Ei millään jaksaisi kirjoittaa, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä...
Eilen taas töissä. Aamulla aloin mapittamaan kansioihin niitä valkoisia tilkkuja mihin eilen liimailin niitä etikettitarroja. Tulostelin myös data sheettejä jokaiselle mallille ja kopioin niitä muutaman sata, niin paljon kun niitä nyt tarvittiin. Lähetin myös Itävaltaan jonnekin firmaan neljää eri mallia ja Kaisa pakotti kirjoittamaan saatekirjeen omalla nimelläni. Kaisa myös vähän valaisi minua tilausohjelman (SAP) käytöstä, mutta tarkempia oheita sain Sandralta, jonka kassa puuhastelinkin viimeiset pari tuntia. Ensin Sandra näytti mitä pitäisi tehdä (en oikein tajunnut enkä voi ite päätelläkään koska ohjelma on saksaksi) ja sitten mun piti vielä pistää koneelle pari tilausta. J-A-I-K-S. Jatkamme hommaa maanantaina. Saan tehdä tilauskansioita parista uudesta tilauksesta ja taas varmaan näperrellä jotain SAP:in kanssa ja niiden mallikansioiden, joita en vieläkään saanut valmiiksi.
Normaalisti perjantaisin ei ole ruokatuntia ja päästään lähtemään aiemmin (esim. 8.30-13.30) mutta Kaisa yritti saada jotain asiakasta kiinni, niin meillä meni vähän myöhempään...
Panukin sit soitteli just kun oltiin lähdetty töistä, mutta puhelu katkes ku Autobahnilla ei ollu kenttää o.O
Töiden jälkeen datailin vähän, kävin suihkussa ja suuntasin Jamesiin. Siellä naukkailin muutaman siiderin ja luin mestarimyyjä kirjaa. Olen nyt siis täysin tietoinen yleisimmistä pienkoneista, imureista mikroihin ja jääkaappeihin. Kysy minulta. Erehdyin mös tilaamaan nachoja. Ensinnäkin, iso annos yhdelle, toiseksi, nachot oli maustettu jollain kamalalla, kolmanneksi, salsa oli kuin tomaattipyrettä/paksua ketsuppia johon oltiin silputtu sipulia mukaan. HYI. Kun piti siirtyä lukemaan hygieniapienkoneita niin silmät alkoi menemään ristiin (jotain partakoneita ja sheivereitä, woot), joten päätin lähteä kotiin. Päätin kuitenkin vielä soitella saksalaiselle kaverilleni Adamille ja haukkua hänen entistä tyttöystäväänsä, koska hän oli postannut kuvia naamakirjaan missä pitää skumppalasia ihan väärin! Kotona pelailin vielä laskuhumalassa Mahjong Titansia, mikä oli yllättävän hauskaa. Päätin kuitenkin suoriutua nukkumaan siinä puolenyön paikkeilla.
Heräsin kuitenkin jossain siinä 4-5 välillä, kun pohjelihakseni rupesi kramppaamaan niin hirveästi että luulin kuolevani. Ei meinannu lakata millään ja paheni vaan jos jalkaa liikutti! Hetken siinä sitä lihasta hierottuani se helpotti sen verran, että pystyin taas nukahtamaan (jos en liikuttanut jalkaani milliäkään).
Kerrankin sain nukkua myöhään! Ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, joten nukuin 11 saakka. Heti herättyäni pohjelihas muistutti taas olemassaolostaan. Vähääkään kun pisti painoa sille, vihlas tosi ikävästi. Konkkailin sit tääl ympäri kämppää ja dataillessa annoin sen vähän levätä.
Kahden kolmen aikaan päätin sit lähteä kävellen kaupunkiin. En ollut vielä yksinäni kävellyt sinne, joten tarkastin että varmasti osaan reitin enkä eksy. No en eksynyt. Siellä sitten pyörin, yritin löytää kuivashampoota jota ei näemmä ole MISSÄÄN. Ostin sit vihkosen ja stabilon ja uuden hiuspannan. Totesin että kortti ei tosiaankaan käy missään täällä peräkylässä, joten nostin vähän rahaa. Löysin mäkkärin, jossa nautin ravitsevan aamupalan/brunssin/lounaan... jotain semmosta. Kanawrapin. Olikin oikeestaan aikas hyvää! Ja halpaa, verrattuna Suomeen. Kiertelin vähän kauppoja, mietin pitäiskö ostaa jotain, mutta totesin etten TARVITSE muuta kuin takin, mutta en nyt niitäkään jaksanut katsella. Löysin yhdestä kaupasta selkeesti äidin joululahjan (tai jonkun muun sukulaisen. Odottelen tässä äidin hyväksyntää tapaukselle)! Lopulta kävelin kotiin, kävin vielä kaupassa ostamassa parille päivälle elintarvikkeita sillä kaupathan ei ole täällä sunnuntaisin auki, eikä nyt maanantainakaan Pyhäinpäivän takia. Ostin kyllä ihan liikaa, mutta eipähän sit kai tarvitse käydä kaupassa vasta kun ens viikonloppuna!
