossa on 35h ja en olisi saanut sitä tehtyä ennakkoon (koska meitä on 3 kulkemassa samalla kyydillä niin aina pitää olla riippuvainen toisista).
Mutta kello on jo paljon, enkä ole vielä edes pakannut Berliinin reissua varten, ja herätys on aikaisin. Joten näkemisiin ja sunnuntaina ehkä jo lisää uutisia!
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Looping Louie!
Lauantaina en tosiaan tehnyt mitään erityisen järkevää. Koska Dortmundiin en jaksanut lähteä, hengailin vain pyjamassa koko päivän. Päätin kuitenkin käydä kaupassa ostamassa leipää ja muroja, joten uskaltauduin vähän uloskin. Kun olin lähdössä kauppaan, tapasin talon pyöräparkilla talon toisen vuokralaisen, joka esitteli itsensä Timoksi. Vaihdettiin muutama sana, jonka jälkeen lähdin kauppaan ja vietinkin sitten koko loppuillan taas sisällä.
Sunnuntaina nukuin myöhään. Hengailin koneella, ja päätin vielä käydä läpi Mestarimyyjän vastaukseni ja viimeistellä sitä, sillä viimeinen palautuspäivä olisi keskiviikkona ja olisi kiva palauttaa ne ajoissa ettei mene viimetippaan.
Puoli kuuden maissa lähdin kävelemään keskustaan, missä tapasin Kaisan ja Kaisa ohjasi minut jonnekin pienehköön ravintolaan, jonka takahuoneessa järjestettiin ensimmäinen Münsterin Looping Louie Open-tapahtuma. Looping Louie on siis lautapeli, joka on suunnattu lapsille mutta myös erittäin kovassa suosiossa myös aikuisten kesken (ainakin täällä Saksassa). Paikalle ihmisiä tuli yli 60, mikä oli siis todella kova menestys. Mikkokin oli siellä. Pelaajista arvottiin 4n hengen joukkueita, jotka pelaisivat muutaman kierroksen ja näin lopuksi saataisiin voittaja.. En oikein tiedä, koska en itse saanut YHTÄÄN pistettä, eli hävisin kaikki pelini, ja keskityin enemmän siiderini litkimiseen kuin pelitilanteisiin. Illan mittaan päätin myös syödä jotain. Tilasin kanasalaatin, ja eteeni tuotiin tonnikalasalaatti. Hianosti puoliks saksaa ja puoliks englantia sönköttämällä sain selvitettyä että en tilannut tätä vaan kanaa.. Lopulta sain oikean salaatin, tosin väärällä kastikkeella. Ja kaiken kukkuraksi 2/3 salaatista oli kaalia ja punakaalia. SIIS MIKÄ SE SEMMOINEN SALAATTI OIKEIN ON?! Siinä vaiheessa kun 3 siideriä alkoi tuntumaan siltä, että olen nauttinut tarpeeksi, lähdin kotiin, sillä maanantaina olisi kuitenkin normaali työpäivä...
Sunnuntaina nukuin myöhään. Hengailin koneella, ja päätin vielä käydä läpi Mestarimyyjän vastaukseni ja viimeistellä sitä, sillä viimeinen palautuspäivä olisi keskiviikkona ja olisi kiva palauttaa ne ajoissa ettei mene viimetippaan.
Puoli kuuden maissa lähdin kävelemään keskustaan, missä tapasin Kaisan ja Kaisa ohjasi minut jonnekin pienehköön ravintolaan, jonka takahuoneessa järjestettiin ensimmäinen Münsterin Looping Louie Open-tapahtuma. Looping Louie on siis lautapeli, joka on suunnattu lapsille mutta myös erittäin kovassa suosiossa myös aikuisten kesken (ainakin täällä Saksassa). Paikalle ihmisiä tuli yli 60, mikä oli siis todella kova menestys. Mikkokin oli siellä. Pelaajista arvottiin 4n hengen joukkueita, jotka pelaisivat muutaman kierroksen ja näin lopuksi saataisiin voittaja.. En oikein tiedä, koska en itse saanut YHTÄÄN pistettä, eli hävisin kaikki pelini, ja keskityin enemmän siiderini litkimiseen kuin pelitilanteisiin. Illan mittaan päätin myös syödä jotain. Tilasin kanasalaatin, ja eteeni tuotiin tonnikalasalaatti. Hianosti puoliks saksaa ja puoliks englantia sönköttämällä sain selvitettyä että en tilannut tätä vaan kanaa.. Lopulta sain oikean salaatin, tosin väärällä kastikkeella. Ja kaiken kukkuraksi 2/3 salaatista oli kaalia ja punakaalia. SIIS MIKÄ SE SEMMOINEN SALAATTI OIKEIN ON?! Siinä vaiheessa kun 3 siideriä alkoi tuntumaan siltä, että olen nauttinut tarpeeksi, lähdin kotiin, sillä maanantaina olisi kuitenkin normaali työpäivä...
perjantai 19. marraskuuta 2010
Äh, nyt en keksi otsikkoa...
Torstaina menin vielä kerran Melanien kyydillä töihin, sillä Kaisa meni suoraan Düsseldorfiin Medica-messuille. Aamusin on aina vähän hiljaista, koska harvemmin mikään työtehtävä jää edellispäivältä kesken. Hetken siinä pyörittyäni, jaoin Postin Petran (front desk) kanssa ja kävin vastaanottotiskillä auttelemassa, mm. noutolistan tarkastuksessa. Sen jälkeen tein tilauskansioita Ninalle ja iltapäivällä vielä kopioin tilausvahvistuksia, faxasin asiakkaalle ja pistin kopiot tilauskansioon.
Kotona päätin tehdä herkkuruokaa, eli Pasta Bolognesea ja sitä tulikin yllinkyllin, vaikkayritin tehdä pienen annoksen. No, jäipähän seuraavallekin päivälle ruokaa. Ja koska mitään fantastista tekemistä en keksinyt, menin jo kympin maissa nukkumaan.
Perjantaina menin normaalisti Kaisan kyydillä töihin. Aamupalani syön aina töissä, jos olen onnistunut sinne haalimaan jotain pientä. Kuten tänään, söin riisifrutin tapaisen riisimössön. kanelilla. Mutta eipä ollutkaan mukavasti jauhettua kanelia, vaan kanelisoosia, ällöttävää litkua, jota ei vaan pystynyt syömään. Yyyh. Myslipatukan mutusteltuani, lähdimme Jennyn kanssa jatkamaan arkistoon siivoamista, mihin minä olin jäänyt maanantaina.
Yritin oikein juoksuttaa Jennyä sillä verukkeella et mä en puhu saksaa. Hihi. Pyysin sitä hakemaan pakkausteippiä ja lisää pahvilaatikoita, sillä harva työmis tuotannon puolella puhuu englantia ja sakaa sen lähde sönkkäämään! Teimme hommaa muutaman tunnin, noin puoleenpäivään asti, jolloin meiltä muutenkin loppui pahvilaatikot. Jenny sanoi että ne oli vikat pahvilaatikot koko rakennuksessa, joten totesimme että jatketaan sitten ens viikolla kun laatikoita tulee lisää. Juuri kun olimme päässeet takaisin PM2:n puolelle, huomasimme ikkunasta että tuotannon puolelle oltiin tuotu ihan HIRVEESTI uusia pahvilaatikoita. Päätimme että emme huomanneet niitä, ja palasimme toimistoon, jossa Marion tarjosi kakkua ja hedelmäsalaattia sen kunniaks/takia? että hän oli vielä aika uusi työntekijä talossa. Heräs vain innostus, että pitäiskö munkin leipoa jotain sinne sitten viimeistään kun lähden...? :) Tein vielä pari uutta tilauskansiota ja postitin pari näytettä asiakkaalle.
Kuten normaalistikin perjantaisin, lähdimme vähän kahden jälkeen. Pyöräilin kotiin, söin eilistä pastaa ja päätin lähteä kaupungille metsästämään uutta takkia. Olin oikeastaan päättänyt että ostan melkein mitä vaan, vaikka pari paitaa jos löytyy hyviä, koska kaikki vaatteet mitä otin Suomesta mukaan, on niin nähty! Valehtelematta sanoin, että kiersin varmaan kaikki kaupat mitä keskustasta löytyi (Mangoa ja Zaraa lukuunottamatta. ne jätin pois tiedostetusti). Enkä silti löytänyt hyvää takkia. Tasan YKSI takki oli suht ok, hinta kympin kalliimpi kuin olin asettanut budjetikseni eikä sekään miellyttänyt silmää 100%:sti. Pari muuta sopivampaa takkia oli sitten hintaluokaltaan siellä 180-300 € eli AIVAN LIIAN PALJON opiskelijan budjetille. En sitten ostanut takkia. Enkä löytänyt hienoja paitojakaan. Ostin sitten yhden hameen ihan vain ostamisen ilosta, koska olin päättänyt shoppailla. Postitin myös vihdoin kortin Panun vanhemmille, jonka kirjoitimme viime viikolla kun Panu oli täällä :D Erehdyin myös eksymään Karstadtiin (paikallinen Sokos), jossa sattui olemaan naisten ilta. Kauppa olisi ollut normaalia myöhempään auki, ilmaista pikkupurtavaa, drinkkejä ja käsi ja kasvohoitoja ja ynnä muuta, mutta en kestänyt sitä saksalaisten rouvien naurua, joten lähdin pois 2 minuutin jälkeen.
Illalla palasin koneen ääreen vaikka väsyttikin. En halunnut mennä nukkumaan liian aikaisin viikonloppuna, joten pakotin itseni pysymään hereillä. No sitten netti ei tahtonut toimiaa. Päädyin sitten katsomaan Troijan ja tein vielä itselleni yhden kinkkutomaatti-patongin iltapalaks. Nami.
Koko eilisen illan yritin pohtia, mitä teen lauantaina. Tämä on oikeastaan ainoa viikonloppu kun minulla ei ole suunnitelmia luvassa. Olin jo vähän lupaillut ystävälleni, että tulen katsomaan häntä Dortmundiin (vaikka hän käyttäytikin kuin mikäkin munapää viimeksi kun tapasimme) lauantaina, mutta päätin justiinsa että enpä taidakaan jaksaa lähteä minnekään tunnin junamatkan päähän vain sietämään hänen egoaan. Kaiken lisäksi kello on jo yksi, niin en hirveästi ehtisi siellä olemaankaan. Junamatka sinne maksaisi n 13 euroa, eli ei se nyt hirveän paha ole, eikä täälläkään oikein mitään tekemistä ole, mutta en vain jaksa. Ääääh.