Alunperin oli suunnitemia että mentäisiin jonnekin tänään Kaisan, Nicolain ja Nicolain kavereiden kanssa, mutta Kaisa tuossa juuri soittelikin, että heilläpäin voidaan vähän huonosti, että se sitten peruuntui. Eipä tuo haittaa. Tässähän voidaan nyt sitten perehtyä niihen hygiaaniapienkoneisiin. Jotenka.. huomisiin! tai maanantaihin!
lauantai 30. lokakuuta 2010
torstai 28. lokakuuta 2010
Mustermappen
Normi työpäivä tänäänkin. Aamulla käänsin yhden kirjeen taas saksasta englantiin, sitten printtasin tarraetikettejä mallipaloihin. Printteri kiukutteli ja jouduin tulostamaan varmaan tuplasti enemmän kuin olisi ollut tarvis, JOS printteri olisi ollu yhteystyökykyinen. Sit liimasin yksitellen 300 tarraetikettiä malleihin ja aloin tekemään niistä kansioita. (Siis kun alkuviikosta tein värillisestä materiaalista kansioita niin nyt tein valkoisesta.) Välillä juoksin hakemassa labrasta lisää paloja.
Kaisa myös opetti tarkastamaan myynninvahvistuksen, kopioimaan sen, skannaamaan sen, lähettää skannattu versio myyjälle ja alkuperäinen paperilappu asiakkaalle ja pistämään kopio tilauskansioon. Alan jo hieman pääsemään jyvälle tästä touhusta. Kaisan työkaveri Bianca aina kertoo mun tehtävät saksaksi ja toistaa vasta englanniksi sitten jos en ymmärtänyt yhtään mitään. Ihan fiksua. Opin jopa ehkä ymmärtämään jotain.
Töiden jälkeen en mennytkään heti kotiin. Pyöräilin vähän kotikulmilla, kävin toisessa lähikaupassa, bongasin läheltäni Burger Kingin (onneks en tykkää edes niiden ruuista!), kävin vielä hakemassa kolaa ja oliiviöljyä lähemmästä lähikaupasta ja tulin kotiin. Enkä edes eksynyt! Mun suuntavaisto alkaa pikkuhiljaa kehittyä :)
Kotona tein ruokaa (pastaa tomaattijauhelihakastikkeella) ja sitä jäi yllin kyllin et syön samaa sitten huomennakin.
Viimeistelin koulujuttuja (siis ne mitkä olisi pitänyt palauttaa ennen matkaa) ja aloitin mestarimyyjäkoulutukseen tutustumisen.
Ens maanantai on pyhäpäivä ja kaupat täällä kiinni, mut Kaisa ehdotti et ajettais Hollannin puolelle shoppaileen :) Jebajee!
Kaisa myös opetti tarkastamaan myynninvahvistuksen, kopioimaan sen, skannaamaan sen, lähettää skannattu versio myyjälle ja alkuperäinen paperilappu asiakkaalle ja pistämään kopio tilauskansioon. Alan jo hieman pääsemään jyvälle tästä touhusta. Kaisan työkaveri Bianca aina kertoo mun tehtävät saksaksi ja toistaa vasta englanniksi sitten jos en ymmärtänyt yhtään mitään. Ihan fiksua. Opin jopa ehkä ymmärtämään jotain.
Töiden jälkeen en mennytkään heti kotiin. Pyöräilin vähän kotikulmilla, kävin toisessa lähikaupassa, bongasin läheltäni Burger Kingin (onneks en tykkää edes niiden ruuista!), kävin vielä hakemassa kolaa ja oliiviöljyä lähemmästä lähikaupasta ja tulin kotiin. Enkä edes eksynyt! Mun suuntavaisto alkaa pikkuhiljaa kehittyä :)
Kotona tein ruokaa (pastaa tomaattijauhelihakastikkeella) ja sitä jäi yllin kyllin et syön samaa sitten huomennakin.
Viimeistelin koulujuttuja (siis ne mitkä olisi pitänyt palauttaa ennen matkaa) ja aloitin mestarimyyjäkoulutukseen tutustumisen.
Ens maanantai on pyhäpäivä ja kaupat täällä kiinni, mut Kaisa ehdotti et ajettais Hollannin puolelle shoppaileen :) Jebajee!
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
A pint in a day keeps a doctor away
En eilen jaksanut päivittää, koska eilen ei oikeesti tapahtunut mitään. Voin nyt kuitenkin kerrata eilisen teille.
Aamulla pyörällä Kaisalle ja siitä töihin. Aamuksi minulle ei oikein oltu suunniteltu mitään järkevää puuhaa, joten Kaisa antoi minulle yhden lapun puhtaaksikirjoitettavaksi. Tein sen. Kirjottelin vähän kirjeitä koululle ja leikin netissä. Jossain vaiheessa minut tultiin hakemaan, ja minulle pidettiin hieman luentoa laadunvalvonnasta. Kiertelin labroissa ja tehtaassa. Sain jopa omat korvatulpat! Iltapäivällä minulle tuotiin kasa materiaalia eri väreinä, jotka minun piti lajitella kansioihin (yksi jokaista väriä per kansio) ja nämä kansiot menisivät asiakkaille. Siis värinäytekansioita.