Tajusinpa äsken, että olen hukannut molemmat pompulat, mitkä otin matkaan mukaan. Ja molemmat hukkuivat yön aikana (irronnut hiuksista ja mennyt MINNE??), joten kai tässä pitää lähtee taas shoppailemaan uusia hiuspompuloita.
Kotona päätin tehdä herkkuruokaa, eli Pasta Bolognesea ja sitä tulikin yllinkyllin, vaikkayritin tehdä pienen annoksen. No, jäipähän seuraavallekin päivälle ruokaa. Ja koska mitään fantastista tekemistä en keksinyt, menin jo kympin maissa nukkumaan.
Perjantaina menin normaalisti Kaisan kyydillä töihin. Aamupalani syön aina töissä, jos olen onnistunut sinne haalimaan jotain pientä. Kuten tänään, söin riisifrutin tapaisen riisimössön. kanelilla. Mutta eipä ollutkaan mukavasti jauhettua kanelia, vaan kanelisoosia, ällöttävää litkua, jota ei vaan pystynyt syömään. Yyyh. Myslipatukan mutusteltuani, lähdimme Jennyn kanssa jatkamaan arkistoon siivoamista, mihin minä olin jäänyt maanantaina.
Yritin oikein juoksuttaa Jennyä sillä verukkeella et mä en puhu saksaa. Hihi. Pyysin sitä hakemaan pakkausteippiä ja lisää pahvilaatikoita, sillä harva työmis tuotannon puolella puhuu englantia ja sakaa sen lähde sönkkäämään! Teimme hommaa muutaman tunnin, noin puoleenpäivään asti, jolloin meiltä muutenkin loppui pahvilaatikot. Jenny sanoi että ne oli vikat pahvilaatikot koko rakennuksessa, joten totesimme että jatketaan sitten ens viikolla kun laatikoita tulee lisää. Juuri kun olimme päässeet takaisin PM2:n puolelle, huomasimme ikkunasta että tuotannon puolelle oltiin tuotu ihan HIRVEESTI uusia pahvilaatikoita. Päätimme että emme huomanneet niitä, ja palasimme toimistoon, jossa Marion tarjosi kakkua ja hedelmäsalaattia sen kunniaks/takia? että hän oli vielä aika uusi työntekijä talossa. Heräs vain innostus, että pitäiskö munkin leipoa jotain sinne sitten viimeistään kun lähden...? :) Tein vielä pari uutta tilauskansiota ja postitin pari näytettä asiakkaalle.
Kuten normaalistikin perjantaisin, lähdimme vähän kahden jälkeen. Pyöräilin kotiin, söin eilistä pastaa ja päätin lähteä kaupungille metsästämään uutta takkia. Olin oikeastaan päättänyt että ostan melkein mitä vaan, vaikka pari paitaa jos löytyy hyviä, koska kaikki vaatteet mitä otin Suomesta mukaan, on niin nähty! Valehtelematta sanoin, että kiersin varmaan kaikki kaupat mitä keskustasta löytyi (Mangoa ja Zaraa lukuunottamatta. ne jätin pois tiedostetusti). Enkä silti löytänyt hyvää takkia. Tasan YKSI takki oli suht ok, hinta kympin kalliimpi kuin olin asettanut budjetikseni eikä sekään miellyttänyt silmää 100%:sti. Pari muuta sopivampaa takkia oli sitten hintaluokaltaan siellä 180-300 € eli AIVAN LIIAN PALJON opiskelijan budjetille. En sitten ostanut takkia. Enkä löytänyt hienoja paitojakaan. Ostin sitten yhden hameen ihan vain ostamisen ilosta, koska olin päättänyt shoppailla. Postitin myös vihdoin kortin Panun vanhemmille, jonka kirjoitimme viime viikolla kun Panu oli täällä :D Erehdyin myös eksymään Karstadtiin (paikallinen Sokos), jossa sattui olemaan naisten ilta. Kauppa olisi ollut normaalia myöhempään auki, ilmaista pikkupurtavaa, drinkkejä ja käsi ja kasvohoitoja ja ynnä muuta, mutta en kestänyt sitä saksalaisten rouvien naurua, joten lähdin pois 2 minuutin jälkeen.
Illalla palasin koneen ääreen vaikka väsyttikin. En halunnut mennä nukkumaan liian aikaisin viikonloppuna, joten pakotin itseni pysymään hereillä. No sitten netti ei tahtonut toimiaa. Päädyin sitten katsomaan Troijan ja tein vielä itselleni yhden kinkkutomaatti-patongin iltapalaks. Nami.
Koko eilisen illan yritin pohtia, mitä teen lauantaina. Tämä on oikeastaan ainoa viikonloppu kun minulla ei ole suunnitelmia luvassa. Olin jo vähän lupaillut ystävälleni, että tulen katsomaan häntä Dortmundiin (vaikka hän käyttäytikin kuin mikäkin munapää viimeksi kun tapasimme) lauantaina, mutta päätin justiinsa että enpä taidakaan jaksaa lähteä minnekään tunnin junamatkan päähän vain sietämään hänen egoaan. Kaiken lisäksi kello on jo yksi, niin en hirveästi ehtisi siellä olemaankaan. Junamatka sinne maksaisi n 13 euroa, eli ei se nyt hirveän paha ole, eikä täälläkään oikein mitään tekemistä ole, mutta en vain jaksa. Ääääh.
Tajusinpa äsken, että olen hukannut molemmat pompulat, mitkä otin matkaan mukaan. Ja molemmat hukkuivat yön aikana (irronnut hiuksista ja mennyt MINNE??), joten kai tässä pitää lähtee taas shoppailemaan uusia hiuspompuloita.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
My boring life.
Näemmä taas vähän jäänyt...
Maanantaina tosiaan aamupäivästä siirryin siivoamaan yksikseni arkistoa kun Jenny oli mukamas niiiin kiireinen, ettei hän ehtinyt tulemaan kanssani. Muutaman tunnin siellä ähisin, pakkasin 12 pahvilaatikkoa täyteen vanhoja ja pölysiä kansioita ja asetin ne siististi riviin, että jotkut vähän voimakkaammat miehet voivat tulla ne siitä hakemaan roskiin. Tajusin jossain vaiheessa tekeväni liian nopeasti asioita (on siitä sanottu jo aiemminkin, että muut ei pysy perässä keksimässä mulle koko ajan tekemistä ku oon liian nopee). Rupesin sitten kuuntelemaan musiikkia ja pyörimään ympäri PM1:n yläkertaa, missä olin ihan yksinäni. Kattelin vanhan kokoushuoneen kaappeihin ja tutkin kaikkea... Bongasin avaamattoman rullan valkoista satiininauhaa, jonka sitten myöhemmin sain vielä ottaa mukaani. Sain myös luvan ottaa sieltä mitä vaan, eli jos kiinnostaa pöytäliinat tai servetit tai rapujuhlakaulurit, niin sanokaa vaan niin pistetään postissa tuleen! Puoleltapäivin poistuin alkavan jännetuppitulehduksen myötä lounaalle.
Iltapäiväksi yritin kehitellä itselleni jotain muuta tekemistä, sillä en halunnut mennä ylikuorittamaan ranteitani ja hankkimaan astmaa. Päädyin sitten auttamaan Jennyä tekemään uusia näytekansioita.
Töistä tulin Kaisan kyydillä, joten Kaisa heitti minut Melanielle, josta hain pyöräni. Kävin nopeasti kaupassa, heitin ruuat kotiin ja nappasin pyykit, ja suuntasin kohti Kaisaa pesemään pyykkini. Vaikka Inge-vuokraemäntäni oli sunnuntaina minulle sanonut, että voin käyttää myös hänen pesukonettaan jos tarvitsen, päätin kuitenkin jatkossakin pestä pyykit Kaisalla. Olen ilkeä itseäni kohtaan ja huijaan itseni aina välillä ulos täältä kämpästä jotta saan vähän liikuntaakin.
Päätimme Kaisan kanssa lähteä kaupungille kävelemään ja syömään sillä välin kun pyykkini peseytyivät. Pyörimme siellä muutaman tunnin ja yritimme bongata jotain kynsistudio, jossa voisin korjata kynteni, mutta ainoa hyvin mainostettu paikka on U.S. nails, jossa aasialaiset naiset jolkottaa omaa kieltänsä ja seinät on ihan pinkit. Plus ne tekee akryylillä, ja itse haluaisin LCN-geelillä tehdyt kynnet, joten....
Yht äkkiä kaupungilla alkoi maahani sattumaan iiihan hirveästi että en tienny pitikö itkeä vai nauraa vai istua vai maata vai kävellä vai olla paikoillaan. Puolen tunnin polttamisen jälkeen kivut vähän helpotti että pääsimme kävelemään Kaisalle asti, josta suuntasin sitten pyöräni kanssa takaisin kotiin lepäämään...
Tiistaina menin _taas_ Melaninen kyydillä. Heti aamusta pääsin taas varailemaan vähän työntekijöille matkoja, tällä kertaa amerikkalaisille vieraille junamatka Kölniin. Sen jälkeen Bianca neuvoi minua käyttämään ohjelmaa, johon he kirjaavat aina kaikki työmatkat ja kulut, ja pääsin sitten itsekin naputtelemaan ohjelmaa ilman apuja. Tein myös vähän tilauskansioita sen jälkeen..
Lounaalla Kaisa kutsui minut mukaan, kun hän ja Tapio (siis se toinen suomalainen siellä) ja amerikkalaiset olivat menossa lounaalle. Pääsin siis kerrankin ravintolaan syömään firman rahoilla! Hahaa! Kävimme kiinalaisessa ja tunsin itseni vähän nuoreksi ja ulkopuoliseksi siinä porukassa..
Lounaan jälkeen Jenny pyysi taas auttamaan mallikansioiden kanssa, mutta Bianca kielsi homman minulta (sen takia että hänellä (ja vähän muillakin) on ongelma Jennyn asenteen kanssa). Bianca sitten juoksutti mua hänen perässään PM2:n ja PM1:n välillä, kierrellen paikkoja ja tekemässä kaikkea turhaa, juttelemassa työmiesten kanssa yms. Ihan vaan sen takia että Jenny luulisi että mulla on hirveen paljon muutakin tekemistä kuin auttaa sitä hommassa, jonka Bianca oli sille antanut sen takia, koska hän ei tullut auttamaan mua maanantaina arkistossa. Loppuiltapäivästä menin vielä labraan katselemaan mitä siellä tehdään ja sain itsekin sitten tehdä perässä!
Tapasin myös yhden suomalaisen Buckeyen työntekijän, joka tekee töitä Ranskasta käsin.
Eilen illalla en sitten mitään kummosta tehnyt. Tein patongin uunissani ja vielä joku päivä toivottavasti opin olemaan polttamatta sämpylöitä tai patonkeja mitä teen siinä.
Ja keskiviikkoaamuna, ylläri, ylläri, taas Melanien kyydillä töihin.
Mitään fiksua tekemistä ei taaskaan ollut, joten Kaisa antoi minulle listan yrityksistä, jotka ovat huomenna Düsseldorfissa järjestettävillä Medica messuilla, ja minun piti googlailla ja selvittää ketkä ovat kilpailijoita ja millä tavalla. Siinä meni aikas pitkään kun kiinalaisilla ei ole nettisivuja ollenkaan ja sakalaisilla vain saksaksi. Kiitos muu maailma ja englanti.
Välillä sain muutakin tekemistä kuin puuduttava googlen selaaminen. Pistin kuoreen maksumuistutuksia ja postittelin niitä asiakkaille, käänsin kirjeen saksasta englanniks (niin törkeetä hommaa, että huhhuh!), täytin tilausvahvistuksia tilauskansioihin ja tein uusia tilauskansioita. Sain myös pöytäliinan kotiinviemiseksi.
Siinä se päivä lyhkäisesti olikin.
Tuskin tänäänkään mitään kummempaa teen kuin roikun netissä, teen ehkä jotain ruokaa ja voisin vaikka pyydystää hämähäkin.
Maanantaina tosiaan aamupäivästä siirryin siivoamaan yksikseni arkistoa kun Jenny oli mukamas niiiin kiireinen, ettei hän ehtinyt tulemaan kanssani. Muutaman tunnin siellä ähisin, pakkasin 12 pahvilaatikkoa täyteen vanhoja ja pölysiä kansioita ja asetin ne siististi riviin, että jotkut vähän voimakkaammat miehet voivat tulla ne siitä hakemaan roskiin. Tajusin jossain vaiheessa tekeväni liian nopeasti asioita (on siitä sanottu jo aiemminkin, että muut ei pysy perässä keksimässä mulle koko ajan tekemistä ku oon liian nopee). Rupesin sitten kuuntelemaan musiikkia ja pyörimään ympäri PM1:n yläkertaa, missä olin ihan yksinäni. Kattelin vanhan kokoushuoneen kaappeihin ja tutkin kaikkea... Bongasin avaamattoman rullan valkoista satiininauhaa, jonka sitten myöhemmin sain vielä ottaa mukaani. Sain myös luvan ottaa sieltä mitä vaan, eli jos kiinnostaa pöytäliinat tai servetit tai rapujuhlakaulurit, niin sanokaa vaan niin pistetään postissa tuleen! Puoleltapäivin poistuin alkavan jännetuppitulehduksen myötä lounaalle.
Iltapäiväksi yritin kehitellä itselleni jotain muuta tekemistä, sillä en halunnut mennä ylikuorittamaan ranteitani ja hankkimaan astmaa. Päädyin sitten auttamaan Jennyä tekemään uusia näytekansioita.
Töistä tulin Kaisan kyydillä, joten Kaisa heitti minut Melanielle, josta hain pyöräni. Kävin nopeasti kaupassa, heitin ruuat kotiin ja nappasin pyykit, ja suuntasin kohti Kaisaa pesemään pyykkini. Vaikka Inge-vuokraemäntäni oli sunnuntaina minulle sanonut, että voin käyttää myös hänen pesukonettaan jos tarvitsen, päätin kuitenkin jatkossakin pestä pyykit Kaisalla. Olen ilkeä itseäni kohtaan ja huijaan itseni aina välillä ulos täältä kämpästä jotta saan vähän liikuntaakin.
Päätimme Kaisan kanssa lähteä kaupungille kävelemään ja syömään sillä välin kun pyykkini peseytyivät. Pyörimme siellä muutaman tunnin ja yritimme bongata jotain kynsistudio, jossa voisin korjata kynteni, mutta ainoa hyvin mainostettu paikka on U.S. nails, jossa aasialaiset naiset jolkottaa omaa kieltänsä ja seinät on ihan pinkit. Plus ne tekee akryylillä, ja itse haluaisin LCN-geelillä tehdyt kynnet, joten....
Yht äkkiä kaupungilla alkoi maahani sattumaan iiihan hirveästi että en tienny pitikö itkeä vai nauraa vai istua vai maata vai kävellä vai olla paikoillaan. Puolen tunnin polttamisen jälkeen kivut vähän helpotti että pääsimme kävelemään Kaisalle asti, josta suuntasin sitten pyöräni kanssa takaisin kotiin lepäämään...
Tiistaina menin _taas_ Melaninen kyydillä. Heti aamusta pääsin taas varailemaan vähän työntekijöille matkoja, tällä kertaa amerikkalaisille vieraille junamatka Kölniin. Sen jälkeen Bianca neuvoi minua käyttämään ohjelmaa, johon he kirjaavat aina kaikki työmatkat ja kulut, ja pääsin sitten itsekin naputtelemaan ohjelmaa ilman apuja. Tein myös vähän tilauskansioita sen jälkeen..
Lounaalla Kaisa kutsui minut mukaan, kun hän ja Tapio (siis se toinen suomalainen siellä) ja amerikkalaiset olivat menossa lounaalle. Pääsin siis kerrankin ravintolaan syömään firman rahoilla! Hahaa! Kävimme kiinalaisessa ja tunsin itseni vähän nuoreksi ja ulkopuoliseksi siinä porukassa..
Lounaan jälkeen Jenny pyysi taas auttamaan mallikansioiden kanssa, mutta Bianca kielsi homman minulta (sen takia että hänellä (ja vähän muillakin) on ongelma Jennyn asenteen kanssa). Bianca sitten juoksutti mua hänen perässään PM2:n ja PM1:n välillä, kierrellen paikkoja ja tekemässä kaikkea turhaa, juttelemassa työmiesten kanssa yms. Ihan vaan sen takia että Jenny luulisi että mulla on hirveen paljon muutakin tekemistä kuin auttaa sitä hommassa, jonka Bianca oli sille antanut sen takia, koska hän ei tullut auttamaan mua maanantaina arkistossa. Loppuiltapäivästä menin vielä labraan katselemaan mitä siellä tehdään ja sain itsekin sitten tehdä perässä!
Tapasin myös yhden suomalaisen Buckeyen työntekijän, joka tekee töitä Ranskasta käsin.
Eilen illalla en sitten mitään kummosta tehnyt. Tein patongin uunissani ja vielä joku päivä toivottavasti opin olemaan polttamatta sämpylöitä tai patonkeja mitä teen siinä.
Ja keskiviikkoaamuna, ylläri, ylläri, taas Melanien kyydillä töihin.
Mitään fiksua tekemistä ei taaskaan ollut, joten Kaisa antoi minulle listan yrityksistä, jotka ovat huomenna Düsseldorfissa järjestettävillä Medica messuilla, ja minun piti googlailla ja selvittää ketkä ovat kilpailijoita ja millä tavalla. Siinä meni aikas pitkään kun kiinalaisilla ei ole nettisivuja ollenkaan ja sakalaisilla vain saksaksi. Kiitos muu maailma ja englanti.
Välillä sain muutakin tekemistä kuin puuduttava googlen selaaminen. Pistin kuoreen maksumuistutuksia ja postittelin niitä asiakkaille, käänsin kirjeen saksasta englanniks (niin törkeetä hommaa, että huhhuh!), täytin tilausvahvistuksia tilauskansioihin ja tein uusia tilauskansioita. Sain myös pöytäliinan kotiinviemiseksi.
Siinä se päivä lyhkäisesti olikin.
Tuskin tänäänkään mitään kummempaa teen kuin roikun netissä, teen ehkä jotain ruokaa ja voisin vaikka pyydystää hämähäkin.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Panu!
En ehtinyt tätä päivittämään sinä aikana kun Panu oli täällä, joten yritän nyt muistella edellisiä päiviä parhaani mukaan.
Torstaina Panu saapui klo 18 rautatieasemalle. Olin lähtenyt puoli tuntia aiemmin Kaisalta pyörällä, ja olin päättänyt oikaista keskustan läpi, ja eksyin kaikkien odotusteni mukaan! Onneks kuitenkin törmäsin Promenadeen ja sitä pitkin pääsinkin sitten näppärästi asemalle. Olin perillä viittä vaille 6 ja luulin olevani just ajoissa, kunnes luin taululta että Bremenin juna on 10-15min myöhässä. Ehdin odotellessa tarkastella asemaa ja päätyä laiturille odottamaan. Lopulta junakin saapui ja pääsimme sateessa kävelemään kohti kotiani, joka ei onneksi ole hirveän kaukana asemalta. Illalla kävimme vielä nopeasti kaupassa ostamassa jotain ruokaa, sillä satoi hirveästi ja oli pimeää, ettei viittitty lähteä sen kummemmin kaupungille pyörimään.
Perjantaiaamuna jouduin jättämään Panun kotiin nukkumaan, kun minun piti mennä vielä töihin. Töissä oli ihan normaalia: lähinnä facebookissa pyörimistä ja töiden perään kyselemistä. Yritin oikein vaivalla keksiä itselleni tekemistä ja lopulta päädyin lähettelemään näytteitä ja kirjottelemaan saatekirjeitä. Istutin vielä itseni Sandra A.:n viereen katsomaan kun hän teki tilausvahvistuksia, jonka jälkeen sain kunnian kopioida ja skannata ne.