Töiden jälkeen yritin saada yhteyttä nettiin 3 tuntia onnistumatta, joten päätin rustailla vähän kouluhommia. Sainkin ihan hyvin tehtyä. Nyt on enää jäljellä ne asiat, mitkä olisi pitänyt palauttaa ennen matkaa, ja tehtynä on ne, joiden deadlineen on vielä pari pv aikaa. Hyvä minä! Nicolain äiti tarjosi illalla vähän perunasalaattia ja jotain lihaa, josta nyt en kehdannut kieltäytyä. Myöskin putkimies kävi katsomassa keittiön hanaa ja totesi että se on niiin tukossa koska sitä ei olla käytetty vähään aikaan, että hän palaa ensi viikolla vähän kiskomaan seinää ja vaihtamaan jonkun osan.
Juttelin Panun kanssa skypessä kun sain netin vihdoin toimimaan ja menin suht aikaisin nukkumaan.
Herätys oli tänään keskiviikkona normaalia aiemmin, koska meidän piti hakea Kaisan kanssa firman toinen suomalainen työntekijä Tapio hotellilta ajoissa. Töihin saavuttua jatkoin värinäytteiden parissa ja piinasin Labra1:stä lähettämällä maileja että tarvitsen Heather Violet väriä lisää. Sitä kuitenkaan saamatta. Lisää saadaan vasta tehtyä marraskuussa. Kiva. Lisäksi minulle näytettiin lisää tehdasta, nyt pääsin tutustumaan lähemmin koneisiin ja näin kuinka masiina käynnistyi ja paperia alkoi virtaamaan ja kuinka siitä tuli iso rulla ja kuinka rulla vaihdettiin. Oikeesti ihan mielenkiintoista! Pääsin myös käymään koneen takana, mihin asiakkaitakaan ei päästetä, koska siellä on niin likaista. Näin myös kaikenlaista muuta backstage juttuja :) Sen jälkeen tarkastelin sikana valkoisa materiaalinäytteitä virheiden varalta ja käänsin tulosraportin saksasta englanniksi, skannasin ja lähetin päämajaan Memphesiin.
Tänään töiden jälkeen jäin heti kaupungille Kaisan kanssa pyörimään. Käytiin kysymässä T-Mobilen tarjousta netistä, jos se toimisi paremmin, mutta osottautui paljon kalliimmaksi kuin tämä minun pätkivä, joten hylkäsin ehdotuksen. Olen vieläkin ihan sekaisin Münsterin keskustasta, joten en osaa edes selittää missä pyörimme. Kai ihan keskustassa vain... Kävimme myös syömässä meksikolaista ja jälkiruuaksi Kaisa näytti minulle minun lähipubini, joka on englantilainen pub James, jonka omistajakin on britti ja sieltä saa sidukkaa! Siellä sitten meni muutama tunti istuessa, ja Mikkokin saapui oman työvuoronsa jälkeen paikalle. Tulen luultavasti käymään siellä usein, koska paikka oli viihtyisä ja nettiyhteyskin toivottavasti on parempi siellä.
Kotiin pääsin tänään sen verran myöhään että taidankin mennä tästä suoraan nukkumaan! Öitä!
Aamulla pyörällä Kaisalle ja siitä töihin. Aamuksi minulle ei oikein oltu suunniteltu mitään järkevää puuhaa, joten Kaisa antoi minulle yhden lapun puhtaaksikirjoitettavaksi. Tein sen. Kirjottelin vähän kirjeitä koululle ja leikin netissä. Jossain vaiheessa minut tultiin hakemaan, ja minulle pidettiin hieman luentoa laadunvalvonnasta. Kiertelin labroissa ja tehtaassa. Sain jopa omat korvatulpat! Iltapäivällä minulle tuotiin kasa materiaalia eri väreinä, jotka minun piti lajitella kansioihin (yksi jokaista väriä per kansio) ja nämä kansiot menisivät asiakkaille. Siis värinäytekansioita.
Töiden jälkeen yritin saada yhteyttä nettiin 3 tuntia onnistumatta, joten päätin rustailla vähän kouluhommia. Sainkin ihan hyvin tehtyä. Nyt on enää jäljellä ne asiat, mitkä olisi pitänyt palauttaa ennen matkaa, ja tehtynä on ne, joiden deadlineen on vielä pari pv aikaa. Hyvä minä! Nicolain äiti tarjosi illalla vähän perunasalaattia ja jotain lihaa, josta nyt en kehdannut kieltäytyä. Myöskin putkimies kävi katsomassa keittiön hanaa ja totesi että se on niiin tukossa koska sitä ei olla käytetty vähään aikaan, että hän palaa ensi viikolla vähän kiskomaan seinää ja vaihtamaan jonkun osan.
Juttelin Panun kanssa skypessä kun sain netin vihdoin toimimaan ja menin suht aikaisin nukkumaan.