Töiden jälkeen lähdin Kaisalta pyöräilemään keskustaan, missä minun piti tavata Panu Galeria-Kaufhofilla, mutta ylläriylläri, hetken aikaa siellä keskustassa pyörittyä, piti soittaa Panulle, että tuu sä tänne kirkolle ku en mä osaa sinne. :D Hetki sitten vielä pyörittiin keskustassa, shoppailtiin jotain pientä (esim. minulle tämä Friis&Companyn laukku ).
Kaisa oli kutsunut meidät seitsemäksi syömään, joten kävimme nopeasti kotona ja lähdimme kävelemään Kaisalle. Kaisa oli myös kutsunut veljensä Mikon, ja Nikolai taas oli jossain Kung-Fu jutuissa, että vai me neljä illallistimme herkullista curry-kanaa ja omenapiirakkaa kookosjäätelöllä. Aika meni jotenkin kuin siivillä, koska yht äkkiä kello olikin puoli yksi (vai oliko se jopa puoli kaksi tai kolme?). Mikko lähti kotiin, koska hänellä olisi vielä aamulla töitä (heti klo 6 :D ) ja me loput suunnistimme vielä keskustaan. Kello oli kuitenkin jo niin paljon ja oli ilolientä Kaisallakin jo sen verran otettu, ettemme hirveästi radalla viihtyneet, koska lähdimme aika pian jo kotiin.
Lauantaiaamuna nukuimme myyyyöhäään. Tein vähän sämpylöitä pikku-uunissani aamupalaksi ja joskus jo kahden aikaan päätimme vielä lähteä keskustaan pyörimään. Ei siellä kyllä juuri mitään tapahtunut, ostelimme taas jotain pientä ja kävimme döner-kebabilla. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen suuntasimme takaisin kämpille, missä Panu pakkasi laukkunsa valmiiksi. Päätimme vielä uhmata sadetta ja lähteä hakemaan yhtä geokätköä, mutta se taisikin olla Kirkon sisällä, koska mitään emme löytäneet ja sade ei ollut mikään mieltänostattava. Palasimme kämpillä, missä kuivattelimme vaatteita ja lopulta puoli kymmenen illalla lähdimme löntystelemään kohti rautatieasemaa. Juna näytti taas olevan n. 5 min myöhässä, joten palloilimme hetken laiturilla, ja junan saavuttua hyvästelin Panun ja lähdin kotiin.
Sunnuntaina heräilin vasta puoleltapäivin ja vietin taas koko päivän sisällä. En olisi jaksanut panostaa mihinkään ulosmenoon, koska mikään ei ollut auki ja ulkonakin satoi. Joten tyydyin ihailemaan nopeampaa nettiäni ja katsoin Simpsoneita ja tein mestarimyyjää, jossa olenkin jo aikas hyvin loppusuoralla.
Myöhäisen herätyksen takia nukkumaanmenokin viivästyi, jonka takia olinkin sitten tänä aamuna toodella väsynyt. Pakotin itseni ylös ja suihkuun ja lopulta pyöräilemään kohti Melanien asuntoa. Tänä aamuna Kaisan kyydillä tuli joitain päämajan naisia, joten rahvas sai kulkea omalla kyydillään. Töissä amerikkalaiset naiset sanoivat että kylläpä puhun hyvää englantia, mutta eivät tainneet tietää että saksaahan minä en osaa vaan juuri sitä englantia.
Taidanpa tästä pikkuhijaa siirtyä oikeiden töiden pariin, eli siivoamaan pölyistä arkistoa! Hurraah!
Torstaina Panu saapui klo 18 rautatieasemalle. Olin lähtenyt puoli tuntia aiemmin Kaisalta pyörällä, ja olin päättänyt oikaista keskustan läpi, ja eksyin kaikkien odotusteni mukaan! Onneks kuitenkin törmäsin Promenadeen ja sitä pitkin pääsinkin sitten näppärästi asemalle. Olin perillä viittä vaille 6 ja luulin olevani just ajoissa, kunnes luin taululta että Bremenin juna on 10-15min myöhässä. Ehdin odotellessa tarkastella asemaa ja päätyä laiturille odottamaan. Lopulta junakin saapui ja pääsimme sateessa kävelemään kohti kotiani, joka ei onneksi ole hirveän kaukana asemalta. Illalla kävimme vielä nopeasti kaupassa ostamassa jotain ruokaa, sillä satoi hirveästi ja oli pimeää, ettei viittitty lähteä sen kummemmin kaupungille pyörimään.
Perjantaiaamuna jouduin jättämään Panun kotiin nukkumaan, kun minun piti mennä vielä töihin. Töissä oli ihan normaalia: lähinnä facebookissa pyörimistä ja töiden perään kyselemistä. Yritin oikein vaivalla keksiä itselleni tekemistä ja lopulta päädyin lähettelemään näytteitä ja kirjottelemaan saatekirjeitä. Istutin vielä itseni Sandra A.:n viereen katsomaan kun hän teki tilausvahvistuksia, jonka jälkeen sain kunnian kopioida ja skannata ne.
Töiden jälkeen lähdin Kaisalta pyöräilemään keskustaan, missä minun piti tavata Panu Galeria-Kaufhofilla, mutta ylläriylläri, hetken aikaa siellä keskustassa pyörittyä, piti soittaa Panulle, että tuu sä tänne kirkolle ku en mä osaa sinne. :D Hetki sitten vielä pyörittiin keskustassa, shoppailtiin jotain pientä (esim. minulle tämä Friis&Companyn laukku ).
Kaisa oli kutsunut meidät seitsemäksi syömään, joten kävimme nopeasti kotona ja lähdimme kävelemään Kaisalle. Kaisa oli myös kutsunut veljensä Mikon, ja Nikolai taas oli jossain Kung-Fu jutuissa, että vai me neljä illallistimme herkullista curry-kanaa ja omenapiirakkaa kookosjäätelöllä. Aika meni jotenkin kuin siivillä, koska yht äkkiä kello olikin puoli yksi (vai oliko se jopa puoli kaksi tai kolme?). Mikko lähti kotiin, koska hänellä olisi vielä aamulla töitä (heti klo 6 :D ) ja me loput suunnistimme vielä keskustaan. Kello oli kuitenkin jo niin paljon ja oli ilolientä Kaisallakin jo sen verran otettu, ettemme hirveästi radalla viihtyneet, koska lähdimme aika pian jo kotiin.
Lauantaiaamuna nukuimme myyyyöhäään. Tein vähän sämpylöitä pikku-uunissani aamupalaksi ja joskus jo kahden aikaan päätimme vielä lähteä keskustaan pyörimään. Ei siellä kyllä juuri mitään tapahtunut, ostelimme taas jotain pientä ja kävimme döner-kebabilla. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen suuntasimme takaisin kämpille, missä Panu pakkasi laukkunsa valmiiksi. Päätimme vielä uhmata sadetta ja lähteä hakemaan yhtä geokätköä, mutta se taisikin olla Kirkon sisällä, koska mitään emme löytäneet ja sade ei ollut mikään mieltänostattava. Palasimme kämpillä, missä kuivattelimme vaatteita ja lopulta puoli kymmenen illalla lähdimme löntystelemään kohti rautatieasemaa. Juna näytti taas olevan n. 5 min myöhässä, joten palloilimme hetken laiturilla, ja junan saavuttua hyvästelin Panun ja lähdin kotiin.
Sunnuntaina heräilin vasta puoleltapäivin ja vietin taas koko päivän sisällä. En olisi jaksanut panostaa mihinkään ulosmenoon, koska mikään ei ollut auki ja ulkonakin satoi. Joten tyydyin ihailemaan nopeampaa nettiäni ja katsoin Simpsoneita ja tein mestarimyyjää, jossa olenkin jo aikas hyvin loppusuoralla.
Myöhäisen herätyksen takia nukkumaanmenokin viivästyi, jonka takia olinkin sitten tänä aamuna toodella väsynyt. Pakotin itseni ylös ja suihkuun ja lopulta pyöräilemään kohti Melanien asuntoa. Tänä aamuna Kaisan kyydillä tuli joitain päämajan naisia, joten rahvas sai kulkea omalla kyydillään. Töissä amerikkalaiset naiset sanoivat että kylläpä puhun hyvää englantia, mutta eivät tainneet tietää että saksaahan minä en osaa vaan juuri sitä englantia.
Taidanpa tästä pikkuhijaa siirtyä oikeiden töiden pariin, eli siivoamaan pölyistä arkistoa! Hurraah!
torstai 11. marraskuuta 2010
Es regnet.
Ah, voi ei. Siitä onkin jo pari päivää kun viimeksi päivitin. En oo varma muistanko enää ees mitä tein! Ääk! Noo.. yritetään.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että en nyt oikein muista mitä tein tiistaina edellisen päivityksen jälkeen. Ehkäpä jatkoin sitä excel-taulukko ominaisuuksista. Ja! nyt muistin. Sain Melanielta netti osoitteen josta piti HIEMAN scrollailla alaspäin ja etsiä kaikki listatut maat (maittain listattuja yrityksiä tms. joille ei saa lähettää mitään tai vähintäänkin pitää tarkistaa päämajasta ensin). Siinä meni tovi.. en päässyt kuin edes ehkä neljäsosan alaspäin kun piti lähteä jo kotiin.
Enkä sitten tehnyt mitään kummallista illalla.
Keskiviikkona menin taas Melanien kyydillä, sillä Kaisalle oli tulossa sähkömies käymään, joten hän saapuisi vasta myöhemmin paikalle. Ei kuitenkaan kovin paljon myöhemmin kuin me...
Eilen muistin jopa ottaa Mestarimyyjä-kirjan mukaan! sitä tovin selailtua, päätin tulostaa kaikki kysymykset, joihin olisi helpompi ensin vastata ja yliviivailla ja kaikkea, ja vasta myöhemmin naputtelen sinne nettisivuille vastaukseni.
Töissä minua odotti pöydällä ensimmäinen saksalainen palkkakuittini :) Piti käydä raportoimassa, onko rahat tullut perille, koska oli ensimmäinen kerta laskutusväen tyypeiltä, kun kuulemma maksavat ulkomaalaiselle pankkitilille rahaa. Ja oli myös ensimmäinen kerta minulle, kun saan ulkomailta rahaa!
Scrollailin puolipäivää eilen aloitettua nettisivua ja kävimme myös Jennyn (toinen harjoittelija, joka on täällä oppisopimuksella 2,5 vuotta) kanssa tutustumassa arkistoon, joka meidän pitäisi siivota heti kun tässä kerkeämme. Jenny ei ole torstaisin paikalla koulun takia, joten aloitus menee perjantaille tai maanantaille. Taisinpa myös ehkä vääntää jotain tilauskansioitakin eilen...
Töistä tulin kotiin Melanien kyydillä ja tietenki kaikkien onneksi eilenhän myös täällä (niin kuin myös Bremenissä) satoi. Onneksi ei haittaa, jos kotimatkalla sataa, koska eihän kotona mua kattele - ainakaan täällä. Kotona taas datailin, yritin vähän siivoilla vaatteita pois lattioilta yms. että Panun olisi mukavampi tulla sinne :) kokkailin myös vähän uunillani.
Tänään VÄSYTTI TAAS IHAN SIKANA. Mut suihkuun ja vaatteet päälle ja töihin.
Töissä jatkoin taas mestarimyyjän tekemistä, kunnes joku keksisi minulle hommaa. Varasin lennot osastomme pomolle, lähetin parit näytteet ja Kaisan avustuksella naputtelin saatekirjeen saksaks... Kopioin, skannailin, lähettelin tilausvahvistuksia ja lisäilin niiden kopioita tilauskansioihin. Ja tein mestarimyyjää.
Onnistun muuten AINA polttamaan kieleni töissä, jos syön jotain semmosta mikä pitää lämmittää. Siksi suosin salaattia...
Enää noin pari tuntia jäljellä ja sit kotiin ja sit hakeen Panu asemalta :) Jee!
Mutta täytyy kyllä myöntää, että en nyt oikein muista mitä tein tiistaina edellisen päivityksen jälkeen. Ehkäpä jatkoin sitä excel-taulukko ominaisuuksista. Ja! nyt muistin. Sain Melanielta netti osoitteen josta piti HIEMAN scrollailla alaspäin ja etsiä kaikki listatut maat (maittain listattuja yrityksiä tms. joille ei saa lähettää mitään tai vähintäänkin pitää tarkistaa päämajasta ensin). Siinä meni tovi.. en päässyt kuin edes ehkä neljäsosan alaspäin kun piti lähteä jo kotiin.
Enkä sitten tehnyt mitään kummallista illalla.
Keskiviikkona menin taas Melanien kyydillä, sillä Kaisalle oli tulossa sähkömies käymään, joten hän saapuisi vasta myöhemmin paikalle. Ei kuitenkaan kovin paljon myöhemmin kuin me...
Eilen muistin jopa ottaa Mestarimyyjä-kirjan mukaan! sitä tovin selailtua, päätin tulostaa kaikki kysymykset, joihin olisi helpompi ensin vastata ja yliviivailla ja kaikkea, ja vasta myöhemmin naputtelen sinne nettisivuille vastaukseni.
Töissä minua odotti pöydällä ensimmäinen saksalainen palkkakuittini :) Piti käydä raportoimassa, onko rahat tullut perille, koska oli ensimmäinen kerta laskutusväen tyypeiltä, kun kuulemma maksavat ulkomaalaiselle pankkitilille rahaa. Ja oli myös ensimmäinen kerta minulle, kun saan ulkomailta rahaa!
Scrollailin puolipäivää eilen aloitettua nettisivua ja kävimme myös Jennyn (toinen harjoittelija, joka on täällä oppisopimuksella 2,5 vuotta) kanssa tutustumassa arkistoon, joka meidän pitäisi siivota heti kun tässä kerkeämme. Jenny ei ole torstaisin paikalla koulun takia, joten aloitus menee perjantaille tai maanantaille. Taisinpa myös ehkä vääntää jotain tilauskansioitakin eilen...
Töistä tulin kotiin Melanien kyydillä ja tietenki kaikkien onneksi eilenhän myös täällä (niin kuin myös Bremenissä) satoi. Onneksi ei haittaa, jos kotimatkalla sataa, koska eihän kotona mua kattele - ainakaan täällä. Kotona taas datailin, yritin vähän siivoilla vaatteita pois lattioilta yms. että Panun olisi mukavampi tulla sinne :) kokkailin myös vähän uunillani.
Tänään VÄSYTTI TAAS IHAN SIKANA. Mut suihkuun ja vaatteet päälle ja töihin.
Töissä jatkoin taas mestarimyyjän tekemistä, kunnes joku keksisi minulle hommaa. Varasin lennot osastomme pomolle, lähetin parit näytteet ja Kaisan avustuksella naputtelin saatekirjeen saksaks... Kopioin, skannailin, lähettelin tilausvahvistuksia ja lisäilin niiden kopioita tilauskansioihin. Ja tein mestarimyyjää.
Onnistun muuten AINA polttamaan kieleni töissä, jos syön jotain semmosta mikä pitää lämmittää. Siksi suosin salaattia...
Enää noin pari tuntia jäljellä ja sit kotiin ja sit hakeen Panu asemalta :) Jee!
tiistai 9. marraskuuta 2010
Miniuuni!
Maanantaina ei kukaan keksinyt mulle töitä, joten päivä meni lähinnä Facebookissa roikkuen ja uutisia luellen. Varasin myös hostellihuoneen Berlinistä, (johon olemme menossa kuun viimeisenä viikonloppuna). Kävin vähän väliä kysymässä ihmisiltä olisko niillä mulle jotain hommaa, mutta eipä oikein ollut. Pari kertaa skannasin jonkun lapun ja lähetin sen sähköpostilla niille. Oli TOSI RANKKA työpäivä. Kaisa sit keksi, että teen excel-taulukon kaikista heidän tuotteistaan ja niiden ominaisuuksista, josta on sitten helppo etsiä nopeasti jotain kun joku asiakas soittaa. Aloin sitten siinä viime minuuteilla sitäkin väsäämään...
Töiden jälkeen käytiin Kaisan kanssa paikallisessa Gigantissa (SATURN, ei siis millään lailla ole mitenkään tekemisissä gigantin kanssa, kunhan vain sanoin), josta ostettiin mulle MINIUUNI! eli siis Toaster oven, semmonen pikkunen mihin mahtuu just ja just pakastepizza. Ennen mulla oli vain keittolevy, niin ruuanvalmistusideoita oli kovin vähän. Mutta voi nyt sitä onnea kun voi tehdä kaikenlaista uunissani! Voin lämmittää ruokia, leipoa (no ihan ku...), grillata... Vaikka mitä!
Sen kunniaks meninkin sitten kotiin kaupan kautta, josta ostin valkosipuliyrttivoipatongin ja semmosen pakastetäytepatongin ja nachoja. Tällä kertaa kävin Rewessä, joka on matkan varrella Kaisalta kotiin. Se mun lähellä oleva Edeka on vähän nihkee... uuden vempeleen kunniaks lämmittelin sit sen patongin uunissa ja omnom se oli hyväää!
No eipä sit illalla paljo muuta tapahtunutkaan. Iloitsin uunistani ja datailin? :) Menin jo kymmenen aikoihin nukkumaan.
Aamulla heräsin ihan itse kun aavistin, että nyt joku mättää. Otin kännykän ja yritin katsoa kelloa. Mutta se ei mennyt päälle! Se siinä mättäs! Luulin et olin nukkunut pommiin ja koska akku oli loppunut, Kaisa ei voisi edes soittaa mulle. Olin ihan paniikissa ja koska kännykkäni kävi ihan hitaasti, jouduin jopa avaamaan läppärin katsoakseni kelloa. Eikä se ollut kuin 5 yli 6. Herätyskin olisi vasta n. tunnin päästä, joten päätin jatkaa vielä uniani. Sitten kun se herätyskello lopulta soi, en millään olisi halunnu nousta ylös sängystä. Mitenköhän pääsen perjantaina ylös kun joku Panu vaan möllöttää siinä vieressä ja jatkaa nukkumista kun mun pitää lähtee töihin...
Mutta töihin lähdin ja taas vaihteeksi, ei tällä paljon mitään ollut tarjolla. Eilen murehdin että olisin nyt edes ottanut Mestarimyyjä-kirjan mukaan niin olisin voinu tehdä niitä töissä! Mutta ajattelin että tänään olisi enemmän hommia, niin en siksi sitä kirjaa ottanut mukaan, vaikka se kävi mielessä. Aamupäivästä kävin tuotantosuunnittelua kuuntelemassa hieman ja palasin sitten pöytäni ääreen rutisemaan tekemisen puutetta.
Puolenpäivän aikaan sain tehtäväksi tehdä kasan tilauskansioita. Kun olin niitä tekemässä, tuli Sandra luokseni tarjoten samaa tehtävää. Kerrankin sain todeta "I'm busy" kun viimeset pari päivää oon valittanu tylsyyttä ja nyt kaikki pukkaa kerralla :D Sain tehtyä ranskalaisten tilauskansiot ja aloin sitten tekemään Sandran tarjoamia kansioita ruotsalaisista tilauksista.
Nyt olen nekin tehnyt ja ruokatauon pitänyt, niin nyt pitäisi mennä metsästämään lisää tehtäviä. Tai sitten jatkan eilen aloitettua taulukkoa tuotteista..
Töiden jälkeen käytiin Kaisan kanssa paikallisessa Gigantissa (SATURN, ei siis millään lailla ole mitenkään tekemisissä gigantin kanssa, kunhan vain sanoin), josta ostettiin mulle MINIUUNI! eli siis Toaster oven, semmonen pikkunen mihin mahtuu just ja just pakastepizza. Ennen mulla oli vain keittolevy, niin ruuanvalmistusideoita oli kovin vähän. Mutta voi nyt sitä onnea kun voi tehdä kaikenlaista uunissani! Voin lämmittää ruokia, leipoa (no ihan ku...), grillata... Vaikka mitä!
Sen kunniaks meninkin sitten kotiin kaupan kautta, josta ostin valkosipuliyrttivoipatongin ja semmosen pakastetäytepatongin ja nachoja. Tällä kertaa kävin Rewessä, joka on matkan varrella Kaisalta kotiin. Se mun lähellä oleva Edeka on vähän nihkee... uuden vempeleen kunniaks lämmittelin sit sen patongin uunissa ja omnom se oli hyväää!