Herätys oli tänään keskiviikkona normaalia aiemmin, koska meidän piti hakea Kaisan kanssa firman toinen suomalainen työntekijä Tapio hotellilta ajoissa. Töihin saavuttua jatkoin värinäytteiden parissa ja piinasin Labra1:stä lähettämällä maileja että tarvitsen Heather Violet väriä lisää. Sitä kuitenkaan saamatta. Lisää saadaan vasta tehtyä marraskuussa. Kiva. Lisäksi minulle näytettiin lisää tehdasta, nyt pääsin tutustumaan lähemmin koneisiin ja näin kuinka masiina käynnistyi ja paperia alkoi virtaamaan ja kuinka siitä tuli iso rulla ja kuinka rulla vaihdettiin. Oikeesti ihan mielenkiintoista! Pääsin myös käymään koneen takana, mihin asiakkaitakaan ei päästetä, koska siellä on niin likaista. Näin myös kaikenlaista muuta backstage juttuja :) Sen jälkeen tarkastelin sikana valkoisa materiaalinäytteitä virheiden varalta ja käänsin tulosraportin saksasta englanniksi, skannasin ja lähetin päämajaan Memphesiin.
Tänään töiden jälkeen jäin heti kaupungille Kaisan kanssa pyörimään. Käytiin kysymässä T-Mobilen tarjousta netistä, jos se toimisi paremmin, mutta osottautui paljon kalliimmaksi kuin tämä minun pätkivä, joten hylkäsin ehdotuksen. Olen vieläkin ihan sekaisin Münsterin keskustasta, joten en osaa edes selittää missä pyörimme. Kai ihan keskustassa vain... Kävimme myös syömässä meksikolaista ja jälkiruuaksi Kaisa näytti minulle minun lähipubini, joka on englantilainen pub James, jonka omistajakin on britti ja sieltä saa sidukkaa! Siellä sitten meni muutama tunti istuessa, ja Mikkokin saapui oman työvuoronsa jälkeen paikalle. Tulen luultavasti käymään siellä usein, koska paikka oli viihtyisä ja nettiyhteyskin toivottavasti on parempi siellä.
Kotiin pääsin tänään sen verran myöhään että taidankin mennä tästä suoraan nukkumaan! Öitä!
maanantai 25. lokakuuta 2010
Willkommen bei Buckeye
Uskokaa tai älkää, mutta perhosia ei missään vaiheessa ollut mahassa. Yöllä nyt tuli kieriskeltyä normaalisti, johtuiko se sitten siitä että edessä oli ensimmäinen työpäivä vai että olin jättänyt pienen valon yöksi päälle - en tiedä. Aamulla lähdin varttia vaille 8 pyöräilemään Kaisalle ja olin nopeampi kuin luulin (tai ainakin nopeampi kuin Kaisa normaalisti :D ), koska jouduin hieman odottelemaan Kaisaa alhaalla. Lähdimme noin viisi yli 8 ajamaan kohti Steinfurtia, johon kestää noin puoli tuntia ajaa.
Koko päivän mua vietiin kuin pässiä narussa. Ensin tapasin Frau Inga Otte-Witten, joka henkilöstöosastolla töissä ja nyt siis kai käytännössä katselee mun perääni enimmäkseen tuolla Buckeyessä. Hän esitteli mulle päivän mittaan vähän sääntöjä jotka pitää aina mainita kun tulee töihin heille. Nyt olen siis tietoinen jopa äitiyslomista. Hyödyllistä. Kaisa esitteli talon henkilökuntaa samalla kun kierrettiin koko iso pytinki. Herr Christian Müllers esitteli turvallisuuden ja tuotannon powerpointin avulla. Lopuksi Kaisa vielä esitteli heidän tuotteitaan ja kertoi hieman mihin niitä menee (siis kun asiakkaat ostaa ja valmistaa lopullisen tuotteen joka tulee kuluttajille). Sain myös oman sähköpostiosoitteen: anna.sandt@bkitech.de, mutta tuskin sitä hirveesti käytän, kun sillä pitäisi lähetellä vain työjuttuja, ei henkilökohtaisia posteja. Työharjoittelun ajaksi syrjäytin Kaisan suomalaisen kollegan Tapion pois hänen paikaltaan, sillä hän on paikalla vain joka toinen viikko ja minä sentään koko ajan! Jaan siis huoneen Kaisan ja hänen työkaverinsa Biancan kanssa. Ja sain myös oman kellokortti-chippini! hahaa. First time EVER!
Huominen päivä menee aikalailla varmaan vielä paikkaan totuttelussa ja perusasioita kertoessa. Ehkä vasta keskiviikkona pääsen vähän enemmän hommiin eikä koko 7h kulu pelkkiä powepointteja katsellessa...
Töiden jälkeen pyöräilin takas kotiin ja lähdin käymään Edekassa, kaupassa, jossa olinkin jo perjantaina Kaisan kanssa piipahtanut. Meinasin eksyä, koska en luottanut suuntavaistooni, vaikka matkaa oli 3 korttelia eikä yhtään käännöstä missään. Pääsinpä perille asti ja koska osasin niin vakuuttavasti kassalla sanoa "Kann ich eine Tüte haben, bitte?", päätin palkita itseni magnumin almond-jätskillä. Lälläspyy. Tosin, paljastin itseni, kun kassa yritti tyrkyttää mukaani jotain keräilytarroja ja menin ihan hämilleni...
Äsken tein namnam-ruokaa ja söin ihan liikaa. Perus, lihatortellineja tomaattipestolla. Ja saksalaista maitoa, jonka rasvaton versio täällä on suomalaisen kevytmaidon kohdilla. Ja jälkiruuaksi Skype+webcam+PUHELINSOITTO MINUN LASKUUNI (prkl) Panumussulle :)
koska mitään tekemistä ei ole, kuin roikkua huonoyhteyksisellä netillä, taidan pian mennä nukkumaan. Heipparallaa!
Koko päivän mua vietiin kuin pässiä narussa. Ensin tapasin Frau Inga Otte-Witten, joka henkilöstöosastolla töissä ja nyt siis kai käytännössä katselee mun perääni enimmäkseen tuolla Buckeyessä. Hän esitteli mulle päivän mittaan vähän sääntöjä jotka pitää aina mainita kun tulee töihin heille. Nyt olen siis tietoinen jopa äitiyslomista. Hyödyllistä. Kaisa esitteli talon henkilökuntaa samalla kun kierrettiin koko iso pytinki. Herr Christian Müllers esitteli turvallisuuden ja tuotannon powerpointin avulla. Lopuksi Kaisa vielä esitteli heidän tuotteitaan ja kertoi hieman mihin niitä menee (siis kun asiakkaat ostaa ja valmistaa lopullisen tuotteen joka tulee kuluttajille). Sain myös oman sähköpostiosoitteen: anna.sandt@bkitech.de, mutta tuskin sitä hirveesti käytän, kun sillä pitäisi lähetellä vain työjuttuja, ei henkilökohtaisia posteja. Työharjoittelun ajaksi syrjäytin Kaisan suomalaisen kollegan Tapion pois hänen paikaltaan, sillä hän on paikalla vain joka toinen viikko ja minä sentään koko ajan! Jaan siis huoneen Kaisan ja hänen työkaverinsa Biancan kanssa. Ja sain myös oman kellokortti-chippini! hahaa. First time EVER!
Huominen päivä menee aikalailla varmaan vielä paikkaan totuttelussa ja perusasioita kertoessa. Ehkä vasta keskiviikkona pääsen vähän enemmän hommiin eikä koko 7h kulu pelkkiä powepointteja katsellessa...
Töiden jälkeen pyöräilin takas kotiin ja lähdin käymään Edekassa, kaupassa, jossa olinkin jo perjantaina Kaisan kanssa piipahtanut. Meinasin eksyä, koska en luottanut suuntavaistooni, vaikka matkaa oli 3 korttelia eikä yhtään käännöstä missään. Pääsinpä perille asti ja koska osasin niin vakuuttavasti kassalla sanoa "Kann ich eine Tüte haben, bitte?", päätin palkita itseni magnumin almond-jätskillä. Lälläspyy. Tosin, paljastin itseni, kun kassa yritti tyrkyttää mukaani jotain keräilytarroja ja menin ihan hämilleni...
Äsken tein namnam-ruokaa ja söin ihan liikaa. Perus, lihatortellineja tomaattipestolla. Ja saksalaista maitoa, jonka rasvaton versio täällä on suomalaisen kevytmaidon kohdilla. Ja jälkiruuaksi Skype+webcam+PUHELINSOITTO MINUN LASKUUNI (prkl) Panumussulle :)
koska mitään tekemistä ei ole, kuin roikkua huonoyhteyksisellä netillä, taidan pian mennä nukkumaan. Heipparallaa!
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
am Wochenende
Ajattelin, että viikonlopun tapahtumat olisi ehkä hyvä pätkäistä kahteen kertomukseen, ettei tule liian pitkiä tarinoita..
Lauantaina podin pientä krapulaa aamusta, joka meni kuitenkin nukkumalla ja karpalomehulla ohitse. Äidillekin soitin, koska ainahan nyt äidille pitää raportteja antaa.
Kaisa tuli hakemaan minua yhdeltä ja lähdimme kävelemään Münsterin keskustaan. Joka muuten on todella sokkeloinen! Onneksi vanhat keskiaikaiset kaupungit ovat aina samanlaisia täällä keski-Euroopassa. Kaupungin keskusta on pyöreä, jonka sisällä on paljon kävelykatuja. Tie, joka menee keskustan ympäri on vanha kaupungin muuri, joka on kiskottu alas ja nyt siinä menee kaunis puistokatu joka on nimeltä Promenade. Se on lähinnä pyhitetty pyöräilijöille ja lenkkeilijöille, joita muuten on täällä ihan hirveesti!! Münsteriä kutsutaankin Saksan pyöräilypääkaupungiksi (tjtn..).
Kävimme Kaisan kanssa syömässä keskustassa ja löysin uuden lempiruokani, jota aion kopioida taas Suomeen päästyäni ja Panu joutuu uhriksi koemaistajan roolissa. Ruokailun jälkeen kävelimme vielä vähän lisää, ostimme minulle paikallisen mokkulaliittymän, jonka kaupan päälle sain saksalaisen puhelinnumeronkin, sekä paikallisen tivolin lävitse ja päädyimme Kaisalle viettämään aikaa. Kävimme myös kaupassa ostamassa illalliseen tarvittavia aineksia. Kaisa otti parin tunnin torkut, jolloin minä pääsin ensimmäistä kertaa täällä ollessani päivittämään mm. facebookia! Mikko oli myöhään töissä, joten hän en päässyt liittymään meidän seuraamme, ja Kaisan poikaystävä Nicolai oli myös pois (Norjassa auttamassa kaveriaan muutossa). Kaisa teki oikein hyvää kanaruokaa, koska olin valittanut että täällä ei näemmä ole missään ravintolassa kanaa tarjolla.