No eipä sit illalla paljo muuta tapahtunutkaan. Iloitsin uunistani ja datailin? :) Menin jo kymmenen aikoihin nukkumaan.
Aamulla heräsin ihan itse kun aavistin, että nyt joku mättää. Otin kännykän ja yritin katsoa kelloa. Mutta se ei mennyt päälle! Se siinä mättäs! Luulin et olin nukkunut pommiin ja koska akku oli loppunut, Kaisa ei voisi edes soittaa mulle. Olin ihan paniikissa ja koska kännykkäni kävi ihan hitaasti, jouduin jopa avaamaan läppärin katsoakseni kelloa. Eikä se ollut kuin 5 yli 6. Herätyskin olisi vasta n. tunnin päästä, joten päätin jatkaa vielä uniani. Sitten kun se herätyskello lopulta soi, en millään olisi halunnu nousta ylös sängystä. Mitenköhän pääsen perjantaina ylös kun joku Panu vaan möllöttää siinä vieressä ja jatkaa nukkumista kun mun pitää lähtee töihin...
Mutta töihin lähdin ja taas vaihteeksi, ei tällä paljon mitään ollut tarjolla. Eilen murehdin että olisin nyt edes ottanut Mestarimyyjä-kirjan mukaan niin olisin voinu tehdä niitä töissä! Mutta ajattelin että tänään olisi enemmän hommia, niin en siksi sitä kirjaa ottanut mukaan, vaikka se kävi mielessä. Aamupäivästä kävin tuotantosuunnittelua kuuntelemassa hieman ja palasin sitten pöytäni ääreen rutisemaan tekemisen puutetta.
Puolenpäivän aikaan sain tehtäväksi tehdä kasan tilauskansioita. Kun olin niitä tekemässä, tuli Sandra luokseni tarjoten samaa tehtävää. Kerrankin sain todeta "I'm busy" kun viimeset pari päivää oon valittanu tylsyyttä ja nyt kaikki pukkaa kerralla :D Sain tehtyä ranskalaisten tilauskansiot ja aloin sitten tekemään Sandran tarjoamia kansioita ruotsalaisista tilauksista.
Nyt olen nekin tehnyt ja ruokatauon pitänyt, niin nyt pitäisi mennä metsästämään lisää tehtäviä. Tai sitten jatkan eilen aloitettua taulukkoa tuotteista..
maanantai 8. marraskuuta 2010
Normipäivä
Viikonloppu meni ihan hukkaan minun osaltani.
Nukuin myöhään, kävin suihkussa ja datailin vain. Kuuden maissa lähdin läppäilemään kohti Nordsterniä, missä oli siis tarkoitus tavata Kaisa ja Nicolai ja heidän kavereita. Mutta. En ikinä mennyt sinne :( Eksyin hieman ja olisin ollut loppujen lopuksi sen verran myöhään siellä, etten kehdannut enää mennä. Päätin siis vain katsastaa paikkoja ja opetella vähän hahmottamaan Münsteria. Siinä alkoi sataakin sopivasti kun kävelin kaupungilla, että päätin pistäytyä Subwayhin syömään päivän ainoan ateriani (jota en jaksanut edes kokonaan). Pohdin vielä, että olisinko lähtenyt käymään kaupassa, mutta totesin etten nyt ainakaan nälkään kuole ja kotona on vielä pastaa, joten en sitten mennyt. Ilta meni taas dataillessa.
Ja kuten lauantainakin, myös sunnuntaina nukuin myöhään. Netti kiukutteli, joten söin muroja ja katsoin Shrekin. On se jännä, että vaikka kuinka monta kertaa olisi nähnyt jonkun elokuvan, niin se silti yllättää ja naurattaa. :)
Olin koko päivän pyjamassa enkä liikkunut kotoa mihinkään. Tein vähän ruokaa, datailin siellä missä signaali tuntui vahvimmalta (välillä keittiössä, välillä ikkunalaudalla, välillä sohvalla...).
Että eipä tässä paljoa kerrottavaa ollut mun viikonlopusta :D
Nukuin myöhään, kävin suihkussa ja datailin vain. Kuuden maissa lähdin läppäilemään kohti Nordsterniä, missä oli siis tarkoitus tavata Kaisa ja Nicolai ja heidän kavereita. Mutta. En ikinä mennyt sinne :( Eksyin hieman ja olisin ollut loppujen lopuksi sen verran myöhään siellä, etten kehdannut enää mennä. Päätin siis vain katsastaa paikkoja ja opetella vähän hahmottamaan Münsteria. Siinä alkoi sataakin sopivasti kun kävelin kaupungilla, että päätin pistäytyä Subwayhin syömään päivän ainoan ateriani (jota en jaksanut edes kokonaan). Pohdin vielä, että olisinko lähtenyt käymään kaupassa, mutta totesin etten nyt ainakaan nälkään kuole ja kotona on vielä pastaa, joten en sitten mennyt. Ilta meni taas dataillessa.
Ja kuten lauantainakin, myös sunnuntaina nukuin myöhään. Netti kiukutteli, joten söin muroja ja katsoin Shrekin. On se jännä, että vaikka kuinka monta kertaa olisi nähnyt jonkun elokuvan, niin se silti yllättää ja naurattaa. :)
Olin koko päivän pyjamassa enkä liikkunut kotoa mihinkään. Tein vähän ruokaa, datailin siellä missä signaali tuntui vahvimmalta (välillä keittiössä, välillä ikkunalaudalla, välillä sohvalla...).
Että eipä tässä paljoa kerrottavaa ollut mun viikonlopusta :D
lauantai 6. marraskuuta 2010
Show des Sports
Torstaiaamuna herääminen oli yhtä vaikeaa, mutta olin kuitenkin ajoissa Kaisalla. Töissä jatkoin asiakkaiden luottotietojen tarkistamista, jota teinkin suurimman osan päivästä. Välillä tein myös pari tilauskansiota Marionille, skannailin ja kopioin niitä myös. Juuri kun oltiin lopettelemassa siltä päivältä, osaston pomo (jonka PITÄISI olla isyyslomalla) tuli paikalle ja siinä menikin sit ylimääräinen tunti... Kotiin saavuin siis hieman normaalia myöhemmin.
Töiden jälkeen datailin vähän aikaa, mutta koska netissäkään ei ollut mitään kivaa, päätin mennä aikaisin nukkumaan. Jo kahdeksalta.
Perjantaiaamu tuntui helpommalta. Olin nukkunut kunnon yöunet, ei väsyttänyt niin paljoa kuin normaalisti ja aikaakin oli tarpeeksi. Tänä aamuna en mennyt Kaisan kyydillä vaan Melanien, joka yleensä tulee minun ja Kaisan kyydillä. Kaisalla oli aamulla aika lääkärille, joten sen takia näin. En ollut ikinä ollut sielläpäin Münsteria, missä Melanie asuu, mutta ihan hyvin pääsin perille. Pyörällä matka kesti n. 10 minuuttia, joten samalla aikataululla mentiin.
Töissä tein loppuun luottotietojen tarkastamiset, tein tilauskansioita Sandralle ja kopioin tilausvahvistuksia ja lähetin niitä asiakkaille. Aika kävi vähän pitkäksi, joten järjestelin vielä Kaisan pöydällä lojuvia papereita kansioihin. Tein hienot välilehdetkin, joten se meni hieman askarteluksi...
Töistä tulin kuitenkin Kaisan kyydillä, koska Melanie jäi vielä pidemmäksi aikaa töihin. Päätimme käydä syömässä Vapianossa, koska perjantaisin työpäivään ei kuulu ruokataukoa, koska se on lyhyempi päivä. Kävimme siis syömässä, ja paikka ei ollut todellakaan niin täysi kuin pari viikkoa sitten ensimmäisenä lauantainani. Päätin kokeilla eri ruokaa kuin viimeksi, joka osottautui huonoksi vaihtoehdoksi. Mieleen tuli vain paha kiinalainen ruoka mitä olin syönyt Essin kanssa San Franciscossa. Jälkiruuaksi Kaisa shoppaili hieman uusia vaatteita henkasta ja maukasta ja kävimme ostamassa ne aiemmin mainitsemani äidin joululahjat. Kävelimme paikallisen kirkon läpi ja Kaisa heitti minut Melanielle, mistä hain pyöräni ja menin kotiin.
Kotona ehdin olemaan pari tuntia, sillä Kaisa pyysi minut mukaansa katsomaan jotain sporteventtiä, jossa Nicolain kung-fu-ryhmä oli esiintymässä. Tänään kaupungissa pelaattiin myös jalkapalloa ihan sen urheiluhallin vieressä, missä tämä tapahtuma oli, joten parkkipaikkaa sai vähän aikaa metsästää. Luulimme, että olisimme olleet ihan myöhässä, mutta kun tulimme, näimme edellisen voimisteluryhmän esityksestä loput ja seuraavaksi tulikin Nicolain kung-fu-ryhmän esitys. Se ei siis todellakaan ole mikään joukkuelaji :D oli hauskaa katsottavaa kun kaikki tytöt ja pojat meni ihan eri aikaan. Katsottiin myös pari tanssiesitystä, kiinalaista akrobatiaa ja breakdancea. Olimme siellä pari tuntia. Se oli paremminkin suunnattu vähän nuoremmille ja heidän vanhemmilleen, joten lähdimme tauon jälkeen kotia kohti.
Kaisa kutsui minut huomenna heidän mukaansa ravintolaan, jossa tapaavat Nicolain kavereita, joista esim yksi asuu nykyään Norjassa... Mutta näin. Eipä eilen sitten kummempia.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
The addiction
VIHDOIN! Sain taas nettini toimimaan, joten tässäpä teille viimepäivien tapahtumia:
Maanantai iltana (edellisen päivytyksen jälkeen) emme lähteneetkään Hollannin puolelle shoppailemaan, niin kuin olin alkuperäinen tarkoitus. Sen sijaan hengailimme, ja kävimme vielä illalla raflassa syömässä. Kumma juttu näissä ravintoloissa on siis se, että kanaa on vähän hintsusti tarjolla. MUTTA! Nyt sitä sai. Tosin, listalla oli vain puolikkaita kanoja. Joten sellainen pöytään sitten vaan, luineen ja nahkoineen. Olipa kiva ronklata sitä siinä suht hienossa ravintolassa... Mutta muistuttakaapas mua että sit Suomessa koitan vääntää oman versioni Apfelstrudelista. Ei voi olla kovin vaikeeta!