Katselimme TV:tä ja jutustelimme. Illalla Kaisa saattoi minut kotiin Promenadea pitkin, että osaisin seuraavana päivänä itse tulla pyörällä sinne.
Olimme sopineet että sunnuntaina nukumme myöhään, koska mitään suunnitelmia ei juurikaan ollut. Kaikki paikat kirkkoja lukuun ottamatta on täällä sunnuntaisin kiinni, joten aamuni kului ikkunalaudan vieressä istuen, koska se on ainoa paikka täällä kellarissa, jossa mokkulayhteyteni toimii edes joten kuten. Hukutin suihkussa hämähäkin, söin aamupalan ja lähdin kolmen jälkeen Kaisalle. Osasin pyöräillä sinne ihan hyvin Kaisan vanhalla pyörällä, vaikkakin menin vahingossa liian pitkälle katua ja jouduin palaamaan parikymmentä metriä. Ei kuitenkaan iso moka, eli olen ihan tyytyväinen että löysin perille eksymättä. Ja ilman karttaa.
Kaisan poikaystävä Nicolai saapui samoihin aikoihin ja hetken juteltuamme lähdimme kävelemään. Kävelimme kaupungissa sijaitsevalle Aasee (Aa-järvi):lle ja kävimme mukavassa kahvilassa kahvilla. Olen tehnyt havainnon että täkäläiset kakut eivät ole kovin makeita, joten perinteisiä suomalaisia täytekakkuja alkaa olla jo ikävä. Kävelimme vielä keskustan läpi tivolille (joka on siis kaupungissa 3 kertaa vuodessa), josta Kaisa ja Nicolai ostivat bratwurstit ja minä otin ranskalaiset curryketsupilla. Sade yllätti kesken pienen ruokailun, joten lähdimme takaisin Kaisan ja Nicolain luokse syömään vähän kunnollisempaa ruokaa: eilisen jätteitä.
Vielä hetken aikaa katsoimme TV:tä kunnes suuntasin takaisin kultakadulleni, koska olin päättänyt tänään tehdä tämän blogin.
Kello onkin jo melkein 23 ja huomenna ensimmäinen työpäivä, joten se om moro ja gute nacht!
Lauantaina podin pientä krapulaa aamusta, joka meni kuitenkin nukkumalla ja karpalomehulla ohitse. Äidillekin soitin, koska ainahan nyt äidille pitää raportteja antaa.
Kaisa tuli hakemaan minua yhdeltä ja lähdimme kävelemään Münsterin keskustaan. Joka muuten on todella sokkeloinen! Onneksi vanhat keskiaikaiset kaupungit ovat aina samanlaisia täällä keski-Euroopassa. Kaupungin keskusta on pyöreä, jonka sisällä on paljon kävelykatuja. Tie, joka menee keskustan ympäri on vanha kaupungin muuri, joka on kiskottu alas ja nyt siinä menee kaunis puistokatu joka on nimeltä Promenade. Se on lähinnä pyhitetty pyöräilijöille ja lenkkeilijöille, joita muuten on täällä ihan hirveesti!! Münsteriä kutsutaankin Saksan pyöräilypääkaupungiksi (tjtn..).
Kävimme Kaisan kanssa syömässä keskustassa ja löysin uuden lempiruokani, jota aion kopioida taas Suomeen päästyäni ja Panu joutuu uhriksi koemaistajan roolissa. Ruokailun jälkeen kävelimme vielä vähän lisää, ostimme minulle paikallisen mokkulaliittymän, jonka kaupan päälle sain saksalaisen puhelinnumeronkin, sekä paikallisen tivolin lävitse ja päädyimme Kaisalle viettämään aikaa. Kävimme myös kaupassa ostamassa illalliseen tarvittavia aineksia. Kaisa otti parin tunnin torkut, jolloin minä pääsin ensimmäistä kertaa täällä ollessani päivittämään mm. facebookia! Mikko oli myöhään töissä, joten hän en päässyt liittymään meidän seuraamme, ja Kaisan poikaystävä Nicolai oli myös pois (Norjassa auttamassa kaveriaan muutossa). Kaisa teki oikein hyvää kanaruokaa, koska olin valittanut että täällä ei näemmä ole missään ravintolassa kanaa tarjolla.
Katselimme TV:tä ja jutustelimme. Illalla Kaisa saattoi minut kotiin Promenadea pitkin, että osaisin seuraavana päivänä itse tulla pyörällä sinne.
Olimme sopineet että sunnuntaina nukumme myöhään, koska mitään suunnitelmia ei juurikaan ollut. Kaikki paikat kirkkoja lukuun ottamatta on täällä sunnuntaisin kiinni, joten aamuni kului ikkunalaudan vieressä istuen, koska se on ainoa paikka täällä kellarissa, jossa mokkulayhteyteni toimii edes joten kuten. Hukutin suihkussa hämähäkin, söin aamupalan ja lähdin kolmen jälkeen Kaisalle. Osasin pyöräillä sinne ihan hyvin Kaisan vanhalla pyörällä, vaikkakin menin vahingossa liian pitkälle katua ja jouduin palaamaan parikymmentä metriä. Ei kuitenkaan iso moka, eli olen ihan tyytyväinen että löysin perille eksymättä. Ja ilman karttaa.
Kaisan poikaystävä Nicolai saapui samoihin aikoihin ja hetken juteltuamme lähdimme kävelemään. Kävelimme kaupungissa sijaitsevalle Aasee (Aa-järvi):lle ja kävimme mukavassa kahvilassa kahvilla. Olen tehnyt havainnon että täkäläiset kakut eivät ole kovin makeita, joten perinteisiä suomalaisia täytekakkuja alkaa olla jo ikävä. Kävelimme vielä keskustan läpi tivolille (joka on siis kaupungissa 3 kertaa vuodessa), josta Kaisa ja Nicolai ostivat bratwurstit ja minä otin ranskalaiset curryketsupilla. Sade yllätti kesken pienen ruokailun, joten lähdimme takaisin Kaisan ja Nicolain luokse syömään vähän kunnollisempaa ruokaa: eilisen jätteitä.
Vielä hetken aikaa katsoimme TV:tä kunnes suuntasin takaisin kultakadulleni, koska olin päättänyt tänään tehdä tämän blogin.
Kello onkin jo melkein 23 ja huomenna ensimmäinen työpäivä, joten se om moro ja gute nacht!
Hallo Leute!
Juu terve vaan ihan tasapuolisesti kaikille tänne eksyneille.
Päätin lähteä kirjoittelemaan blogia kahdeksan (8) viikon ajalta, jonka vietän Saksassa Münsterissä. Kuten suurin osa nyt jo varmaan tietää, olen siis täällä työssäoppimassa äitini serkun Kaisan työpaikalla. Vapaaehtoista tämä ei suinkaan ole, vaan Suomen kaunis opetusministeriö on päättänyt, että merkonimiopintoihin on sisällytettävä työssäoppimisajanjaksoja, jonka ansioista minä olen täällä. Päätin siis haukata vähän isomman palasen kerralla: kieltä en juurikaan osaa, tunnen vain 2 henkilöä täältä enkä heitäkään kovin hyvin ja teen työtä, mitä en ole koskaan juurikaan tehnyt.
Nyt kun teillä on taustatiedot tulevasta, voin vain sanoa "This is my story. Enjoy."
---
Lähdetään liikkeelle perjantaista. Se oli 22.10.2010
Panu heitti minut aamulla Tampere-Pirkkalan lentokentälle, josta koneeni starttasi etuajassa kohti Riikaa. Lento meni nukkuessa, Riikassa kahden tunnin luppoaika meni nunnan vieressä istuen ja iPodia kuunnellen. Matka jatkui myöskin taas unisissa tunnelmissa kohti Düsseldorfia, vaikkakin takana istuva kovaäänien lappeenrantalaisseurue yritti hyvin pitää minua hereillä lennon aikana.
Saavuin Düsseldorfiin, jossa tapasin äitini serkut Kaisan ja Mikon. Lentokentältä suuntasimme Düsseldorfin keskustaan. Kävelimme ympäriinsä vanhassa kaupungissa, ihastelimme vanhoja autoja, jotka olivat kaikki jotenkin kummallisesti päättäneet parkkeerata autonsa samalle torille samaan aikaan, ja päädyimme ruokailemaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan Reinin rannalle. Listasta en juuri mitään ymmärtänyt kuin että Roastbeef "kalt" tarkoitti varmaan kylmiä paahtopaistileikkeleitä perunoiden kanssa, joten sen tilasin. Und ein kola, bitte. Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin autolle ja autobahnille ja kohti Münsteriä.
Teille, jotka ette ole käynyt täällä, on kerrottava, että Münster on vanha keskiaikainen hansakaupunki, joka pommitettiin melkein maan tasalle toisen maailmansodan aikana ja nykyään tämä on suurehko opiskelijakaupunki.
Münsteriin saavuttuamme suuntasimme heti uudelle kotikadulleni, Goldstraßelle, jossa Kaisan poikaystävän Nicolain äiti asuu. Kämppäni on noin 25 neliön kokoinen pieni kämppä saksalaisen rouvan kellarissa. Olin varautunut paljon pienempään, joten olen erittäin tyytyväinen tähän. Minulla on käytännössä käytössä koko kellari (paria varastoa lukuunottamatta). Täältä löytyy oikein mukava ja iso huone, jossa minulla on sänky, vuodesohva ja pöytä. Vieressä on pieni keittiö ja vaaleanpunainen WC/suihku. Vuokraa en maksa juurikaan mitään ja minulla on sentään oma sisäänkäynti (tosin kuin talon muilla vuokralaisilla)!