Pyykit jätin Kaisan luokse kuivumaan, nappasin pari DVDtä lainaan ja menin kotiin. Illalla katsoin sitten vielä Braveheartin kun ei muutakaan tekemistä ollut. Että mä rakastan skottiaksenttia. :)
Aamulla hiukset haisi vielä ihan tunkkaselle tupakalle ja ällölle baari-illalle (onneks Suomessa ei enää saa polttaa baareissa mut nää täällä on vähän jäljessä), joten ennen töitä piti käydä suihkussa. Sit Kaisalle, töihin ja niin poispäin.
Aamulla heti oli tylsä, tunnin mittainen hygieniakoulutus. Saksaksi. Nipistelin itseäni koko aika, etten vain nukahtaisi. En ymmärtänyt juuri sanaakaan kuin että hygieniasta pitää pitää huolta (pestä kädet yms). Sen päätyttyä palkitsin itseni tekemällä valkoiset näytemapit valmiiksi, koska en jaksanut enää katsella niitä siinä minun pöydälläni (veivät vain tilaa). Hurraa! Sen jälkeen toinen harjoittelija (joka on ollut talossa vähän pidempään, on siellä ilmeisesti oppisopimuksella sillä on yhteensä talossa n. 2,5 vuotta) näytti taas miten tilaukset viimeistellään. Katsotaan vähän onko kaikki toimitettu, onko jotain toimittamatta, haluaako asiakas itselleen kopioita papereista vai pistetäänkö ne suoraan mappeihin... Semmoista perushommaa. Tein niitä sitten muutaman itsekin. Alan jo pikkuhiljaa päästä jyvälle AS400:n käytöstä.
Jossain vaiheessa kukaan ei keksinyt minulle mitään tekemistä, kunnes Melanie keksi, että voisin auttaa häntä päivittämään asiakkaiden luottotietoja. Eli siis otin ison kansion (asiakkaat jotka alkaa A:lla), josta kävin AS400-ohjelman kanssa lävitse jokaisen vastaantulevan asiakasnumeron (jos ei näkynyt, piti etsiä asiakkaan nimellä), katsoa milloin viimeksi he ovat tilanneet jotain. Jos tilauksesta on kulunut yli 2 vuotta, piti tarkastaa mikä on luottosaldo, ja mikäli se ei ole 0 EUR, piti siirtää kyseisen asiakkaan paperit toiseen kansioon (samoin kuin myös ne keiden saldo oli jo 0 EUR mutta paperit vielä virheellisesti kansiossa). Piti myös kirjoittaa vielä luettelo Melanielle asiakkaista (asiakasnum., nimi, nykyinen saldoraja, viimeinen tilaus), jonka hän kävisi vielä läpi ja tekisi korjaukset ja niin edespäin. Paljon paperihommaa ja pientä piiperrystä, mutta pääsin siis tiistaina jo A:n ja B:n lävitse.
Töiden jälkeen kävimme Kaisan kanssa siellä BASE:n kaupassa kysymässä mikä kiikastaa. Tyttö, joka myi minulle liittymäni, pahoitteli kovin ja sanoi että illan aikana tai viimeistään aamulla taas toimisi. Selvä homma. Hain siis pyöräni Kaisalta ja kotiin tultuani katsoin Gladiaattorin ja menin aikaisin nukkumaan.
Aamulla en meinannut millään jaksaa nousta ylös.. Tunnin varmaan torkutin ja lopulta aikaa jäi 15 minuuttia pukea päälle, käydä pisulla ja pesulla ja meikata... Ehdin kuitenkin. Ja ehdin jopa tarkistaa toimiiko nettini. Ei toiminut.
Töissä heti aamusta Bianca pisti mut päivittämään asiakaslistaa. Kollega Englannista oli lähettänyt joulukorttilistan, ja piti tarkastaa että kaikki nimet löytyvät myös Steinfurtin exel-tiedostosta. NO EIPÄ LÖYTYNYT, joten.... mun piti päivittää ne melkein sata nimeä sinne. Yhteyshenkilö, firma, osoite, postinumerot yms.. Tässä menikin sitten rattoisasti puolet päivästä, koska listan piti olla aakkosjärjestyksessä ja pähkäilin onko jokin osa osoitetta vai onko tämä jo kaupunkia, vai onko se joku kylä vai lääni... Loppupäivän jatkoinkin sitten luottorajojen tarkastusten parissa. C ja D hoidettu. Tällä vauhdilla saan kaikki aakkoset mentyä jo parissa viikossa! Postitin myös parit näytekansiot asiakkaille ja naputtelin edellisen saatekirjeen pohjalta saatekirjeet saksaksi. Siis Kaisa tietenkin aina tarkistaa, koska mitään kielioppia ja sanoja en osaa :D
Töiden jälkeen kävimme TAAS Basella vähän puhelemassa. Kaisa yritti vakuuttavasti näytellä kiukkuista asiakasta, tällä kertaa miesmyyjälle. Lupasi että nyt hoituu 2-24h kuluessa. Paree olis, koska vieroitusoireita alkaa kohta olemaan! Hain pyykkini Kaisalta, (unohdin palauttaa DVDt) ja tulin kotiin testailemaan nettiä. Panupuppelikin soitteli ja puhelimme melkein tunnin samalla kun tein ruokaa. Lopulta nettinikin osoitti elonmerkkejä, ja voi tätä juhlaa kun pääsen taas lukemaan BigBrother uutisia!...eikunsiis kirjoittamaan tätä blogia teidän iloksi!
Olin muuten ihan varma eilen Gladiaattoria kattellessani että siinä ja Braveheartissa on yksi sama näyttelijä. Ja pääsin nyt tarkastamaan. Kyllä, olin aivan oikeassa! Morrison/Cicero.
Mutta nytpä menenkin taas nukkumaan, ja toivottavasti huomenna herääminen toimisi vähän paremmin kuin tänään....
Maanantai iltana (edellisen päivytyksen jälkeen) emme lähteneetkään Hollannin puolelle shoppailemaan, niin kuin olin alkuperäinen tarkoitus. Sen sijaan hengailimme, ja kävimme vielä illalla raflassa syömässä. Kumma juttu näissä ravintoloissa on siis se, että kanaa on vähän hintsusti tarjolla. MUTTA! Nyt sitä sai. Tosin, listalla oli vain puolikkaita kanoja. Joten sellainen pöytään sitten vaan, luineen ja nahkoineen. Olipa kiva ronklata sitä siinä suht hienossa ravintolassa... Mutta muistuttakaapas mua että sit Suomessa koitan vääntää oman versioni Apfelstrudelista. Ei voi olla kovin vaikeeta!
Pyykit jätin Kaisan luokse kuivumaan, nappasin pari DVDtä lainaan ja menin kotiin. Illalla katsoin sitten vielä Braveheartin kun ei muutakaan tekemistä ollut. Että mä rakastan skottiaksenttia. :)
Aamulla hiukset haisi vielä ihan tunkkaselle tupakalle ja ällölle baari-illalle (onneks Suomessa ei enää saa polttaa baareissa mut nää täällä on vähän jäljessä), joten ennen töitä piti käydä suihkussa. Sit Kaisalle, töihin ja niin poispäin.
Aamulla heti oli tylsä, tunnin mittainen hygieniakoulutus. Saksaksi. Nipistelin itseäni koko aika, etten vain nukahtaisi. En ymmärtänyt juuri sanaakaan kuin että hygieniasta pitää pitää huolta (pestä kädet yms). Sen päätyttyä palkitsin itseni tekemällä valkoiset näytemapit valmiiksi, koska en jaksanut enää katsella niitä siinä minun pöydälläni (veivät vain tilaa). Hurraa! Sen jälkeen toinen harjoittelija (joka on ollut talossa vähän pidempään, on siellä ilmeisesti oppisopimuksella sillä on yhteensä talossa n. 2,5 vuotta) näytti taas miten tilaukset viimeistellään. Katsotaan vähän onko kaikki toimitettu, onko jotain toimittamatta, haluaako asiakas itselleen kopioita papereista vai pistetäänkö ne suoraan mappeihin... Semmoista perushommaa. Tein niitä sitten muutaman itsekin. Alan jo pikkuhiljaa päästä jyvälle AS400:n käytöstä.
Jossain vaiheessa kukaan ei keksinyt minulle mitään tekemistä, kunnes Melanie keksi, että voisin auttaa häntä päivittämään asiakkaiden luottotietoja. Eli siis otin ison kansion (asiakkaat jotka alkaa A:lla), josta kävin AS400-ohjelman kanssa lävitse jokaisen vastaantulevan asiakasnumeron (jos ei näkynyt, piti etsiä asiakkaan nimellä), katsoa milloin viimeksi he ovat tilanneet jotain. Jos tilauksesta on kulunut yli 2 vuotta, piti tarkastaa mikä on luottosaldo, ja mikäli se ei ole 0 EUR, piti siirtää kyseisen asiakkaan paperit toiseen kansioon (samoin kuin myös ne keiden saldo oli jo 0 EUR mutta paperit vielä virheellisesti kansiossa). Piti myös kirjoittaa vielä luettelo Melanielle asiakkaista (asiakasnum., nimi, nykyinen saldoraja, viimeinen tilaus), jonka hän kävisi vielä läpi ja tekisi korjaukset ja niin edespäin. Paljon paperihommaa ja pientä piiperrystä, mutta pääsin siis tiistaina jo A:n ja B:n lävitse.
Töiden jälkeen kävimme Kaisan kanssa siellä BASE:n kaupassa kysymässä mikä kiikastaa. Tyttö, joka myi minulle liittymäni, pahoitteli kovin ja sanoi että illan aikana tai viimeistään aamulla taas toimisi. Selvä homma. Hain siis pyöräni Kaisalta ja kotiin tultuani katsoin Gladiaattorin ja menin aikaisin nukkumaan.
Aamulla en meinannut millään jaksaa nousta ylös.. Tunnin varmaan torkutin ja lopulta aikaa jäi 15 minuuttia pukea päälle, käydä pisulla ja pesulla ja meikata... Ehdin kuitenkin. Ja ehdin jopa tarkistaa toimiiko nettini. Ei toiminut.