Perjantai-iltana menimme vielä junalla Steinfurtiin (missä työpaikkani sijaitsee), jossa oli minun tulevan pomoni uuden vauvan kunniaksi varpajaiset. Junalla kanssamme tuli Melanie, joka on yksi tulevista "kollegoistani", joka myöskin kulkee Kaisan kyydillä joka aamu töihin. Junassa tutustuimme ja höpöttelimme niitä näitä ja joimme pohjiksi kuohuviinipullon. Perillä varpajaisissa saatiin lisää kuohuvaa ja tapasin tulevan pomoni sekä muita työntekijöitä tulevasta työpaikastani. Puhuimme lähinnä englantia, jotta minäkin ymmärtäisin jotain, vaikkakin välillä minä ja Kaisa ajauduimme puhumaan keskenämme suomea... Lähdimme viimeisinä, kun Melanien poikaystävä tuli hakemaan meitä. Ilta meni kaikenkaikkiaan aika myöhäiseksi, mutta oli oikein kiva tavata tulevia työkavereita rennossa ympäristössä... Mutta joudun kuitenkin teitittelemään heitä taas maanantaina. Huh huh.
Päätin lähteä kirjoittelemaan blogia kahdeksan (8) viikon ajalta, jonka vietän Saksassa Münsterissä. Kuten suurin osa nyt jo varmaan tietää, olen siis täällä työssäoppimassa äitini serkun Kaisan työpaikalla. Vapaaehtoista tämä ei suinkaan ole, vaan Suomen kaunis opetusministeriö on päättänyt, että merkonimiopintoihin on sisällytettävä työssäoppimisajanjaksoja, jonka ansioista minä olen täällä. Päätin siis haukata vähän isomman palasen kerralla: kieltä en juurikaan osaa, tunnen vain 2 henkilöä täältä enkä heitäkään kovin hyvin ja teen työtä, mitä en ole koskaan juurikaan tehnyt.
Nyt kun teillä on taustatiedot tulevasta, voin vain sanoa "This is my story. Enjoy."
---
Lähdetään liikkeelle perjantaista. Se oli 22.10.2010
Panu heitti minut aamulla Tampere-Pirkkalan lentokentälle, josta koneeni starttasi etuajassa kohti Riikaa. Lento meni nukkuessa, Riikassa kahden tunnin luppoaika meni nunnan vieressä istuen ja iPodia kuunnellen. Matka jatkui myöskin taas unisissa tunnelmissa kohti Düsseldorfia, vaikkakin takana istuva kovaäänien lappeenrantalaisseurue yritti hyvin pitää minua hereillä lennon aikana.
Saavuin Düsseldorfiin, jossa tapasin äitini serkut Kaisan ja Mikon. Lentokentältä suuntasimme Düsseldorfin keskustaan. Kävelimme ympäriinsä vanhassa kaupungissa, ihastelimme vanhoja autoja, jotka olivat kaikki jotenkin kummallisesti päättäneet parkkeerata autonsa samalle torille samaan aikaan, ja päädyimme ruokailemaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan Reinin rannalle. Listasta en juuri mitään ymmärtänyt kuin että Roastbeef "kalt" tarkoitti varmaan kylmiä paahtopaistileikkeleitä perunoiden kanssa, joten sen tilasin. Und ein kola, bitte. Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin autolle ja autobahnille ja kohti Münsteriä.
Teille, jotka ette ole käynyt täällä, on kerrottava, että Münster on vanha keskiaikainen hansakaupunki, joka pommitettiin melkein maan tasalle toisen maailmansodan aikana ja nykyään tämä on suurehko opiskelijakaupunki.
Münsteriin saavuttuamme suuntasimme heti uudelle kotikadulleni, Goldstraßelle, jossa Kaisan poikaystävän Nicolain äiti asuu. Kämppäni on noin 25 neliön kokoinen pieni kämppä saksalaisen rouvan kellarissa. Olin varautunut paljon pienempään, joten olen erittäin tyytyväinen tähän. Minulla on käytännössä käytössä koko kellari (paria varastoa lukuunottamatta). Täältä löytyy oikein mukava ja iso huone, jossa minulla on sänky, vuodesohva ja pöytä. Vieressä on pieni keittiö ja vaaleanpunainen WC/suihku. Vuokraa en maksa juurikaan mitään ja minulla on sentään oma sisäänkäynti (tosin kuin talon muilla vuokralaisilla)!
Perjantai-iltana menimme vielä junalla Steinfurtiin (missä työpaikkani sijaitsee), jossa oli minun tulevan pomoni uuden vauvan kunniaksi varpajaiset. Junalla kanssamme tuli Melanie, joka on yksi tulevista "kollegoistani", joka myöskin kulkee Kaisan kyydillä joka aamu töihin. Junassa tutustuimme ja höpöttelimme niitä näitä ja joimme pohjiksi kuohuviinipullon. Perillä varpajaisissa saatiin lisää kuohuvaa ja tapasin tulevan pomoni sekä muita työntekijöitä tulevasta työpaikastani. Puhuimme lähinnä englantia, jotta minäkin ymmärtäisin jotain, vaikkakin välillä minä ja Kaisa ajauduimme puhumaan keskenämme suomea... Lähdimme viimeisinä, kun Melanien poikaystävä tuli hakemaan meitä. Ilta meni kaikenkaikkiaan aika myöhäiseksi, mutta oli oikein kiva tavata tulevia työkavereita rennossa ympäristössä... Mutta joudun kuitenkin teitittelemään heitä taas maanantaina. Huh huh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)