Töissä heti aamusta Bianca pisti mut päivittämään asiakaslistaa. Kollega Englannista oli lähettänyt joulukorttilistan, ja piti tarkastaa että kaikki nimet löytyvät myös Steinfurtin exel-tiedostosta. NO EIPÄ LÖYTYNYT, joten.... mun piti päivittää ne melkein sata nimeä sinne. Yhteyshenkilö, firma, osoite, postinumerot yms.. Tässä menikin sitten rattoisasti puolet päivästä, koska listan piti olla aakkosjärjestyksessä ja pähkäilin onko jokin osa osoitetta vai onko tämä jo kaupunkia, vai onko se joku kylä vai lääni... Loppupäivän jatkoinkin sitten luottorajojen tarkastusten parissa. C ja D hoidettu. Tällä vauhdilla saan kaikki aakkoset mentyä jo parissa viikossa! Postitin myös parit näytekansiot asiakkaille ja naputtelin edellisen saatekirjeen pohjalta saatekirjeet saksaksi. Siis Kaisa tietenkin aina tarkistaa, koska mitään kielioppia ja sanoja en osaa :D
Töiden jälkeen kävimme TAAS Basella vähän puhelemassa. Kaisa yritti vakuuttavasti näytellä kiukkuista asiakasta, tällä kertaa miesmyyjälle. Lupasi että nyt hoituu 2-24h kuluessa. Paree olis, koska vieroitusoireita alkaa kohta olemaan! Hain pyykkini Kaisalta, (unohdin palauttaa DVDt) ja tulin kotiin testailemaan nettiä. Panupuppelikin soitteli ja puhelimme melkein tunnin samalla kun tein ruokaa. Lopulta nettinikin osoitti elonmerkkejä, ja voi tätä juhlaa kun pääsen taas lukemaan BigBrother uutisia!...eikunsiis kirjoittamaan tätä blogia teidän iloksi!
Olin muuten ihan varma eilen Gladiaattoria kattellessani että siinä ja Braveheartissa on yksi sama näyttelijä. Ja pääsin nyt tarkastamaan. Kyllä, olin aivan oikeassa! Morrison/Cicero.
Mutta nytpä menenkin taas nukkumaan, ja toivottavasti huomenna herääminen toimisi vähän paremmin kuin tänään....
maanantai 1. marraskuuta 2010
Halloween á la Münster
Hieman edellistä tekstiä korjaten, en siis opetellutkaan SAPpia vaan AS400-ohjelmaa. Mutta ainakin Biancalla on vielä käytössä SAP niin luultavasti pääsen siihenkin sitten tutustumaan.
Eilen nukuin taas myöhään, enkä pitänyt mitään kiirettä minkään suhteen. Ainoa asia, joka oli aikataulutettu oli ruokailu klo 19 Kaisan luona. Sitä ennen vain datailin ja pelailin pasianssia yms. tietokoneen pelejä.
Lähdin sitten pyöräilemään Kaisalle, jossa ruokana oli lihapataa. Oikein hyvää sellaista. Nautimme muutaman lasillisen kuohuvaa ruokailun yhteydessä ja jutustelimme niitä näitä ja kuuntelimme Suurlähettiläitä ja Don Huonoja. Jälkiruuaksi oli kookosjäätelöä, mikä oli uusi tuttavuus mutta yllättävän hyvä sellainen!
Nicolai sitten lähti lähempänä kymmentä tapaamaan kung fu-kavereitansa, jolloin minä ja Kaisa jäimme kahden. Emme tosin kauaa ehtineet olemaan kaksin kun alakerran summeri soi ja tänne pamahti muutamia randomeja opiskelijoita jotka puhuivat RUOTSIA. Taino oikeastaan vain yksi puhui, mutta epämääräinen halloweenporukka oli joka tapauksessa. He olivat kävelleet kaduilla ja katsoivat reagoiko kukaan jos he painelevat kaikkia summereita ja me olimme ensimmäiset, jotka päästivät heidät sisään. Kaisa sitten kävi hakemassa pari pullonpohjaa pahinta litkua mitä kaapeista löytyi ja juotti ne tälle porukalle. Porukka lähti ja mekin päätimme vähän ehostautua ja lähteä myös kaupungille katsomaan menoa, vaikka se ei ollut alkuperäinen suunnitelmamme. Kiersimme parit pienehköt pubit (en ollu ikinä käyny niin pienissä ja ahtaissa ja tunkkasissa paikoissa), siitä sitten vähän isompaan ja lopuksi tanssimaan paikalliseen Sedulaan. Paikkojen nimistä ei ole hajuakaan, enkä nyt jaksa/viitsi/kykene muistamaan koko illan kulkua tarpeeksi hyvin, että tänne viitsisi raportoida. Siinä kolmen paikkeilla kerroin myös Kaisalle sanan "mättö" tarkoituksen ja kävimmekin sitten vielä pizzamätöllä, jonka jälkeen kävelimme kotiin.
Onhan näitä parempiakin aamuja nähty... Heti herätessäni aloin muistelemaan pistinkö edes ulko-oven lukkoon, mutta ilmeisesti pistin koska lukossa se oli. Heräilin vähän hitaasti... Netti ei toiminut eikä myöskään saksalainen numeroni.. Eipä siinä muuta tekemistä ollut kuin pelata pasianssia ja jopa kahden aikaan uskaltauduin soittelemaan Kaisalle.
Lähdin sitten kävellen pyykkien kanssa kohti Kaisan asuntoa, johon olin illalla jättänyt pyöräni. Kävin heittämässä pyykit koneeseen ja otimme vähän selvää miksi saksalaiset liittymäni eivät toimi. No siksi, että he olivat yrittäneet lähettää minulle jotain kirjettä, mutta posti oli sitä mieltä että en asu ilmoittamassani osoitteessa, joten BASE oli päättänyt sitten sulkea liittymäni siksi aikaa kunnes selvitän tämän homman. Näin pyhäpäivisinhän ei mikään ole auki, joten huomenna pitää siis käydä vähän juttelemassa Basen tätien ja setien kanssa. Johan mä siitä huonosta nettiyhteydestä jo viikon ehdin nauttia. Selkeesti turha mitään luksusta kuvitella saavansa täällä.
Tulinpa sitten tänne dataamaan ja syömään eilisiä jämiä samalla kun Kaisa poti aamuolojansa.
Saas nyt nähdä mitä vielä tehdään tänään vai tehdäänkö loppujen lopuksi edes mitään...
Eilen nukuin taas myöhään, enkä pitänyt mitään kiirettä minkään suhteen. Ainoa asia, joka oli aikataulutettu oli ruokailu klo 19 Kaisan luona. Sitä ennen vain datailin ja pelailin pasianssia yms. tietokoneen pelejä.
Lähdin sitten pyöräilemään Kaisalle, jossa ruokana oli lihapataa. Oikein hyvää sellaista. Nautimme muutaman lasillisen kuohuvaa ruokailun yhteydessä ja jutustelimme niitä näitä ja kuuntelimme Suurlähettiläitä ja Don Huonoja. Jälkiruuaksi oli kookosjäätelöä, mikä oli uusi tuttavuus mutta yllättävän hyvä sellainen!
Nicolai sitten lähti lähempänä kymmentä tapaamaan kung fu-kavereitansa, jolloin minä ja Kaisa jäimme kahden. Emme tosin kauaa ehtineet olemaan kaksin kun alakerran summeri soi ja tänne pamahti muutamia randomeja opiskelijoita jotka puhuivat RUOTSIA. Taino oikeastaan vain yksi puhui, mutta epämääräinen halloweenporukka oli joka tapauksessa. He olivat kävelleet kaduilla ja katsoivat reagoiko kukaan jos he painelevat kaikkia summereita ja me olimme ensimmäiset, jotka päästivät heidät sisään. Kaisa sitten kävi hakemassa pari pullonpohjaa pahinta litkua mitä kaapeista löytyi ja juotti ne tälle porukalle. Porukka lähti ja mekin päätimme vähän ehostautua ja lähteä myös kaupungille katsomaan menoa, vaikka se ei ollut alkuperäinen suunnitelmamme. Kiersimme parit pienehköt pubit (en ollu ikinä käyny niin pienissä ja ahtaissa ja tunkkasissa paikoissa), siitä sitten vähän isompaan ja lopuksi tanssimaan paikalliseen Sedulaan. Paikkojen nimistä ei ole hajuakaan, enkä nyt jaksa/viitsi/kykene muistamaan koko illan kulkua tarpeeksi hyvin, että tänne viitsisi raportoida. Siinä kolmen paikkeilla kerroin myös Kaisalle sanan "mättö" tarkoituksen ja kävimmekin sitten vielä pizzamätöllä, jonka jälkeen kävelimme kotiin.
Onhan näitä parempiakin aamuja nähty... Heti herätessäni aloin muistelemaan pistinkö edes ulko-oven lukkoon, mutta ilmeisesti pistin koska lukossa se oli. Heräilin vähän hitaasti... Netti ei toiminut eikä myöskään saksalainen numeroni.. Eipä siinä muuta tekemistä ollut kuin pelata pasianssia ja jopa kahden aikaan uskaltauduin soittelemaan Kaisalle.
Lähdin sitten kävellen pyykkien kanssa kohti Kaisan asuntoa, johon olin illalla jättänyt pyöräni. Kävin heittämässä pyykit koneeseen ja otimme vähän selvää miksi saksalaiset liittymäni eivät toimi. No siksi, että he olivat yrittäneet lähettää minulle jotain kirjettä, mutta posti oli sitä mieltä että en asu ilmoittamassani osoitteessa, joten BASE oli päättänyt sitten sulkea liittymäni siksi aikaa kunnes selvitän tämän homman. Näin pyhäpäivisinhän ei mikään ole auki, joten huomenna pitää siis käydä vähän juttelemassa Basen tätien ja setien kanssa. Johan mä siitä huonosta nettiyhteydestä jo viikon ehdin nauttia. Selkeesti turha mitään luksusta kuvitella saavansa täällä.
Tulinpa sitten tänne dataamaan ja syömään eilisiä jämiä samalla kun Kaisa poti aamuolojansa.
Saas nyt nähdä mitä vielä tehdään tänään vai tehdäänkö loppujen lopuksi edes mitään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)